Mitä luulette, onko minulla mahiksia?

Mitä luulette kannattaisiko minun edes yrittää lähestyä parikymmentä vuotta vanhempaa miestä? Olen ylipainoinen nainen ja en ole kauniin näköinen. Siitä olen saanut kuulla ikävän monta kertaa. Onko treffeille pyytäminen vastenmielistä miehelle ja nolaisinko itseni siinä samalla? Saako lihava nainen flirttailla? Pitääkö mies että joku nainen (vaikka sitten rumakin) flirttailee vai tuntuuko se ahdistavalta?

Ikäni on 18. Mies on 43. Tiedän että meillä on kyllä ikäeroa, mutta kuinka moni nelikymppinen mies olisi hyvillään että tällainen "pikkutyttö" pyytäisi vaikka kahville? Tällainen ruma, lihava "pikkutyttö"....

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne!
14654
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Riippuu täysin ihmisestä mutta itse ainakin omasta kropasta hyvää huolta pitävänä miehenä pidän sitä lähes loukkaavana jos lihava nainen tekee aloitteen.
Se on vaan mun mielipide.

Äänestä

Okei. Selvästi alkaa sinkkuelämä. Kiitos vastauksesta.

Saakos ikää kysellä?

Äänestä

Melko pinnallisia ihmisiä nämä jotka päättävät ulkonäön perusteella. Jos se olisi noin helppoa, voisi kadulla kävellessä katsella kuka olisi se oikea. Komea/kaunis ihminen tulee vastaan, sehän tarkoittaa sitä että luonteetkin passaavat yhteen:) sinulle oikea ihminen ei mieti miltä näytät, kelpaat muuksi kuin sohvakoristeeksi. Sisin ratkaisee. Vaikka en ole mies, minusta on imartelevaa ja otan kohteliaisuutena flirtin. Oli kyseessä kuka tahansa, eihän toinen pahaa tarkoita. Eri asia tuleeko siitä mitään, mutta ei tuollainen voi loukata.

Äänestä

ei lihavan kannata

Äänestä
  • No jo on ulkonäkökeskeistä porukkaa. Onhan sillä ulkonäöllä nyt jonkinlainen merkitys ja on kiva että samankaltaiset elämäntavat omaavat päätyy yhteen. Mut kyllä mä ainakin haluan, että muhun ihastutaan mun mahtavan luonteen ja vaatimattomuuden vuoksi. Ja mä kyllä kysyisin ekoilla treffeillä, että rakastathan mua sittenkin jos olisin 120 kg. Oikeesti hei miettikäähän, että ihmiset voi sairastua tms.ja painoa voi tulla.

    Äänestä

  • nuoria taidatte olla kirjoitti:

    No jo on ulkonäkökeskeistä porukkaa. Onhan sillä ulkonäöllä nyt jonkinlainen merkitys ja on kiva että samankaltaiset elämäntavat omaavat päätyy yhteen. Mut kyllä mä ainakin haluan, että muhun ihastutaan mun mahtavan luonteen ja vaatimattomuuden vuoksi. Ja mä kyllä kysyisin ekoilla treffeillä, että rakastathan mua sittenkin jos olisin 120 kg. Oikeesti hei miettikäähän, että ihmiset voi sairastua tms.ja painoa voi tulla.

    Se bodari Tapani Valkonen sanoi että jos hänen naisensa lihoaa niin se on petos, jos hän lihoaa 5 kg niin se on törkeä petos.
    Tuo kuulostaa minunkin mielestä oikealta.

    " rakastathan mua sittenkin jos olisin 120 kg."
    Ootko tosissasi :D ? Tuon painoisen naisen rakastaminen olisi epäinhimillistä.

    Äänestä

  • nuoria taidatte olla kirjoitti:

    No jo on ulkonäkökeskeistä porukkaa. Onhan sillä ulkonäöllä nyt jonkinlainen merkitys ja on kiva että samankaltaiset elämäntavat omaavat päätyy yhteen. Mut kyllä mä ainakin haluan, että muhun ihastutaan mun mahtavan luonteen ja vaatimattomuuden vuoksi. Ja mä kyllä kysyisin ekoilla treffeillä, että rakastathan mua sittenkin jos olisin 120 kg. Oikeesti hei miettikäähän, että ihmiset voi sairastua tms.ja painoa voi tulla.

    Hoikka ihminen voi olla tupakkia kiskova juoppokin.

    Että se niistä elämäntavoista.

    Äänestä

Aloittaja, ei kaikki ole tuollaisia ulkonäkökeskeisiä pinnallisia otuksia. Minä olen ihan hoikka naisihminen ja ihastunut aika ylipainoiseen vähän vanhempaan mieheen. Ei se ulkonäkö ratkaise, seksikkyys on ainakin minulle ihan muuta kuin pelkkä timmi vartalo.

Äänestä

Tottakai sisin ratkaisee mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä että ulkonäöllä ei olisi merkitystä. Tuota soopaa ei kannata tuputtaa kenellekään.

Itse treenattuna miehenä en mene provosoimaan, haukkumaan lihavia tai laihoja naisia maanrakoon, mutta tottakai etsin samankaltaista seuraa (liikuntaa harrastava itsestään huoltapitävä nainen) eikä se tee minusta sen pinnallisempaa kuin muistakaan jos vaadin samaa mitä itse olen.

Aloittajalle sanoisin että kannattaa yrittää tosissaan itse vaikuttaa niihin asioihin mihin voi vaikuttaa, ja ylipaino on todellakin sellainen asia.
Todennäköisesti itsetuntokin kasvaa kun paino on normaalin rajoissa.

