Fantsua! Nyt meillä on sitten kansainvälinen pääministeri. Kyllä kelpaa olla suomalainen uskoo varmasti moni uuden porvarijohtajan valintaan osallistunut porvarifani syvässä hurmaantumisen tilassa, josta ei muuta puutu kuin järjeksi kutsuttu ominaisuus.
Ilmeisesti porvaristossa vallitsee äärimmäinen hätä, kun piti valita puoluetta johtamaan henkilö suoraan riukumetsästä. Kansanomaisesti sanottuna. Ilmauksella tarkoitan sitä ilmeistä tosiasiaa, että politiikassa pätevöityneempikin johtaja porvareille olisi ollut tarjolla. Mutta koska tässä maassa pätevä valitaan? Tuskin koskaan. Eräässäkin oppilaitoksessa opettajaksi valinnan tärkein kriteeri oli taito soittaa haitaria eikä suinkaan pätevyys nimenomaan opettajan tehtävään. Sama ilmiö pätee luonnollisesti myös porvarillisessa talouselämässä. Ei sielläkään tunneta pätevyyksiä, todistuksia tai meriittiä ylipäätään. Valinnat tehdään miten milloinkin. Valintoja suorittavat konsultitkin muistuttavat pikemminkin zombia kuin rationaalisesti ajattelevaa ihmistä.
Uusi politiikan tekemisen tapa näyttää saavuttaneen viimein jopa porvarit. Siinä missä aikaisemmin puhuttiin otsa kurtussa vastuullisesta politiikasta, siinä tänä päivänä tärkeintä on kansan villitseminen ja äänivyöryt. SMP toi ilmiön politiikkaan ensimmäisenä ja sittemmin perinnettä on jatkanut ansiokkaasti Perussuomalaiset. Osaaminen supistuu tässä politiikassa lähinnä suun auki pysymiseen ja esillä olemiseen. Esillä olemiseen erityisesti kaikenlaisissa kissanristiäisissä.
Tapahtuneen vuoksi moni kansalainen jää nyt odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Lähteekö uusi pääministeri ja puoluejohtaja vetämään kurkiauraa lentotuolissa, ampuuko ministeri leijonan, sukeltaako hän merestä aarteen vai tarttuuko lentokoneen ohjaimiin maahan tunkeutuneen lentokoneen tunnistamiseksi. Tai peräti järjestääkö ministeri äänestyksen Karjalan Suomeen liittämiseksi. Onhan uudella johtajalla ainakin oman ilmoituksensa mukaan kokemusta kovista neuvotteluista kansainvälisistä yhteyksistä. Semminkin, kun uuden johtajan agendalla on käynnistää Suomen pyrkimys sotilasliitto Natoon liittymiseksi.
Keskusta on ehtinyt päätellä uuden porvarijohtajan valinnasta sen verran, että näkee keskustassa nyt entistä enemmän tilaa saada uusia kannattajia. Arvio on mielestäni peräti varovainen, koska porvaripopulismi synnyttää kannatuspotentiaalia kokonaisen poliittisen kentän verran. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että talouden alamäki jatkuu ja poliittista kenttää uhkaa entistä suurempi hajaannus.
Ilmeisesti porvarit ovat laskeneet sen varaan, että ajat tästä kohenevat ja asiat järjestyvät itsestään niin että on samantekevää, kuka porvareita johtaa. Eritotenkin, jos vielä Keskusta oppositiossa ratkaisee kaikki visaiset ongelmat, kuten tähänkin asti. Porvarillinen ideologiahan väittää, että talous hoitaa itse omat ongelmansa ilman että poliitikkojen pitää mennä väliin ”häsläämään”. Kovasti vain odotuttaa. Siis tämä asioiden itsestään korjautuminen.
Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas 336-323 eaa. Hän oli antiikin merkittävimpiä sotapäälliköitä ja valloitti muiden muassa Persian ja ulotti valtansa aina Intiaan saakka. Merkittävintä Aleksanterissa oli mielestäni kuitenkin hänen hevosensa, Bukefalos, jonka fobiana oli pelätä omaa varjoaan. Eikä ihme, sillä mitä isompi hevonen, sitä isompi varjo. Loogista? Alexanderin tapauksessa varjo on, joskaan ei vallan iso, niin ainakin hyvin pitkä.
Ilmeisesti porvaristossa vallitsee äärimmäinen hätä, kun piti valita puoluetta johtamaan henkilö suoraan riukumetsästä. Kansanomaisesti sanottuna. Ilmauksella tarkoitan sitä ilmeistä tosiasiaa, että politiikassa pätevöityneempikin johtaja porvareille olisi ollut tarjolla. Mutta koska tässä maassa pätevä valitaan? Tuskin koskaan. Eräässäkin oppilaitoksessa opettajaksi valinnan tärkein kriteeri oli taito soittaa haitaria eikä suinkaan pätevyys nimenomaan opettajan tehtävään. Sama ilmiö pätee luonnollisesti myös porvarillisessa talouselämässä. Ei sielläkään tunneta pätevyyksiä, todistuksia tai meriittiä ylipäätään. Valinnat tehdään miten milloinkin. Valintoja suorittavat konsultitkin muistuttavat pikemminkin zombia kuin rationaalisesti ajattelevaa ihmistä.
Uusi politiikan tekemisen tapa näyttää saavuttaneen viimein jopa porvarit. Siinä missä aikaisemmin puhuttiin otsa kurtussa vastuullisesta politiikasta, siinä tänä päivänä tärkeintä on kansan villitseminen ja äänivyöryt. SMP toi ilmiön politiikkaan ensimmäisenä ja sittemmin perinnettä on jatkanut ansiokkaasti Perussuomalaiset. Osaaminen supistuu tässä politiikassa lähinnä suun auki pysymiseen ja esillä olemiseen. Esillä olemiseen erityisesti kaikenlaisissa kissanristiäisissä.
Tapahtuneen vuoksi moni kansalainen jää nyt odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Lähteekö uusi pääministeri ja puoluejohtaja vetämään kurkiauraa lentotuolissa, ampuuko ministeri leijonan, sukeltaako hän merestä aarteen vai tarttuuko lentokoneen ohjaimiin maahan tunkeutuneen lentokoneen tunnistamiseksi. Tai peräti järjestääkö ministeri äänestyksen Karjalan Suomeen liittämiseksi. Onhan uudella johtajalla ainakin oman ilmoituksensa mukaan kokemusta kovista neuvotteluista kansainvälisistä yhteyksistä. Semminkin, kun uuden johtajan agendalla on käynnistää Suomen pyrkimys sotilasliitto Natoon liittymiseksi.
Keskusta on ehtinyt päätellä uuden porvarijohtajan valinnasta sen verran, että näkee keskustassa nyt entistä enemmän tilaa saada uusia kannattajia. Arvio on mielestäni peräti varovainen, koska porvaripopulismi synnyttää kannatuspotentiaalia kokonaisen poliittisen kentän verran. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että talouden alamäki jatkuu ja poliittista kenttää uhkaa entistä suurempi hajaannus.
Ilmeisesti porvarit ovat laskeneet sen varaan, että ajat tästä kohenevat ja asiat järjestyvät itsestään niin että on samantekevää, kuka porvareita johtaa. Eritotenkin, jos vielä Keskusta oppositiossa ratkaisee kaikki visaiset ongelmat, kuten tähänkin asti. Porvarillinen ideologiahan väittää, että talous hoitaa itse omat ongelmansa ilman että poliitikkojen pitää mennä väliin ”häsläämään”. Kovasti vain odotuttaa. Siis tämä asioiden itsestään korjautuminen.
Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas 336-323 eaa. Hän oli antiikin merkittävimpiä sotapäälliköitä ja valloitti muiden muassa Persian ja ulotti valtansa aina Intiaan saakka. Merkittävintä Aleksanterissa oli mielestäni kuitenkin hänen hevosensa, Bukefalos, jonka fobiana oli pelätä omaa varjoaan. Eikä ihme, sillä mitä isompi hevonen, sitä isompi varjo. Loogista? Alexanderin tapauksessa varjo on, joskaan ei vallan iso, niin ainakin hyvin pitkä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei ei ei - väyrysLOISTA ei valittu (riukumetsästä). :)))
Eipä tietenkään, nythän kysymyksessä olivat porvarien kekkerit ja puheenjohtajan ja pääministerin valinta. Toivottavasti tästä ei seuraa porvarien harvainvalta, jos porvaripopulismi tarttuu ja siitä tulee kansantauti.
..eikä jälkimmäiseksikään missään kekkereissä väyrysLOISTA valita IKINÄ. Ja varsinkin se on Isänmaan onni. :)))
Isänmaan onni? Alexanderhan ajaa entistä tiiviimpää Eurooppaa? Kyllä siinä taitaa niin sanotun isänmaan onnen käydä vähintäänkin kalpaten. Jo nythän unionista on Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä?
Niin - olisi pitänyt ennemmin väyrysmäisesti kepuryssiä kaikki. :)))
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
Sdp:n Seppinen ruotii moneen kertaan. Paavo Lipposen linjaan hän lienee tyytyväinen, mutta edellinen armon saanut taitaa olla 1950-luvulta.
”Länsimielinen Tannerin aikainen Sdp oli erittäin tärkeä tekijä Suomen selviytymisessä, porvarillisen Suomen rinnalla. Neuvostoliiton nyreä suhtautuminen sosialidemokraatteihin liittyi syvimmillään juuri Tannerin kestävyyteen: hän oli etenemisen este.”
Seppisen näkökulmasta katsottuna ei ole suuri yllätys, että Suomen puolueista parhaan arvosanan saa Kokoomus. Se ei sentään taittunut, vaikka taipuikin puuhastelemaan suhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa ja kaikenlaiseen muuhun turhanaikaiseen ystävyystoimintaan.
Kokoomuksen päästyä hallitukseen 1987 se ryhtyi nopeasti kääntämään linjaansa takaisin länsimieliseksi ja edistämään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kokoomus ja keskusta ovat avanneet puoluearkistonsa Seppisen käyttöön, eikä turhaan. Varsinkin Kokoomuksen ahkerointia EU-jäsenyyden puolesta dokumentoidaan tarkasti.
Kokoomuksen kohdalla hän paikkaa historiankirjoituksen aukkoa. Sen historia on huonosti tunnettu, sillä puolueen historiankirjoitushankkeet laahustavat vielä viime vuosisadan alkupuolella.”
Vuonna 1977 Väyrynen Kokoomuksesta:
”Tutkimusten mukaan nimittäin keskustapuolueen kannattajat ovat keskimäärin kaikkein pienituloisinta väkeä… Sen sijaan Kokoomukseen taas lukeutuvat kaikkein suurituloisimmat ihmiset.” Muutoin Väyrynen ennusti Kokoomukselle ohdakkeisia aikoja: sen kupla puhkeaa ja kannattajat hajoavat keskustaan, sosiaalidemokraatteihin ja nuoret – kommunisteihin”.
Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Kyllä tuossa haisee selkeä keskustakauna. Jotenkin myös se perverssi ajatus, että rahaa tekee ihmisestä jotenkin paremman.
Niin, Suomen kansan enemmistö ei kannata vasemmistomaalaisliittoa - ja varsinkin se on Isänmaan onni. :)))
Pitää varmaan paikkaansa ja siksi enemmistö kärsiikin. Koskas ahneudella on mitään hyvää saatu aikaiseksi?
