miks elämä on tällästä...

MInulla oli kans sama juttu.
Lopetin pillerit huhtikuus 03. Poikakaverini kans ei käytetty mitään ehkäisyä ja aloin ihmettelemään ja masentumaan vajaan vuoden jälkeen kun en lainkaan tule raskaaksi vaikka emme varsinaisesti lasta yrittäneetkään.
Mietin että kun joilla on niin pirun helppoa raskaaksi tuleminen että minussa täytyy olla jokin pielessä.
Tiesin myös sen että pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen voi kestää tovi ennen kuin natsaa ja minulla kun oli hormonit aivan sekaisin.
Kaverini taas oli niin hedelmällinen että yhden pillerin unohtaminen sai aikaan raskauden.
En sitten miettinyt asiaa sen koommin vaan ajattelin että jos on tullakseen niin kyllä se vielä tapahtuu ja niin kävi.
Helmikuussa syntyy vauva :)
Pitihän sitä odottaa n. 13 kk mutta niin kun sanonta menee...kaikki aikanaan.

Älä vielä masennu ja huku murheeseen!
Joko se tapahtuu ihan pian tai sitten muutaman kk:den päästä mutta älä ainakaan stressaa :)

Jos kamalasti huolestuttaa niin keskustele jonkun lääkärin kanssa asiasta ja ukkelisi kanssa niin varmasti helpottaa :)

Kaikkea hyvää sinulle ja ota iisisti!! :)

Me yritettiin aika tarkkaan kolme vuotta. Kokeilin parin vuoden jälkeen terolutia ja sitä jotain toista joka auttaa irrottamaan munasolun. Kokeilin niitä 2kk:n ajan, eikä vieläkään mitään. Nyt syksyllä menin kouluun pitkästä aikaa ja vauvanteko jäi taka-alalle, niin eiköhän heti napsahtanu! Eli se pitää paikkaansa, että jos lapsia TEKEE niin ei niitä taho tulla. Kyllä se on yritettävä unohtaa tai suunniteltava elämää niin, että siihen ei lapset oikein sovi =)

Eli, älä huolehdi! Ensimmäinen yritys kestää tosi monella monia vuosia. Tietysti myös ylipaino vaikuttaa tosi paljon. Jos ylipainoa on useampi kymmenen kiloa niin kannattaa laihduttaa vaikka 10 - 20% painostaan, sekin voi auttaa.

Onnea yritykselle, äläkä huolehdi, se vaan vaikeuttaa asiaa! =)