Mä olen just se tyyppi, jonka päälle syljettiin koulun käytävillä. Haukuttiin ulkonäkö ja koko olemus. Just se, jota ei koskaan kutsuttu eikä kutsuta mihinkään mukaan, vaikka parhaani yritin sopeutuakseni joukkoon. Joskus nuorempana mietin, että mitä pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni kaiken sen.
Ei siinä kuulkaas auta, että yrittää olla mukava ja kohdella muita tasapuolisesti. Jotkut meistä on vaan saaneet huonot kortit alusta alkaen ja niillä on pelattava loppuun asti.
No ainakin tiedän olevani täysin tusinakamaa.
Ei siinä kuulkaas auta, että yrittää olla mukava ja kohdella muita tasapuolisesti. Jotkut meistä on vaan saaneet huonot kortit alusta alkaen ja niillä on pelattava loppuun asti.
No ainakin tiedän olevani täysin tusinakamaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et ole tehnyt mitään pahaa. En mäkään ollut, ja tuo kuulostaa hyvin tutulta, mitä yhdessä vaiheessa kävin läpi yläasteella. Riittää että on jollain tavalla erilainen, niin päätyy silmätikuksi. Karistin yläastetraumoja koko lukion ajan, olin tietoisesti täysin erilainen. Tein sitä pitkään sen jälkeenkin. Kerran kohtasin kotibileissä sen pojan, joka minua kiusasi. Sovittiin ja halattiin ja pystyin oikeasti antamaan anteeksi. Sen jälkeen en ole enää edes muistanut pahemmin noita juttuja. Anteeksi antaminen oli mulle tärkeää, että pääsin eteenpäin.
Anna ajan kulua niin elämäsi muuttuu, tulet huomaamaan!
Oliskin jäänyt yläasteeseen tai lukioon. Vieläkin ihan samanlaista pas*assa tarpomista tää siviilielämä. Työpaikkakiusaamiseen en onneksi ole vielä törmännyt.
En usko että tämä tästä mihinkään muuttuu. Kolmenkymmenen ikävuoden hujakoilla alkaa jo tuntua ettei edes jaksa yrittää mitään. Sitä vaan suorittaa elämäänsä päivästä toiseen.
Oot vasta 25 vuotias
You wish...
Olen luullut että kaikki naiset ovat 25 vuotiaita, eikä ne siitä vanhene :/ mua on kusetettu..
minä olen.
ihmettelen vain miten voi ollakkin aikuiset ihmiset niin lapsellisia.
jokainen taplaa tyylillään ja toiset pitävät draamasta ja toiset ei.
et ole hukkapätkä. ihana olet ja sua olis kiva halailla
Sama täällä. Sama juttu.
ja kun Kukaan ei kaipaa voi hyvällä omallatunnolla pysyä pois jaloista pyörimästä.
Koulut on kouluja. Älä muistele niitä. Koulua voi käydä myöhemminkin ja omaan tahtiin. Osaatko "peilata" itseäsi muihin? Kivuliasta, mutta ahhhh niin avartavaa... Minullakin proggis kesken.
Tunnistin itseni tuosta, koska jouduin kokemaan samaa yäasteelta lukioon.
Työelämässä sama jatkui ja minut jätettiin aina yksin. Eräissäkin työpaikan juhlissa piiri työkavereita sulkeutui kun saavuin paikalle. Sitten tuli eräs toinen työkaveri ja hänet päästettiin siihen piiriin. Itse seisoskelin hiljaa ja yksinäni aikani kunnes lähdin pois.
Voimia sinulle. Olet silti arvokas ihminen kuten minäkin. Joskus ainainen yksinäisyys on raskasta, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin viihdynkin yksinäni. Onhan tuota jo saanut harjoitella. Onneksi on sisaruksia ja he ovatkin minulle tosi tärkeitä.
Huh, no ei kuulosta sinullakaan helpolta :/
Yksinäisyyteen on täälläkin totuttu. En minä siitä nauti, mutta ei sille oikein mitään voi.
Sisaruksia ei ole, mutta en ole koskaan osannut kaivatakaan sellaisia. Elämä menee onneksi eteenpäin yrittämättäkin.
Voimia myös sinulle.
Kiitos.
Ihmisiin olen kyllä luottamukseni menettänyt täydellisesti. Enää en edes jaksa yrittää mitään kontakteja, koska epäonnistumisen pelko on niin suuri. Olen ihmetellyt ja miettinyt sitä, miksi minua ei hyväksytä porukkaan, vaikka olen hienotunteinen ja ystävällinen persoona. En ole keksinyt muuta syytä kuin äärimmäinen rehellisyyteni ja suorapuheisuuteni. Puhun niinkuin ajattelen.
Eräs entinen esimieheni antoikin kerran neuvon: "Ajattele mitä puhut ettet puhu mitä ajattelet." Minut kyllä opetettiin kotona puhumaan mitä ajattelen...
itseäsi! Olet erikoinen koska on vain yksi samanlainen hukkapätkä niin kuin sinä :)
Typerää, jossain sinuakin joku kaipaa ja lämpimästi ajattelee aivan varmasti.
Luota itseesi ja usko ihmisiin, mikä tärkeintä usko itseesi.