Olen liian herkkä, en pysty olemaan ihmisten keskellä tulematta tuskaiseksi..
Aistin,näen ja koen asioita eritavalla kuin ns."normaali" ihmiset..
Aistin,näen ja koen asioita eritavalla kuin ns."normaali" ihmiset..
Herkkyys tekee yksinäiseksi..
=(...
501127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Minulla on lapsesta asti ollut sama poikkeavuus. Olen liian herkkä sekä sosioemotionaalisesti että aistillisesti. Jonkun toisen ihmisen ilme tai sanat saattavat tuntua kuin veitseniskulta sydämeeni. Toisaalta helposti liikutun myös ilon kyyneliin. Jos olen ympäristössä, jossa on paljon hälinää, tulen emotionaaliseksi, kaipaan rauhaa, hermostun, itkeskelen, tuntuu että ilma loppuu...
Viime kesänä olin sukulaisten (noin 15 henkilöä) kesken viikon lomalla. Viiden päivän jälkeen olo oli jo niin tukala, että minun piti lähteä kesken loman kotiin junalla. Yksin junassa itkin vuolaasti. Yksi sukulaispariskunta oli vasta kahdeksi viimeiseksi päiväksi tulossa lomapaikkaan, joten jouduin lähtemään jo ennen kuin he olivat tulleet. He loukkantuivat siitä, etten jäänyt heitä tapaamaan, näin minulle myöhemmin kerrottiin. En voinut sille mitään, toppi tuli vastaan ja minun oli pakko lähteä...
Olen huomannut, että tästä aiheesta tiedetään todella vähän. Kukaan ei oikein tunnut ymmärtävän, millaista herkkänä ihmisenä on elää. Kaikki ovat niin jotenkin karkeita. Meitä herkkiä on varmaan aika vähän.
Ole oma itsesi. On sinänsä lopulta yhdentekevää, jos joku loukkaantuu siitä, jos sinä et jaksa. Itsekkäät ihmiset vaatisivat muilta käytöstä heitä kohtaan välittämättä muiden tilanteesta.
Ärsyynnyin lukiessani juttuasi, koska minusta kellään ei ole oikeutta loukkaantua siitä, jos joku lähtee kotiin. Jos joku loukkaantuu, niin loukkaantukoon keskenään. Älä anna sen vaikuttaa sinuun. Ensikerralla kun näet, käyttäydyt, kuten mitään ei olisi tapahtunut. koska oikeasti ei ole mitään tapahtunut. On lapsellista loukkaantua tuollaisista.
olen juurikin highly sensitive person..toisaalta kaipaan omaa rauhaa
ja taas toisaalta en haluaisi olla yksin..usein koen, että olen liian herkkä ympäristööni nähden ja että tulee tarve päästä jonnekin "pakoon", pimeään paikkaan yksin rauhoittumaan ja että olo on taas ihan "normaali"..
Kyseessä on erityisherkkyys (highly sensitive person). Itse olen myös samanlainen. Meitä on 15-20 prosenttia väestöstä, eli mielestäni aika paljon. Hassua, ettei Suomessa tiedetä asiasta juuri mitään. Lukekaa ihmeessä Elaine Aronin kirja Highly Sensitive Person. Se avasi minun silmäni.
Onko suomeksi tuo kirja?
on suomeksi :)
on suomeksi :)
Täällä yksi samanlainen tapaus kans. Tein testin, vaikka tiesin sen jo ennen testitulosta ja asia varmistui jo testiä tehdessä.
Yritin lähettää äskettäin vähän aiemmin viestiä, mutta en pystynyt vaan tuli ilmoitus;
Keskusteluihin osallistuminen on estetty sääntöjen vastaisen toiminnan vuoksi. Huom! Osa operaattoreista käyttää jaettuja ip-osoitteita (esimerkiksi Saunalahden mobiililaajakaistat) ja ip-osoitteesi on voinut joutua estolistalle sen takia.
Ensinnäkin minulla on Soneran yhteys ollut aina ja toiseksi en ole ollut täällä pitkiin aikoihin. Kerran kävin ja kesysti juttelin ja siitäkin kuukausi tai enemmän. Ja sitä ennen vuosia. Eli mitähän ne sääntöjen vastaiset toimet sitten ovat? Sekö, kun yritin linkittää erityisherkkien sivustolle. Googlettakaa; Erityisherkät.
Toivon mukaan opit suojautumaan tuolta herkkyydeltäsi.