Äänestä

Joo, ei se minun mielestä ulkonäkö niin tärkeää ole. Voisihan sitä sitten sanoa että seurustellaanko sitten kun tulen kauneusleikkauksesta. :D Ja toki, sairaus voi muuttaa ihmistä ja tulla painoa vaikka lisää niin empä usko että sitten erotaan. Minun mielestä ihmisen sisin, se millainen ihminen on muuten, ratkaisee.

Olisitteko ärsyttävän ja keljumaisen naisen/miehen kanssa jolla olisi hyvä kroppa ja olisi todella komea/kaunis vai erittäin mukavan, herttaisen ja kaikin puolin hienon ihmisen kanssa joka olisi ylipainoinen ja ei mitenkään kehuttavan näköinen? ;)

No, tämä mies johon ihastuin niin ei ollut kovinkaan hyvän näköinen. Alkupäivinä kun näin häntä niin en osannut katsoa häntä "sillä tavalla" koska olihan meillä ikäeroa ja en voisi sanoa että hän on "söpö" kuten joku minun luokkalaiseni tyttöjen suosikkipoika. Jos kuvan olisin netissä nähnyt jossain deittipalstalla niin en varmaankaan olisi yhteyttä ottanut. :D
Mutta sitten kun juttelin sille miehelle niin huomasin kuinka huumorintajuinen ja mukava hän on. Se sai minut pitämään hänestä enemmän ja enemmän ja sitten kun yhdistän sen ihanan luonteen niihin kasvoihin niin alkaa jo mies näyttämään komealta. Toivottavasti hän ei pistä pahaksi että tällainen "ei-unelmien tyttöystävä" tulee lähestymään. :) Ei kaikki voi kaikista pitää, mutta aina voi yrittää. Voihan sitä olla vain yhteyksissä, vähän kuin "kaveripohjalta". Ei meidän tarvitse sen enempää olla. Eihän puhumisessa mitään pahaa ole? Eikai minun ulkonäkö puhumiseen haittaa. :P Ellen ole niin ruma ettei voi katsoa ja kuunnella minun juttuja... :)

Äänestä
  • Hienoja viestejä ketjullinen, bravissimo. Ehkä se 120 kg oli yläkanttiin. Mut joo timmi kroppa, hyvä huumorintaju, älykkyys, itsevarmuus, hyvät tulot ja loistavat keskustelutaidot niitä pitäisi jokaisen hakea.
    No oikeesti elämäntavoilla on merkitystä ja itse ajattelen että liikkuminen ja painonhallinta on panostus myös omaan terveyteen ja malli myös läheisille.

    Äänestä

Minun mielestäni ihminen saa itse päättää millainen haluaa olla, vitut mistään painonhallinnasta. En ikinä katso ulkonäköä, en ollenkaan. Olen itse ihan ok näk. ja hoikka, voin käydä treffeillä kenen kanssa vain. Otan ensin selvää mitä pään sisällä liikkuu, sitten vasta teen päätökseni. Viimeisin treffi seuralaiseni oli reippaasti yli sata tai reippaasti yli sataviiskyt kiloinen, mukava kohtelias fiksu nuorimies:) Olisi kelvannut. Ei ulkonäöllä ole minulle ainakaan minkäänlaista merkitystä, ei ole koskaan ollut. On meitäkin siis olemassa, älä lannistu. Usein myös nuorilla tytöillä on tapana sanoa itseään rumaksi, vaikkei sitä oikeasti ole.

Äänestä

Varo.

Ukot kyllä tykkää jos nuori nainen tykästyy. Ne sanoo mitä haluatkin kuulla, mielistelevät, saadakseen itse mitä haluavat. Vaikka kuinka koitat uskotella itsellesi että mies on rehellinen, ja mies vakuuttaa rehellisyyttään, se on harhaa. Saatat ajatella, että sinun on helpompi napata vanhempi mies, ylipainosi takia. Että ikäisesi ajattelevat ulkonäköäsi, mutta vanhemmat miehet eivät, heille riittää että olet nuori. Tulet hyväksikäytetyksi!! Saat siipeesi varmasti tuon ikäisen miehen kanssa.

Kukaan ihminen ei ole ruma, et sinäkään. Älä anna toisten leikkiä tunteillasi! Et arvosta itseäsi jos alat leikkiä vanhojen miesten kanssa!

Äänestä

No ei se niin kamalaa ole jos minua käyttäisi hyväksi se tietty mies. ;) Enköhän itsekin tee sitä samaa? Olisi kiva viettää edes yksi hieno hetki hänen kanssa. Olkoot rakkautta tai ei.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


JärjettömänIhastunut kirjoitti:

Mitä luulette kannattaisiko minun edes yrittää lähestyä parikymmentä vuotta vanhempaa miestä? Olen ylipainoinen nainen ja en ole kauniin näköinen. Siitä olen saanut kuulla ikävän monta kertaa. Onko treffeille pyytäminen vastenmielistä miehelle ja nolaisinko itseni siinä samalla? Saako lihava nainen flirttailla? Pitääkö mies että joku nainen (vaikka sitten rumakin) flirttailee vai tuntuuko se ahdistavalta?

Ikäni on 18. Mies on 43. Tiedän että meillä on kyllä ikäeroa, mutta kuinka moni nelikymppinen mies olisi hyvillään että tällainen "pikkutyttö" pyytäisi vaikka kahville? Tällainen ruma, lihava "pikkutyttö"....

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu