Olen erikoislääkäri ja työtön. Olen erikoistunut suhteellisen turhaan alaan, mutta en kuitenkaan niihin aivan turhimpiin. Työllistyminen tavallisen lääkärin tehtäviin voi olla mahdollista, vaikka häpeällistä. Kun tapaan uusia ihmisiä ystävieni ja paremman puoliskon kautta, varon paljastamasta mitä olen opiskellut. Muut puhuvat siitä mitä he tekevät työkseen, millaista heidän työ on, tai jotkut jopa ajattelevat työpaikan vaihtoa. Itse vain pysyn hiljaa ja yritän olla paljastamatta, että olen korkeasti koulutettu lääkäri, joka on opiskellut itsestään työttömän. Sanon vain, että olen ollut sairaalassa töissä ja tällä hetkellä työttömänä. Säälittävää...
Häpeättekö erikoistumisalaanne niin kuin minä?
erikoislääkäri
4809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva teksti, löyty sama stoori toisestakin osiosta, tosin erikoislääkäri olikin vaihtunut humanistiin.. Plaah.
Joo ei mene valitettavasti läpi tää juttu :( Vai on tavallisen lääkärin tehtävät häpeällisiä ja palkkakin varmaan nälkärajalla? Todellinen lääkäri luultavasti suuntautuisi toiselle erikoisalalle, jos yllä olevaan tilanteeseen huomaisi joutuneensa.
Suomessa on työttömiä lääkäreitä, tosin vain hieman alle 100. Aloittajan kirjoituksessa ihmetyttää sana häpeällinen. Paremmin olisi ymmärrettävissä, että käytännön lääkärin työhön ei ole allekirjoittaneella taitoja.
Toiselle erikoisalalle suuntautuminen ei ole aivan pikkujuttu vaan vuosien projekti. Todella teoreettiselta alalta suoraan käytännön töihin uudelleen siirtyminen vaatii paljon perehtymistä. Aikanaan lääkiksessä opitut tiedot ovat vanhentuneita.
Häpeä taitaa istua korviesi välissä, hyvä erikoislääkäri.
Reippaasti vaan uudelle alalle erikoistumaan tai yleislääkärin töihin. Turha piilotella siellä "paremman puoliskon" selän takana - vain toinen pershäiriöinen paapoo tuollaista itsehäpeässä piehtaroivaa tapausta. Töitä kyllä riittää jos et vaan ole ihan mahdoton tinttarella siksi vähätöinen tms alakerralla mieluiten leipänsä tienaava(viittauksesi puolisoon yms).
Eli jos ei onnistu niin terapiaan ja etsimään sopivaa lääkitystä vaikka mtt kautta. Nykyään on myös hyviä ryhmähoitomuotoja yksilöhoitojen tukena.