Olen tietoinen tuosta samasta jutusta itsessäni, en tiedä kärsinkö siitä, mutta joskus mietin miksi saan ihan outoja tuntemuksia, mitkä ei tulisi minusta itsestä.
Vaikea sanoa aina, mistä tuntemukset tulee, mutta ne poistuvatkin myös jos tilanteet muuttuu.
Niiden kanssa varmaan oppii elämään. En aio luopua herkkyydestä, siitä on ollut paljon apua ihmisten kanssa ja kun ymmärtää olotilojen syyt, niin niitä on silloin helpompi hallita.
Tuntemukset on osoittautunut usein oikeaksi eli niihin on löytynyt syynsä.
Siten tuskainen olo ei ole tuntunut enää niin pahalta.
Munkin yksinäisyys johtuu liiasta herkkyydestä. En voi mitään sille ettei muut ymmärrä :((((
Minulla on onneksi lapsuudenperheessa monta yhtä herkkää, joten omien sisarusten kanssa on helppo olla. Noudatamme kaikki kutakuinkin samanlaisia sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä, eli
- eri mieltä oltaessa se ilmaistaan hienovaraisesti
- toista ei saa arvostella karkeasti
- toisen juttuja pitää oikeasti kuunnella
- puheenaihetta ei ole soveliasta vaihtaa kesken toisen jutun
- jos on kritisoinut jotakin asiaa ja muuttaakin mielensä, se selitetään toiselle asiallisesti eikä vain sanota (lue: valehdella) esim. "en minä niin ole koskaan sanonut"
- toisen antamaa apua / tarjoamaa ruokaa / antamaa lahjaa ei sivuuteta merkityksettömänä
- yhteisiä juttuja tehdessä otetaan kaikkien mieltymykset ja rajoitukset huomioon eikä vain pyöritä sen oman navan ympärillä
Olen miettinyt useasti, että jos kaikki ihmiset kohtelisivat toisiaan yhtä lempeästi, luulen, etten koskaan olisi sairastunutkaan masennukseen ja ahdistukseen. Kaiken juurena on epäluottamus ihmisiä kohtaan, joka on kummunnut siitä, että olen mielestäni saanut ansaitsemattoman töykeää kohtelua monelta ihmiseltä. Tuo kohtelu olisi monen mielestä ollut varmaan ihan normaalia kanssakäymistä.
Minulla on melkolailla samanlaisia ajatuksia ja tämä jonkunlainen herkkyys, joka olen nyt vasta aikuisena tajunnut. Monesti tunnen olevai niin yksin ja seuraavani elämää sivusta.
- miksi kukaan ei kuuntele tai ota huomiaan minun mielipiteitäni ja ylipäätään toisten puhe keskytetään tai korotetaan ääntä?
( se onkin normaalia keskustelua tai kanssakäymistä ja mielipiteiden vaihtoa "normaalien" ihmisten kesken)
-miksi minun on muita vaikeampi luottaa kehenkään aidosti, miksi jotkut uskovat kaikki valheet?
(kaikki eivät tosiaankaan oikeasti erota samalla tavalla milloin hänelle valehdellaan tai ei puhuta totta)
Monet vain puhuvat niin paljon sellaista mihin eivät itsekkään usko tai valehtelevat päin naamaa. Enpä usko itsekkään olevani erehtymätön tai erottavani valheen aina joten siksi ehkä epäilen liikaa kaikkea. On vaikea luottaa itseensä, toipua pettymyksestä ja valheesta.
-miksi minun on niin vaikea antaa tai ostaa lahjoja? (lahjan antamisella tai saamisella, sen ajatuksella on minulle paljon suurempi merkitys, turhan suuri)
-minulla on ollut profiili facebookissakin, mutta en ymmärtänyt koko naamakirjan ideaa. Aina voi soittaa tai laittaa vaikka tekstiviestin. (Kone ei korvaa ihmistä. On aivan eri asia olla tekemisissä aidon ja oikean ihmisen kanssa, katsoa silmiin, kuula oikea ääni, nähdä ilmeet ja kehon kieli.)
Jotta tämä ei liian synkältä vaikuttaisi, niin on pakko todeta että kun jaksaa yrittää ja mennä ihmisten ilmoille, niin joskus pakosti törmää joihinkin loistaviin ihmisiin, jotka tuovat uskoa tulevaisuuteen, iloa elämään ja auttavat eteenpäin
(vaikka sitä ei kovin usein tapahdu ja usko meinaa välillä loppua..)
tuo teksti olisi tosi hyvä sellaisenaan vaikka lehtien mielipidepalstoille. Ihan täyttä asiaa koko teksti ja asiaan pääsee hyvin sisälle omakohtaisella tekstilläsi.
