Siitä on aikaa jo yli 40 vuotta. Lapsuudenkotini oli parin hehtaarin vuokratontille, sodanaikaiselle sotavankileirille, pystytetty pieni musta mökki. Siinä vaiheessa kun kansakouluni päättyi, ei ollut jatkokou-lutusmahdollisuutta, ei työtä eikä työttömyyskorvausta ja jossain oli asuttava. Eli siinä pienessä mustassa kotimökissä. Niin eiköhän käynyt niin, että eräänä vuonna mätkäistiin 410 äyriä veroa kotona tehdyn työn arvosta ja "verosta vastaa huoltaja Veikko Salmela".
Eli että. Ei siis riittänyt vielä se, että isä yritti meitä alaikäisiä työttömiä siinä mustassa mökissä elättää. Hänen piti vielä maksaa meistä veroa yhteiskunnalle. Edelleen merkillepantavaa oli se, että samalla kotikylälläni oli isäntämies, jolla oli liki 1000 ha.n maatalous-kiinteistö, hoiti päätoimisesti karjaa, lähetti maitoa meijeriin ja kuitenkin samana vuonna veroa samat 410 äyriä. Erona vain se, että hänellä oli erivärinen puolueen jäsenkirja.
Tämä esilletuomani esimerkkitapaus on loistava esimerkki siitä, miten mätää ja kieroa voi oikeuskäytäntö olla silloin kun puoluepoliitikot ovat oikeutta jakamassa. Suomen Hallitusmuodon mukaan jokaisen kansalaisen tulisi olla lain edessä tasavertainen, mutta ainakaan puoluepoliittisin perustein valituissa oikeustoimielimissä, verotus- ym. kunnalliset lautakunnat, tämän tasavertaisuus lain edessä ei ole koskaan oikein toiminut. Ne päätökset ja ratkaisut, joita puoluepoliitikot tekevät, tuppaavat muokkautumaan aina sen mukaan, ketä nämä päätökset koskevat. Tämä on ollut realitodellisuutta kaikissa päätöksenteoissa, aina hirvenkaatolupien myöntämistä myöten. Mer-killepantavaa kun oli, että ennen nykyistä käytäntöä yhdet ja samat olivat joka vuosi hirvimetsällä kun taas muutamat saivat vuodesta toiseen hirvenkaatolupaa turhaan anoa.
Niin ikään merkillepantavaa on ollut se, että valittaessa kunnallis-virkamiehiä eri tehtäviin, tiemestarit ym. tässä valinnassa on ratkai-sevinta osaa näytellyt jäsenkirjan väri eikä suinkaan ammattipätevyys. Niin kuin olla pitäisi.
Nyt se sama puoluepoliittisen kähminnän käytäntö, joka on pätenyt kunnallisella tasolla, on pätenyt myös valtakunnallisella tasolla. Niinpä kaikille johtaville paikoille on aina valittu joku puoluepoliitikko, joille on turvattu erittäin korkeat palkat ja ruhtinaalliset eläke-edut. Näin on ollut Posti- ja telelaitos, Kansaneläkelaitos, Suomen pankki ym.
Nyt julkisuudessa käyty valtava kaplakka Suomen pankin johtokunnan jäsenten nimityksistä osoittaa, että sama puoluepoliittisen kähminnän henki jatkuu edelleen. Tämän lisäksi näyttää siltä, että joillekin tahoille on syntynyt erittäin voimakas trauma tapahtuneiden nimitysten johdosta. Yhtenä esimerkkinä presidentti Martti Ahtisaaren murhe siitä, että joitain poliitikkoja oli tämän valinnan yhteydessä nöyryytetty.
Nyt tavallisten kansalaisten mielissä herää kysymys siitä, miksi tällaisia virkoja yleensä hakuun pannaan, jos jo etukäteen on puoluepoliitikkojen kesken päätetty kenet näihin virkoihin valitaan? Nyt se seikka, että presidenttimme Tarja Halonen omissa valinnoissaan katsoi näiden puoluepoliittisten kähmijöiden edun sijasta Suomen pankin ja koko kansakunnan yleistä etua, on nostanut valtavan vastalauseiden myrskyn monilla tahoilla. Ollaan syyttämässä presidenttiämme kansanvallan romuttamisesta ja ollaan viemässä presidentiltä nimitysoikeutta jotta puoluepoliitikkojen kähmintämentaliteetti saisi jatkua edelleen.
Oma vakaa näkemykseni on, että mikäli tämä "kansanvalta" on sitä puoluepoliittista vallankäyttöä, joka kunnallispolitiikassa ja valtakun-nallisella tasolla on tullut tutuksi, ja josta todellista oikeutta on vaikeaa löytää, niin tällaisen kansanvallan yli pitääkin kävellä ja raskain saappain kävelläkin. Meidän tämän päivän Suomessa huomattava joukko kansalaisia elää erittäin vaikeissa olosuhteissa, meillä on lisääntyvä syrjäytyneiden nuorten joukko alkoholi- ja huumeongelmineen, meillä entistä enemmän koteja ja perheitä hajoaa ja joudutaan entistä enemmän turvautumaan lasten pakkohuostaanottoihin, meillä Lappi ja muut maamme syrjäseudut autioituvat kiihtyvällä vauhdilla. Nyt nämä ongelmat koskettavat tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Mutta onkohan näiden ihmisten kohtalot aiheuttaneet traumoja poliittisille päättäjille? Ei ole. On traumoja vain siitä, että pari poliitikkoa jätettiin valitsematta korkeapalkkaisiin johtajan virkoihin. Muistuupa mieleeni presidentti Kekkosen kuuluisat myllykirjeet: "Te s..nan tunarit".
