Hei,
Olen ollut nyt kaksi kuukautta hoidossa "psykoosisairauteni akutisoitumisen" vuoksi. Lääkitys on maksimissa (aripipratsoli 30mg/d) ja päälle "normibentsot" loratsepamia 4 mg/d. Missä on kohtuus, varsinaiset oireet (deluusiot ynnä muut halluista puhumattakaan) loistavat poissaolollaan?
Hoitoon toimittaminen oli muuten kaikkea muuta kuin "by the book". Käsirautojakin taidettiin käyttää vaikka tietääkseni valtuudet näillä vartijoilla on vain omaan alueeseensa. Viva suomalainen oikeusvaltio sanon minä.
Lääkäri on vanha tuttu, näistä noin 30 tapaamastani lääkäristä se kaikkein epämieluisin. PItää aika nöyryyttävistä järjestelyistä; lääkkeeni murskataan ja liotetaan, jaetaan erillään muista ja päälle huoneen ovi lukossa 30 min kaksi kertaa päivässä "oksentamisen" estämiseksi. Surffailen sittten käytävällä kameran edessä ajan pois ja lopulta joudun anelemaan hoitajaa, että voi, tulisitko avamaan oveni että pääsisin nukkumaan?
Pari lääkettä tosiaan fuskasin hoidon alussa (ne tuplattiin aikaisempaan nähden), mutta nyt kun "vallan realiteetit" ovat taas pehmentäneet pään, lääkkeet menisivät np, ilman nöyryytystä. Olen anellut armoa, mutta sitä tuntuu olevan tällä psykiatrilla melko vähän jaettavana.
Uhkana siirto Kellokosken sairaalaan, jossa on vielä anaalisempi lääkityspolitiikka ja klotsapiini ja ECT ovat todellisia uhkia, sitä en toivo itselleni! Olen itse asiassa jonossa Kellikselle, vaikka nyt pitäisi etsiä asuntoa, ei loppusijoituspaikkaa. Tavoitteena olisi huom jatkaa opintoja Aallossa nyt Syksyllä. Lukeminen menee ok, ei pitäisi kaavojen soveltaminen tuottaa vaikeuksia.
Tämä oli lähinnä antipsykiatrinen manifesti: jonkinlainen henkireikä kun päivät matelevat samanlaisina ainoana rytminä ruokailut ja satunnaiset hokot jotka toistavat niin ikään itseään.
Haluaisin lääkkeettömän hoidon ja psykologin palvelut, mutta nämä muut mielenterveysalan ammattialistajat voisivat painua hiiteen. Tärkeimpänä pointtina se, että hoitoaika 2 kk on kohtuuton kun mitää todellista näyttöä p.l. a priori tiedot ei ole.
Olen ollut nyt kaksi kuukautta hoidossa "psykoosisairauteni akutisoitumisen" vuoksi. Lääkitys on maksimissa (aripipratsoli 30mg/d) ja päälle "normibentsot" loratsepamia 4 mg/d. Missä on kohtuus, varsinaiset oireet (deluusiot ynnä muut halluista puhumattakaan) loistavat poissaolollaan?
Hoitoon toimittaminen oli muuten kaikkea muuta kuin "by the book". Käsirautojakin taidettiin käyttää vaikka tietääkseni valtuudet näillä vartijoilla on vain omaan alueeseensa. Viva suomalainen oikeusvaltio sanon minä.
Lääkäri on vanha tuttu, näistä noin 30 tapaamastani lääkäristä se kaikkein epämieluisin. PItää aika nöyryyttävistä järjestelyistä; lääkkeeni murskataan ja liotetaan, jaetaan erillään muista ja päälle huoneen ovi lukossa 30 min kaksi kertaa päivässä "oksentamisen" estämiseksi. Surffailen sittten käytävällä kameran edessä ajan pois ja lopulta joudun anelemaan hoitajaa, että voi, tulisitko avamaan oveni että pääsisin nukkumaan?
Pari lääkettä tosiaan fuskasin hoidon alussa (ne tuplattiin aikaisempaan nähden), mutta nyt kun "vallan realiteetit" ovat taas pehmentäneet pään, lääkkeet menisivät np, ilman nöyryytystä. Olen anellut armoa, mutta sitä tuntuu olevan tällä psykiatrilla melko vähän jaettavana.
Uhkana siirto Kellokosken sairaalaan, jossa on vielä anaalisempi lääkityspolitiikka ja klotsapiini ja ECT ovat todellisia uhkia, sitä en toivo itselleni! Olen itse asiassa jonossa Kellikselle, vaikka nyt pitäisi etsiä asuntoa, ei loppusijoituspaikkaa. Tavoitteena olisi huom jatkaa opintoja Aallossa nyt Syksyllä. Lukeminen menee ok, ei pitäisi kaavojen soveltaminen tuottaa vaikeuksia.
Tämä oli lähinnä antipsykiatrinen manifesti: jonkinlainen henkireikä kun päivät matelevat samanlaisina ainoana rytminä ruokailut ja satunnaiset hokot jotka toistavat niin ikään itseään.
Haluaisin lääkkeettömän hoidon ja psykologin palvelut, mutta nämä muut mielenterveysalan ammattialistajat voisivat painua hiiteen. Tärkeimpänä pointtina se, että hoitoaika 2 kk on kohtuuton kun mitää todellista näyttöä p.l. a priori tiedot ei ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tee valitus ja tee sen jälkeen uusi valitus vielä ihmisoikeusistuimeen.
Kerro minulle mikä paikkakunta niin laitan sen lääkärisi oikeuteen!
Paikkakuntani on Espoo. Toki haluan kysyä, että mikä kertomuksessani erityisesti herätti oikeustoimien näkökulmasta huomiota? Onko siihen vastauksen saaminen sitten olennaista on toinen kysymys.
Valituksia teen sitten kun on niiden aika.
Eipä ne valitukset paljon auta vaikka olisi aihettakin.Saatat lukea mm. tälläisiä lauseita lääkäreiden ja hoitsujen kirjoittamana : "Potilas harhainen,kuvitellut kaiken,"Potilaalla valikoiva muisti" tai "Potilaalla taipumusta liioitteluun ja valehteluun." Psykiatri muutaman hoitsun sana vastaan sinun sana,arvaat varmaan lopputuloksen.
Osanottoni ja jumala tai mihin ikinä uskotkaan olkoon apunasi. Psykiatria on rikos ihmisyyttä kohtaan. Lääkkeet vain pahentavat psykoottisuutta pitkäss juoksussa.