Voi kun tän herkkyyden voiskin jotenkin sulkea pois..mut ei auta kun sen
kanssa elää..olis kivaa tutustua toisiin samanlaisiin et sais jotain tukea,
mulla ei ole ketään sukulaisia tai tuttavia jotka on hsp..
On ihan kiva, että tätä piirrettä nostetaan yleiseen tietoisuuteen, mutta toisaalta en pidä siitä, että esiintymisluvuksi sanotaan 15-20 % väestöstä. Kun kynnys vedetään noin matalaksi, ilmiöstä puhumisessa ei ole enää mitään järkeä. Kaikkein herkimmän ja lievästi herkän maailmat eivät kohtaa ollenkaan. Silloin esimerkiksi yhdistykseen liittymisessä ei kaikkein herkimmän kohdalla ole mitään järkeä.
Itse en kestä mitään normaaleja ääniäkään, esimerkiksi erityisen kovaääninen bussin ovi joka avautuu ja sulkeutuu vinkuvasti pihisten vähän väliä, on tehdä minut hulluksi ja joudun koko ajan keskittymään hengitykseen, etten pomppaa kesken matkaa ulos koko bussista. En kestä elektronisia piippauksia enkä vilkkuvia tai säriseviä valoja. Koen myös ilmastoinnin tasaisen huminan todella häiritsevänä.
Sosiaaliset tilanteet kärsivät, kun minulla on usein jotain rajoitteita, joiden vuoksi en voi tehdä oikein mitään. Kun kerran määritelmä on _highly_ sensitive person, kuinka osuus voi olla 15-20 %? Eikö tässä ole mukana jo ihan vain sensitivetkin? Vai olenko minä sitten extremely highly sensitive person?
HSP-käsitteen kanssa on vaan se ongelma että siinä on samoja piirteitä kuin esim.bipolaarisessa. Onko kyseessä sitten sama "ongelma" tai piirre..?
Äläs ny. Jossain määritelmässä oli jotain yhtäläisyyksiä just HSP:n ja bipolaarisuuden kohdalla siinä missä vaikka ADHD- tai autististenkin piisteiden kohdalla. Joten ollaanpa tarkkoja! (vai oliko se nyt joku ahdistuneisuushäiriö tai sos. tilanteiden pelkotilat?)
Kuinkahan moni on tullut yliherkäksi lapsuuden aikaisen kohtelun seurauksena, josta on seurannut kieroutunut asenne itseä ja muita kohtaan?
Herkkyyshän on hyvä asia. Mutta missä on todellisuudessa syy, jos ei itse kestä omaa herkkyyttään? Herkkyys itseä ja ympäristöä kohtaanhan antaa tietoa. Miksi sitä tietoa ei herkkä kestä vaan käpertyy oman navan ympärille? Minusta se on ihmisessä itsessään olevaa realismin puutetta. Missä siis on ihmisen oma psyyken suojamuuri ja realistinen ajattelu?
Ei ole kysymys käpertymisestä. Vaan yksinkertaisesti siitä, että HSp esim. imee itseensä paljon normi-ihmistä enemmän informaatiota esim. sosaiaalisissa tilanteissa, ja yksinkertaisesti kuormittuu siitä. Energiaa palaa siis.
Eri asia on, jos ihminen on masentunut. Realismi (toisen kehoitus siihen!)ei silloin tepsi / toimi välttämättä, ennen kuin alkaa itse päästä ylöspäin fiiliksestään. Psyyken suojamuuri? Mikä / mitä se on kenelläkin? Jollekin se on "kuori", ulkokuori. Toiselle taas sitä, että traumatisoitumisestaan huolimatta kykenee luottamaaan itseensä, vaikka pahalta tuntuisikin, ja itsetunto olisikin saanut suuren kolauksen. Haavan. Ottaen huomioon ne haavat, jotka olivat jo arpeutuneet. Jos ne yllättäin aukeavatkin. Aika suojattomaksi voi ihminen silloin kokea itsensä.
"suhteellisuutta"
Selittelen hieman omaa kommenttiani.
Olen ollut ystävällinen kanssaihmisille. Selkeästi pahoille olen kääntänyt selkäni.
