että pelkäisit häntä ? Miksi ?
Pelkäätkö häntä
Onko mahdollista
35446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Leijona :D
Ehkä kyseessä on enemmän pelko omia tunteita kohtaan, joidenka aiheuttaja on hän.
mutta miksi ? Mitä pelättävää hänellä on ?
En pelkää häntä. Luotan häneen.
Pelkään sitä, miten suuri vaikutus hänellä on minuun ollut. Saanut minussa heräävän niin voimakkaita tunteita ja niiden pohjalta reaktioita, joita en tiennyt itsestäni löytyvän. Se on pelottavaa... että on joku tuollainen ihminen, jonka vaikutus on niin suuri ja hallitsematon. En minä häntä pelkää silti.
Pelkään omia reaktioitani. En häntä.
En pelkää. Olen aina alussa, ennen tutustumista varautunut. En sattuneista syistä heti luota etenkään miehiin, vaikka ei minulla heidän kanssaan mitään draamaa ole ollut. En vain ole tottunut heikäläisiin...
Tarkoittaako tuokin, että pelkäät tunteitasi ? Niitä tunteita, mitä hän aiheuttaa sinussa ? Jokin sinut saa varautuneeksi. Suojareaktiosi hälytystilaan
Ei varmaan kukaan pelkää, ehkä vieroksuu muita mahdollisia siinä ympärillä
Tai jos hän pelkää niitä tunteita, joiita hän aiheuttaa. pelko kohdistuu, konkretisoituu häneen. Ihmisen on varmasti helpompi käsitellä tunteitaan jonkin selvän objektin kautta kuin jonkin käsitteen, kuten tunteiden kautta.
Kenties pelkää että kaikki meneekin jotenkin muuten mitä on toivonut ja ajatellut ja se pelko voi todella kummuta vahvoista tunteista, koska silloin tippuu aina korkeammalta. Toisaalta ei niitä voi loputtomasta vastaankaan tasitella. Tietysti on olemassa mahdollisuus että tunteet kuihtuu pois. Jos se objekti voisi, siis tekemisen kohde, olla se toinen ihminen se olisi varmasti kaikista rakentavin muoto kuin itselle kuin toiselle. Ehkä epäilykset ja sitä kautta pelko johtuukin muista asioista, ei nyt välttämättä suvusta, sun muista, jostain kuitenkin. Myös umpi rakastuneena ihminen voi koeka menettämisen pelkoa sitä kohtaan ketä tuntee niin paljon. Ei varmaan ole yhtä oikeaa ratkaisua käsitellä niitä. Oli miten oli. Kaikille rakastuneille ihastuneille syvien tunteiden kolauttamille, onnenkantamoisia.
että sanot mulle rumasti, etkä ota syleilyysi jos yritän lähestyä. Tai että karkaat taas ;)
Ehkä kyseistä miestä en pelkää. Mutta omia tunteita häntä kohtaan. Jollai tasolla ehkä tunnetaan. Vaikka usein uusien tuttavuuksien seurassa suojakilpeni nousee, tämä on sitten jotain muuta. Toki varautunut olen enkä saa itseäni vapautumaan ku on jännitteitä, ihastusta.... :-)
Pelkään ettei mahdollisten intohimon, kaipuun, orastavan kiintymyksen ja suhteen säädöt ole kohdillaan. Siinä sitten eri tahtiin ... , ei taaskaan onnistu.
En pelkää häntä, vaan pelkään hänen halveksuntaansa.
Tyhmänä tein aloitteen, tulin torjutuksi, jäin roikkumaan, sain muutaman kohteliaan viestin, roikuin uudelleen ja nyt yritän kaikin tavoin irti.
Olen pahoillani että tämä ei ole helppoa, ja näen että hän huomaa sen myös, kohtaamisia kun ei voi välttää.
Toivon että hän ymmärtää eikä halveksu.
Jos halveksuu, ei hän ollut kaipauksesi arvoinen. Torjutuksi tuleminen syö itsetuntoa. Itsensä yymmärtäminen on usein vaikeinta. Tyhmä, et ole !
Kiitos sanoistasi.
Sitä vaan tuntee itsensä tyhmäksi, kun aikuisena ei hallitse tunteitaan ja tietenkin noloa kun menin niitä ilmaisemaan.
Ehkä vielä enempi kun tietää ett toinen "on" haku päällä sattuu vielä enempi kun ei kiinnostunut edes tutustumaan.
No kyllä tämän aika hoitaa ja itsetuntokin palaa aikanaan, sit ei kai enää välitä vaikka toinen halveksuisikin.
Mene ja tiedä, elämä on
Jos mies käsittikin kaiken väärinpäin....
siis tää nyt oli ajatus vaan
Ei ei käsittänyt.....
Siis miten väärinpäin? En ymmärrä.
En. Ehkä unohtaisin vaan hengittää, mut ei me nähdä.
pelätä?
Sinä varmasti itse tiedät
vastaus. no tuotaaaa.....
Pelkään,sitä etten riitä. Kahdenkeskiset hetket niitä välttelen,mutta toisaalta myös niistä välillä haaveilen. Minkäs teet,olen pelkuri,myönnän sen,en halua tuottaa pettymystä,enkä loukata turhaan. Tunnen itseni sen verran hyvin,että tiedän jutun lopputuloksen ennen sen alkamistakin. On parempi jatkaa yksin eteenpäin,niin olen aina tehnyt,ja niin teen varmasti jatkossakin. En ole leikkinyt tunteilla,vaikka niin voisi ehkä luulla. Oikeastaan olen vain varjellut pahalta. Parempi pieni murhe,kuin suuri suru lopulta.
...selitäs nyt vähän. Tuottaa pettymystä? Loukata turhaan? Eihän loppua voi tiettää ennen alkua?! Leikkinyt, varjellut pahalta??...
Että se ois tyly tai sanois rumasti, vaikka aivan turha pelko taitaa olla. Eihän se oo yhtään sellanen.
http://www.youtube.com/watch?v=tNiEX4SZTNo
.
En pelkää, vaikka..
Pelkään omia erektioitani.
Älä niitä pelkää
helvetissä pelkään! Jos hän (N) vastoin kaikkia ennakko-odotuksia reagoisikin positiivisesti minuun, käsissäni olisi täydellinen nainen. Mitäs sitten? Hän näkisi lävitseni viidessä sekunnissa. Tuskin hanskaisin tilannetta, ryssisin vain kaiken, niin kuin aina, ja molemmille osapuolille jäisi päällimmäiseksi tunteeksi perusteellinen v***tus.
Niin että mähän olen suorastaan kauhuissani ajatellessani onnistumisen mahdollisuutta! :D
Miksi ei reagoisi positiivisesti. Minä ainakin jos hänet näkisin sillai..
En puhunut "siitä". Siihen olisin kyllä minäkin valmis, mutta jos juttu siirtyisi henkilökohtaisempiin asioihin… huh huh!
en pelkää ketään, pelkään että aamu valkenee ja mä herään idioottina.