Syrjäytetyn "elämää" "elämää"

Jatka vain kirjoittelua, mielenkiintoisia olivat tarinasi. Peruskoulusi kuulosti aika hurjalta. Toivottavasti kirjoittamisesta on sinulle apua.

Koita löytää jonkinlaista työtä mistä saisit lisää mielenkiintoa päiviisi ja myöskin rahaa millä voit tehdä halumiasi asioita. Olen 100% varma, että juuri sinulle on olemassa sellaisia töitä mitkä kokisit mielekkääksi.

Osanotot myös äitisi poismenosta, olet kokenut raskaan menetyksen mutta ajan saatossa sekin vain varmasti tekee sinusta vahvemman.

Uskon tosissani, että sinullekin on edessä paremmat ajat.

Et ole mikään tyhjä tyyppi. Nuo elämäntilanteet ja olosuhteet ovat saaneet sinut "syrjään." Älä väkisin pakota itseäsi mihinkään liian rasittavaan. Yritä löytää löytää päivittäin tai ainakin muutaman kerran viikossa jokin kiva, mielihyvää tuova fiilis, arjen piristys ja poikkea totutusta tylsästä rutiinista. Työhän tai kurssille meno on tässä viaheessa liian haastavaa. Kun saat kiinni jostain mielekkästä, niin jatka sitä ja tsemppaa ja onnittele itseäsi. Aloita pikkuhiljaa asennoituminen ajatuksesta "olen syrjäytynyt." Vaikuttaa settä sinulla on taistelutahtoa.

Hei Syrjäytetty

Kiitos, että olet jaksanut kirjoittaa elämästäsi. Olen samaa mieltä kuin kommentoijat edellä: älä luovuta. Osaat kirjoittaa ja ehkä se on sinun tapasi käsitellä asioita - ja myös päästä niistä yli. Kannustan minäkin jatkamaan kirjoittamista.

Olet joutunut kokemaan elämässäsi vaikeita asioita. Ja meno koulussa kuulostaa juuri niin hurjalta mitä se varmasti on ollutkin. Kerrot, että käyt äidin haudalla. Myötätuntoa, on varmasti ollut raskasta luopua äidistä. Sinulla on varmasti ollut hyvä äiti ja siksi haluat häntä muistella?

Onko sinulla yhtään ystävää? Tai kaveria, jonka kanssa voisit jutella päivittäin. Voisitko mistään löytää jotain kaveria ja yhteistä tekemistä? Tuo vaihtuvat hoitajat ja vaihtuva lääkäri kuulostaa kyllä pahalta, samoin kuin taistelu tuista. Olet kuitenkin jaksanut pitää kiinni oikeuksistasi. Samoin kuin jaksoit tenttiä koulun viimeiset luokat. Sinulla taitaa kuitenkin olla paljon voimavaroja?

Älä luovuta, toivoa on.
Kaikkea hyvää sulle toivon

Päivi-pappi Hämeestä

Eipä oo enää oikein mitään jäljellä.

Yksi ystävä on mutta asuu maailman toisella puolella.

Sehän siinä on että lapsia cielä yritetään auttaa mutta 30v masentunut on pohjasakkaa osa hoitajista ja lääkäreistä käyttäytyy alistavasti ja syyttää.

Eikä enää yritetä hoitaa katsotaan että tuo on menetetty tapaus ja yritetään patistaa pois hoidosta päättämään päivänsä niin ei kuluta yhteiskunnan varoja.

Ei musta taida olla eläjäksi vieläkään ei kestä Ätiä kunnolla ajatella ettei romahda.