Sitten tapahtui niin kuin joskus joillekkin tapahtuu. Minulle tuli vyörynä vastoinkäymisiä. Ja missä olivat nämä arjessani olleet ihmiset. He hylkäsivät minut.
Realismilla tarkoitan sitä, että asenne muita ihmisiä kohtaan kannattaa pitää realistisena. Minä opin niissä elämän rytinöissä, että liika empaattisuus, ystävällisyys jne. on epärealistista asennetta muita kohtaan, koska tosipaikan tullen ihminen hylätään.
Suojamuurilla tarkoitan samantyyppistä realistista asennetta kuin edelläkin. Ei kannata antaa jokaisen vastaantulijan vaikuttaa omaan itseen. Pitää kasvattaa kovuutta.
Olin herkkä ja en ole enään samalla tavalla. Realistinen asenne on tervettä. Näin ajattelen nykyisin. Tulee niitä psyyken haavojakin vähemmän, kun katsoo totuutta silmästä silmään eikä asennoidu vain tunteella.
Hyvä keskustelunaihe sinällään. Huomaan muuttuneeni.
Kommentistasi päätellen olet melko nuori vielä. Itse olen jo 30. Eli jo elämänkokemusta silmällä pitäen tuon esiin muutaman seikan, mitkä itse havaitsin hyviksi. (Ja kyllä, itselläni on samanlainen kokemus elämässäni n. 10 v. sitten, kuin mitä itse mainitset omastasi tuossa eka kappaleessasi - uskomaton yhteensattuma!)
En kannata kovuutta enkä kyynisyyttä, olen oppinut niistä eroon kaiken kokemani jälkeen, kun jo ennätin kovettua. Hetkeäkään en antaisi pois. Vaikka sielu päin tulta menen, mutta tästä en luovu. Ei jokainen vastaantulija vaikuta todellakaan itseeni, vaikka kovia varsinkin juuri kokeneena olen herkkänä ympäristölle. Tietyty jutut osaan kuitenkin jättää omaan arvoonsa. Ja vaikka itsetuntoni on ollut hunontunut (jo siitäkin syystä, että olen ollut masentunut), olen osannut nousta kohtuuttomuuksien, joita kohdallani tapahtunut, yläpuolelle, ja voin siis sanoa,että olen myös tässä suhteessa jopa ylpeä itsestäni.
Mielestäni tuo realismi sana ei oikein istu tähän. Erikseen on tunne- ja järki-ihmiset, jotka siis jälkimmäiset rationaalisia - ehkä osuvampi sana on mielestäni tuo jälkimmäinen. Edellisistä ominaisuuksista ei voi oikein itse valita, kumpi sattuu olemaan. Mut herkkänä näen elämän monnverroin rikkaampana, vaikka se voi tarkoittaa myös kipua ja tuskaa ajoittain. Tunteepahan ainakin elävänsä. JA suunta on kuitenekin itselläni ylöspäin. Ja sit on ne ihmiset, jotka eivät siedä tunteita, pakoilevat niitä. He lienevät eniten solmussa itsensä kanssa.
luokitellaanko tämä tila myös henkilöillä jotka sosiaalisissa tilanteissa räjähtävät ja seuraukset ovat nähtävissä ympäröivässä tilaisuudessa. silloin olen kyllä valmis koska tahansa koeapinaksi lääkettä varten.
Psykoottinen tuo käytösmalli. Siihen on jo lääkkeitä käsitykseni mukaan.
Totta herkkyyksiä on erilaisia..osa on jopa äärimmäisen yliherkkiä (minä) tai
sitten voi olla 50/50 toisaalta herkkä ja toisaalta ei. En osaa poistaa tätä
herkkyyttä,mutta olen oppinut paremmin elämään sen kanssa..
Herkkyys ei ole sama kun bipo, mutta saattaa olla että herkillä
mieli vaihtelee useasti tilanteen mukaan eli periaatteessa voi olla
samaakin..
Itse olen tosi herkkä ja pyrin vetämään usein roolia peittääkseni sen. Häpeän etenkin näiden ns.kovien jätkien seurassa vähän tota herkkää puoltani.
Punastun herkästi ja minulla on vaikeata pitää puoliani erillaisissa ristiriitatilanteissa. Lisäksi koen kaikki julkiset nolot tilanteet hirvittävinä...no en aina mutta melkein.