Omalta kohdaltani, samalla kun annan tunnustusta presidenttimme valinnoille, toivon, että nämä presidenttimme valinnat kääntävät kokonaan uuden lehden yhteiskuntamme asioiden hoidossa; ja että näistä perinteisistä puoluepoliittisista kähminnöistä päästäisiin lopullisesti eroon niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla.
Leo Salmela Sodankylä
Eli että. Ei siis riittänyt vielä se, että isä yritti meitä alaikäisiä työttömiä siinä mustassa mökissä elättää. Hänen piti vielä maksaa meistä veroa yhteiskunnalle. Edelleen merkillepantavaa oli se, että samalla kotikylälläni oli isäntämies, jolla oli liki 1000 ha.n maatalous-kiinteistö, hoiti päätoimisesti karjaa, lähetti maitoa meijeriin ja kuitenkin samana vuonna veroa samat 410 äyriä. Erona vain se, että hänellä oli erivärinen puolueen jäsenkirja.
Tämä esilletuomani esimerkkitapaus on loistava esimerkki siitä, miten mätää ja kieroa voi oikeuskäytäntö olla silloin kun puoluepoliitikot ovat oikeutta jakamassa. Suomen Hallitusmuodon mukaan jokaisen kansalaisen tulisi olla lain edessä tasavertainen, mutta ainakaan puoluepoliittisin perustein valituissa oikeustoimielimissä, verotus- ym. kunnalliset lautakunnat, tämän tasavertaisuus lain edessä ei ole koskaan oikein toiminut. Ne päätökset ja ratkaisut, joita puoluepoliitikot tekevät, tuppaavat muokkautumaan aina sen mukaan, ketä nämä päätökset koskevat. Tämä on ollut realitodellisuutta kaikissa päätöksenteoissa, aina hirvenkaatolupien myöntämistä myöten. Mer-killepantavaa kun oli, että ennen nykyistä käytäntöä yhdet ja samat olivat joka vuosi hirvimetsällä kun taas muutamat saivat vuodesta toiseen hirvenkaatolupaa turhaan anoa.
Niin ikään merkillepantavaa on ollut se, että valittaessa kunnallis-virkamiehiä eri tehtäviin, tiemestarit ym. tässä valinnassa on ratkai-sevinta osaa näytellyt jäsenkirjan väri eikä suinkaan ammattipätevyys. Niin kuin olla pitäisi.
Nyt se sama puoluepoliittisen kähminnän käytäntö, joka on pätenyt kunnallisella tasolla, on pätenyt myös valtakunnallisella tasolla. Niinpä kaikille johtaville paikoille on aina valittu joku puoluepoliitikko, joille on turvattu erittäin korkeat palkat ja ruhtinaalliset eläke-edut. Näin on ollut Posti- ja telelaitos, Kansaneläkelaitos, Suomen pankki ym.
Nyt julkisuudessa käyty valtava kaplakka Suomen pankin johtokunnan jäsenten nimityksistä osoittaa, että sama puoluepoliittisen kähminnän henki jatkuu edelleen. Tämän lisäksi näyttää siltä, että joillekin tahoille on syntynyt erittäin voimakas trauma tapahtuneiden nimitysten johdosta. Yhtenä esimerkkinä presidentti Martti Ahtisaaren murhe siitä, että joitain poliitikkoja oli tämän valinnan yhteydessä nöyryytetty.
Nyt tavallisten kansalaisten mielissä herää kysymys siitä, miksi tällaisia virkoja yleensä hakuun pannaan, jos jo etukäteen on puoluepoliitikkojen kesken päätetty kenet näihin virkoihin valitaan? Nyt se seikka, että presidenttimme Tarja Halonen omissa valinnoissaan katsoi näiden puoluepoliittisten kähmijöiden edun sijasta Suomen pankin ja koko kansakunnan yleistä etua, on nostanut valtavan vastalauseiden myrskyn monilla tahoilla. Ollaan syyttämässä presidenttiämme kansanvallan romuttamisesta ja ollaan viemässä presidentiltä nimitysoikeutta jotta puoluepoliitikkojen kähmintämentaliteetti saisi jatkua edelleen.
Oma vakaa näkemykseni on, että mikäli tämä "kansanvalta" on sitä puoluepoliittista vallankäyttöä, joka kunnallispolitiikassa ja valtakun-nallisella tasolla on tullut tutuksi, ja josta todellista oikeutta on vaikeaa löytää, niin tällaisen kansanvallan yli pitääkin kävellä ja raskain saappain kävelläkin. Meidän tämän päivän Suomessa huomattava joukko kansalaisia elää erittäin vaikeissa olosuhteissa, meillä on lisääntyvä syrjäytyneiden nuorten joukko alkoholi- ja huumeongelmineen, meillä entistä enemmän koteja ja perheitä hajoaa ja joudutaan entistä enemmän turvautumaan lasten pakkohuostaanottoihin, meillä Lappi ja muut maamme syrjäseudut autioituvat kiihtyvällä vauhdilla. Nyt nämä ongelmat koskettavat tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Mutta onkohan näiden ihmisten kohtalot aiheuttaneet traumoja poliittisille päättäjille? Ei ole. On traumoja vain siitä, että pari poliitikkoa jätettiin valitsematta korkeapalkkaisiin johtajan virkoihin. Muistuupa mieleeni presidentti Kekkosen kuuluisat myllykirjeet: "Te s..nan tunarit".
Omalta kohdaltani, samalla kun annan tunnustusta presidenttimme valinnoille, toivon, että nämä presidenttimme valinnat kääntävät kokonaan uuden lehden yhteiskuntamme asioiden hoidossa; ja että näistä perinteisistä puoluepoliittisista kähminnöistä päästäisiin lopullisesti eroon niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla.
Leo Salmela Sodankylä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.