Olen käynyt ikäväpalstalla välillä vaikken edes ikävöi. Mut nyt ikävöin. Enkä tiedä mitä tarkalleen ottaen. En ikävöi ihmistä enkä yhteisiä hetkiä. Kaikista kipeistä muistoista on jäänyt käteen realiteetit. Totuus.
Hän ei tuntenut niinkuin tunsin. Hän ehkä satutti, enkä syytä koska mä vaan koin niin. Väliäkö sillä mikä oli tarkoituksena. Mistä sitä kenenkään mielenliikkeitä tietää ja parempi kai niin
Nyt kaikelle voi vain hymyillä, polku joka kasvatti ja opetti. Nöyryytti ja opetti itsestä paljon.
Mut se tunne kun jokin asia naurattaa. Ja me naurettiin. Eikä kukaan muu tiennyt mikä oli niin hauskaa. Kukaan ei ymmärtänyt. Sielun yhteys. Siltä se minusta tuntui. Sellaista samaa on vaikee löytää, saada kokea uudestaan
Ja vain sitä mä todella ikävöin
Että joku todella ymmärsi
Hän ei tuntenut niinkuin tunsin. Hän ehkä satutti, enkä syytä koska mä vaan koin niin. Väliäkö sillä mikä oli tarkoituksena. Mistä sitä kenenkään mielenliikkeitä tietää ja parempi kai niin
Nyt kaikelle voi vain hymyillä, polku joka kasvatti ja opetti. Nöyryytti ja opetti itsestä paljon.
Mut se tunne kun jokin asia naurattaa. Ja me naurettiin. Eikä kukaan muu tiennyt mikä oli niin hauskaa. Kukaan ei ymmärtänyt. Sielun yhteys. Siltä se minusta tuntui. Sellaista samaa on vaikee löytää, saada kokea uudestaan
Ja vain sitä mä todella ikävöin
Että joku todella ymmärsi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä ymmärtäisin.. vieläkin