Ihme suhde mulla on kyllä musiikkiin ja saan siitä kamalan paljon irti; välillä itken kauniin musiikin tahtiin ja välillä se saa iloiseksi...menojalan vipattamaan jne.
Kunpa joskus olisin löytänyt itselleni kumppanin joka olisi ymmärtänyt taiteiden päälle ja ollut itse herkkä tunneihminen kuten minä. Pari hirvittävän epäonnistunutta pitempää suhdetta takana joissa nainen oli kylmä kuin kivi. En ymmärrä miksi heidän kanssaan aloin ylipäätänsä mihinkään. Nyt poikamies ja yksinäinen olo.
ei ristiriitaisia tilanteita ole olemassakaan. on vain tilanteita jolloin hetkellesisen tilänteen takia agressiot pääsevät valloilleen turhan herkästi ja jälki on sen mukaista.
osa katsos ei osaa laskea 10 ja tilanteen edellyttämän toimintamallin takia siihen ei ole mahdollisuutta. mutta muuten olen normaali ihmiskanssakäynnissä suht koht normikäyttäytyjä.
Minusta tuo käytös olisi enemmän psykoottista. Yksisuuntaista pakkoa.
Herkkä ihminen taas on hyvinkin joustava ja pystyy tarvittaessa joustamaan, mutta väsyy siinä helposti.
Herkkä ihminen on äärimmäisen tarkka lukemaan pieniä vivahteita ja analysoimaan kuulemaansa ja näkemäänsä.
Kaikkiaan uskon herkän ihmisen olevan hyvin älykäs ja salamannopea pelikentän hallitsija. Miksei hän sitten hallitse pelikenttää ? Juuri siksi, että hän on älykäs. Hänellä ei ole tarvetta hallintaan vaan mielellään seuraa asioita omassa yksiössään. Siksipä herkkää tarvittaisiin johtaja palleille, mutta he eivät mene, koska tajuavat vastuun. Heitä tarvitaan maan johdossa, mutta eivät mene, koska tajuavat vastuun jne jne.
--> jotain muuta ehkä
Puuttuuko herkältä johtajan ominaisuudet? Johtajalla pitää olla tiettyjä ominaisuuksia, jotta muille syntyy luottamus johtajuuteen. Herkkäkin voi olla johtajana, jos hänellä on myös nämä johtajan ominaisuudet. Yksi ominaisuuksista on esim. paineensietokyky. Kuinka monella yksipuolisesti herkällä on tuo ominaisuus?
Herkkyys on rikkaus !
Älkää nyt missään tapauksessa ajatelko, että teissä olisi jotain vikaa. Niin ei ole.
Herkkyys on empatiaa, se on sosiaalista älykkyyttä ja rakentavaa tulevaisuutta.
Minä olen myös herkkä, mutta osaan huumorintajulla myös ampua välillä ylikin.
Silti en halua satuttaa ketään tietoisesti.
Olen huomannut että herkkyys on usein etenkin taiteilijoilla asia, mikä on pakko olla. Ilman tuntemista, ei näet voi saada aikaan teoksia. Oli sitten kyseessä musiikki tai kuvataide. Siinä tekijä ( teoksen luoja) antaa itsestään jotain sisältään.
Haluan vaan rohkaista, että unohtakaa itsenne rankaisu siitä, että olette saanut lahjakkuutta enemmän kun monet muut.
On varmaan helpompaa olla zombi ( elävä kuollut) kun ei tarvitse miettiä mitään tai tuntea mitään. Arvokkaampi elämä on ehdottomasti kuitenkin hänellä, joka tuntee.
Joskus ihmiset hakevat tuntemusta huumeista ja muualta, kun ei muuten oikein synny sisältöä.
Huumeisiin ei kannata herkän sekaantua ollenkaan, sillä tunteita ei kannata hukuttaa kemiallisiin aineisiin.
Olkaa iloisia ja ylpeitä herkkyydestä. Kaikki suurimmat pelit pelataan äärimmäisellä herkkyydellä reagoida asioihin.
Olisi hienoa löytää elämänkumppaniksi tällainen älykkään herkkyyden omaava ihminen. Varokaa muuten sitten psykopaatteja ja narsisteja. He ovat suurin kirosana herkälle. He ovat sairaita. Onneksi herkkä tajuaa nopeasti vaaran merkit, juuri herkkyytensä ansiosta. Luottakaa vaistoihinne ja eläkää rohkeasti herkkyytenne mukaan. Niin minäkin yritän tehdä.
Minä olen muuten sitten mies. Joskus sukupuoletkin saattavat vaikuttaa asioissa. Siksi laitoin omani. Niin ja olen ihan heterokin vielä :)
--> tuskan nähnyt
Tunnistan itsessäni myös nuo oudot tuntemukset. En tiedä mitä sinä tarkoitit, mutta outo -sana yhdistää ajatukset.
Joskus minulla ne liittyy liian alhaiseen verensokeriin.
Mutta sitten, kohdallani, tulee esim. lapseni mieleen, tuskaisesti. Ja kuinka ollakkaan, hänellä oli jokin tunnekuohu juuri silloin.
En luota suoraan tuntemuksiini vaan asennoidun näihin tuntemuksiini kriittisesti.
Kuitenkin... kuitenkin... olen pohtinut, että tuleeko lapseltani viestejä minulle "tunneaaltojen" kautta? Onko nämä "tunneaallot" todellisuutta? Aikanaan lapseni isä ei ollenkaan reagoinut kuten minä ja kuitenkin tuli todennettua, että oudot tuntemukseni pitivät paikkansa.
Olen pyrkinyt suojaamaan itseäni siten, että kun tulee jokin outo tuntemus, niin mietin, että voiko niin realistisesti olla mahdollista, esim. onko lapsellani nyt tunnekuohu jostakin syystä.
Joskus olen miettinyt, että onko mahdollista, että osa ihmisten välistä kommunikointia on juuri tätä "tunneaaltojen" kautta tapahtuvaa viestitystä?
Hei!
Samoja tuntemuksia minulla ja monesti on lapselle sattunut jotain ,onneksi ei mitään vakavaa.(vaikken ole biologinen äiti)
Raskasta välillä nämä tuntemukset...olen vaistonnut myös äidin ja isän poismenon aikoinaan.Ja näistä ei viitsi edes puhua läheisilleen,tai kenellekkään "hullun leiman"olen saanut.....Ja joku mainitsi ,että joutuu narsistin ja psykopaatin uhriksi näin on,ainakin minun kohdalla.Kun sitä uskoo hyvään...Helpottavaa kuulla ,että on muitakin.
Mielestäni herkyys, josta nyt puhutaan , on jonkinlaista intuitiota, joka on sielullista.....mielellistä....asioiden oivaltamista.
Ennakoiva ajattelu ja niiden toteutumattomuus , esim. riidat, hälyt, eripurat, saa herkän ihmisen voimaan pahoin, koska herkkä ihminen on sisäsyntyisesti emotionaalinen, puhdasajatukseltaan ja uskoisin, että hän haluaa kaikille hyvää ja että kaikki olisi harmoonista ja turvallista.
Hän ikään kuin luo kalvon ympärilleen, jonka sisällä hän suunnittelee, tekee taidetta, maalaa, piirtää, laulaa, soittaa,,, siis toteuttaa omaa Luonnon/ lLuojan antamaa tehtävää!!!
Karkeat ja ilkeät ihmiset järkyttävät tätä rauhaa!!!!!!
--> meidän jengi
Sinulla oli kuulakkaan oloinen teksti.
Itseni kohdalla olen joutunut toistuvasti korostamaan elämän realiteetteja. Elämme ristiriitaisessa maailmassa. On tultava toimeen ja itse on siitä pidettävä huolta. Ns. kovissakin arvoissa ja asioissa on myöskin aivan järkiperusteita. Ajattelen, että ihmisellä on erittäin paljon kehittyviä ominaisuuksia. Ja ei ole viisasta yksipuolisesti kehittää esim. herkkyyttä, koska arjessa elämme niin moninaisissa tilanteissa.
Minä olen aika herkkä ollut koko ikäni, ja nyt olen yksin...
Herkkä olen minäkin ja nyt silmäni ovat avautuneet tähän asiaan. Tätä ei parane pitää ongelmana, koska sitä se ei ole. On opittava suojautumaan ja tekemään kilpi negatiivisten asioiden väliin. Tiedostakaa että olette herkkiä ja nauttikaa sen tuomista asioista esim. miten aistitte kauniin maiseman, luonnon, musiikin, eläimet jne. Herkän sisäinen maailma on tosi värikäs ja rikas.
Jättääkö teihin muihin herkkiin esimerkiksi kirjat, TV-sarjat tai elokuvat poikkeuksellisen voimakkaan muistikuvan ja vaikutuksen? Mietin usein, mikä kaikki minussa menee herkkyyden piikkiin ja mitkä kertovat yleisesti vinksahtaneisuudestani. Minulle saattaa jotkut roolihahmot kirjoista tai TV:stä jättää samanlaisen mielikuvan ja tunteen kuin joku reaalimaailman ihminen. Samoin minulle tulee todella outo olo, kun mietin jotakin paikkaa tai ihmistä, jolla oli joskus suuri rooli elämässäni, mutta joka ei ole elämässäni enää mukana.
Lisäksi tuntuu, että monet kokemukset ovat minulle liian voimakkaita. Englannin sana overwhelming on hyvä kuvaamaan sitä tunnetta. Tuntuu, että kaikki surullinen ja pelottava musertaa minut ja kaikki kaunis ja hyvä taas meinaa pakahduttaa ja salvata hengityksen. Välttelen siitä syystä kaikkia tunne-elämyksiä, koska koen tuon todella raskaana. Välillä hyvistäkin asioista tulee niin voimakas ja raastava tunne, että se menee jo epämiellyttävän puolelle. Tällaisen voi aiheuttaa ihan vain kaunis luonto tai vaikka puhtaan pyykin tuoksu. Terapeuttini uskoi, että tuo johtuu siitä, että koen itseni ulkopuoliseksi ja tunnen siksi surua hyvistä asioista. Itsestäni taas tuntuu, että olen kaikessa liikaakin "sisällä".
Joo, kyllä kuullostaa yllättävän tutulta Herkkiksen kommentit. Minulta meinaa päästä itku kun katson esim. Voice of Finlandia, tulen kotiin ja puran ostoskassista jotain hyvää, tai pesen pyykit ja ne todella tuoksuu raikkaalta yms.
Olen ihan samanlainen. Ja kukaan ei ymmärrä mua.
Jotkut ihmiset ei vain tajua että joku pienikin asia voi joskus tuntua ihan mahottomalle.
Olen sellainen että mun pitää saaha valmistautua henkisesti aina joihinkin asioihin tai mulla täytyy usein olla joku suunnitelma. Sitä ei vaan kukaan ymmärrä.
"..jotku asiat voi tuntua ihan mahottomalle".
Tuossa varmaan herkän ja kovemman ero. Kovempi voi juurikin kaivata elämässään juuri niitä highlightseja, matkoja, kokemuksia ja elämyksiä ym. kokoajan, jotta elämä tuntuisi joltain. Tavallista arkea voi olla vaikea kestää, sillä se on tylsempää, ellei osaa nähdä kauneutta ja merkityksellisyyttä niissä pienissä arjen asioissa missä herkkis niitä näkee. Kuten ehkäpä vaikka juuri joku puhtaan pyykin tuoksu, kuten joku tuossa aiemmin jo sanoi.
Itselleni sitä voi olla esim. vaikkapa lintujen laulu ja vehreän luonnon aistimus lenkkipolulla..
Olen aivan hirveän herkkä. Mutta moni ei huomaa sitä koska kätken sen niin hyvin sisälleni. Se on aikamoinen taakka kun kukaan ei ymmärrä minua tai ajattelee että se on pikkujuttu. Reagoin juttuihin hirveän voimakkaasti, mutta olen niin sisäänpäin kääntynyt, että en uskalla näyttää sitä muille.
Luin joskus jostain, että herkkä ihminen elää jatkuvassa ristiriidassa, koska todellisuudessa hän tarvitsisi erityistä huomiota ja tukea ympäristöltään, muttei koskaan saa sitä, koska ei kykene ilmaisemaan omia tarpeitaan. Ympäristö pitää herkkää helposti vahvana ja tasaisena ja jättää tämän huomiotta. Ja jopa kokee, että kaikki huolet voi kipata herkän niskaan.
Todellisuudessa kyse on siitä, että herkkä joutuu patoamaan tunteitaan, koska kokee, että tunteet ottavat muuten vallan ja kontrolli riistäytyy käsistä.
Mulla on sama juttu. Mulla on vain yksi ystävä, jolle uskallan olla ihan oma itseni ja jakaa kaikki tuntemukseni ja kokemukseni hänen kanssaan ja hän ymmärtää koska on mua vielä paljon herkempi. Häneen verrattuna tuntuu joskus etten ole herkkä lainkaan, koska pystyn sentään pidättämään itkua enkä reagoi aistiärsykkeisiin herkästi. Osaan pitää pokan vaikka sisällä riehuisi tunnemyrsky. Olen herkkä lähinnä sosiaalisten tilanteiden suhteen ja tiedostan esim herkästi miten ihmisen sanat voi vaikuttaa toiseen ihmiseen vaikkei he itse sitä huomaa. En tykkää kun puhutaan toisten selän takana pahaa tai arvostellaan voimakkaasti ja käytetään aggressiivista kieltä. samastun helposti altavastaajaan. Ynnä muuta sellaista mitä on vaikea selittää. Siedän sitä kyllä kun on pakko (työyhteisössä), mutta se vie minulta voimia. En kestä konfliktitilanteita. En pysty ilmaisemaan voimakkaita negatiivisia tunteita (paitsi ystävälleni). Siksi minä vaikutan varmaan ulkoisesti patsaalta ja välinpitämättömältä, koska en päästä ihmisiä kovin lähelle enkä jaksa kuunnella kaikkien huolia ja empatisoida. Joillekin valittaminen on kuin imisi toisen energiaa. On pakko pitää omista rajoistaan kiinni, jotta jaksaa. Siksi on hirveän vaikea löytää uusia ystäviä.
Tuo on myös tuttua, ettei tahdo sietää negatiivista ilmapiiriä. Itse en esimerkiksi kestä mitään sellaisia kommentteja, kun esimerkiksi juhannuksena sanotaan, että jaahas, se on kohta kesä ohi jo. Pääni sisällä olen todella pessimistinen ja murehtiva ihminen ja tuntuu, että tuollaisten lausuminen julki murtaa lopunkin jaksamiseni.
Samoin kun joku toteaa vaikka minun mielestäni hyvästä biisistä, että tuo on ihan kamala renkutus, niin alan kuulla siinä sen kamalan renkutuksen. Ulkoaohjautuvuuttahan tuo on eikä se ole tervettä. En vain voi sille mitään. Minun pitäisi varmaan muuttaa Ruotsiin, jossa ihmiset pääasiassa intoilevat, miten mukavaa kaikki on. :)
En tiedä herkkyyksitä sun muista mitään,olin parisuhteessa 26v.meillä oli ihan hauskaa kimpassa,sitten muija alkoi puhumaan lähdöstä ja tuli duunista yks päivä ja sano et tää on tässä,vetäs maton jalkojen alta,en osannu sanoa mitään,se pisti oven kiinni lähtiessään,tsiikasin sen menoa ikkunasta,sinne meni,en ole perään huudellut,yksinäisyys tuli siitä että ne harvat ystävät joita joskus oli kuoli kaikki nuorina,alta 50v.Nyt vituttaa vaan se et täällä roikku turhan panttina eikä mitään näy tulevaisuudessa.On tämä yhtä paskaa koko elämä,jos itse saisi päättää omasta syntymästä niin kyllä jättäisin väliin.
Erityisherkillä on oma yhdistyksensä. Ette arvaakkaan miten elämäni muuttui, kun olen saanut viettää aikaan samanlaisten ihmisten kanssa. Puhumme samaa kieltä ja se energia ja voima mitä he tuovat elämääni, on jotain suunnatonta
tässä vinkki kaikille; älkää olko sinisilmäisiä.
kyllä me pian voitetaan rauhan puolellemme.
Mä oon aina ollut herkkä ja sanoisin, että se on paras ja huonoin puoli mussa. Sosiaaliset tilanteet on välillä ylivoimaisia. Tykkään jutella kahdenkesken, mutta jos ihmisiä on enemmän ja siihen päälle vielä meluisa ympäristö, oon ihan poikki. Ihan kun jotkut akut tyhjenisi, alkaa ahdistaa enkä jaksa jutella. Eli on pakko päästä hiljaseen paikkaan rauhottumaan ja vasta sitten olen taas oma itseni. Loukkaannun helposti, aistin toisten mielialat liiankin voimakkaasti ja mulla on vaikea pitää puoliani.
Toisaalta herkkyydessä on omat ihanat ja ihan mahtavat puolensa. Oon vasta viimeaikoina tajunnut, että kaikki ei koe asioita yhtä voimakkaasti. Mun mielestä herkkyys on voimavara, jota pitäis arvostaa ja ymmärtää enemmän.
Riippuu vahvasti tilanteesta, mutta joskus ihmisten käyttäytymismallit ahdistaa todella paljon... En ns "hahmota" mitä he olemuksellaan/käytöksellään tarkoittavat.