"Merkittävintä Aleksanterissa oli mielestäni kuitenkin hänen hevosensa, Bukefalos, jonka fobiana oli pelätä omaa varjoaan. Eikä ihme, sillä mitä isompi hevonen, sitä isompi varjo. Loogista? Alexanderin tapauksessa varjo on, joskaan ei vallan iso, niin ainakin hyvin pitkä"
Nyt sitten Bukefalokset eli kepulaiset ovat kauhuissaan Alexanderin pitkästä varjosta. Ei ole aihetta, pitkä mies jättää pitkän varjon. Mutta silloin pimeys on lähellä, jos Mauri Pekkarinen jättää pitkän varjon.
Lähinnä tässä on kysymys varjonyrkkeilystä. Alexanderin puheethan eivät ole juuri retoriikkaa kummallisempia. Viimeksikin hän puhui poliittisten pisteiden keruun turmiollisuudesta ja sortui näin sanoessaan juuri siihen, mitä lausumassaan paheksui. Samoin väite, ettei puolue ole etujärjestö pitää tietenkin muodollisesti paikkansa, mutta mikä puolue on puolue, joka ei aja äänestäjänsä asiaa?
Entä sitten suvaitsevaisuus. Alexanderhan siinäkin sortui samaan syntiin, josta toisia varoitti. Jos ihminen on suvaitsevainen, ei hänen tarvitse eikä pidä siitä erikseen toitottaa. kyllä Alexin pitää oppia suvaitsemaan myös aitovieriläsiä, jos hän nyt ylipäätään suvaitsee. Elkeet näyttävät kyllä aika niuhoilta.
Missä kulkee tavallisen voimakkaasti suggestiivisen mainonnan, ovelasti toteutetun ylipuhumisen (mikä on hämmästyttävän tavallista) ja kevyen hypnoosin välinen raja?
Ihminenhän voidaan suoranaisissa hypnoosissa saada näyttämään täysin valveilla olevalta, hän voi käyttäytyä täysin kuten valveilla, niin ettei kukaan läsnäolijoista edes aavista, että hän on hypnoosissa. Tarvitaan vain pieni merkki ja hänen tilansa muuttuu jälleen. Myös ryhmähypnoosi tapahtuu samoin.
Ryhmillä onkin keskeinen merkitys ns. sosiaaliselle identiteetille. Tiivistetysti sosiaalisen identiteetin mukaan kenen joukoissa seisot kertoo kuka olet ja tätä taitava johtaja osaa käyttää hyväkseen. Temput, joita joutuu tekemää tuottavat hyvää tulosta suuremmillekin ryhmille.
Joukoksi kerääntyneet ihmiset toimivat vaarallisina ja arvaamattomina, epä-älyllisiksi taantuvina massoina, joita taitava johtaja käsittelee ja ohjaa haluamaansa suuntaan. Tästä syystä kukaan ei tohdi oikein poiketa ryhmän kannasta tai ns. mielipiteestä. "Nykypäivän hypnoosia" voidaan suorittaa twitterissä, selfied kuvia ottamalla jne.
Kaipa kuvaamasi ilmiö mahdollinen on, mutta arvelisin, että tässä tapauksessa selitys on raadollisempi. Kansalaiset äänestivät A:n ensin europarlamenttiin sen markkinointitiedon varassa, että A:lla on kielitaitoa. Sen jälkeen kun A sai käsittämättömän äänimäärän, kokoomusvaikuttajiin iski ahneus ja he arvelivat A:n puoluejohtajakseen valitsemalla saada A:n kannatuksen siirretyksi Kokoomukseen, mikä manööveri sitten maksimoisi kannatuksen myös seuraavissa eduskuntavaaleissa, jotka ovat jo sangen pian tulossa.
Ilmeisesti juuri Keskustan pelko sai Kokoomuksen tekemään tämän harkitsemattoman hätäratkaisun, jonka sitten tekivät.
Kaikki kynnelle kykenevät KEPU-saitin kynäilijät lienevät yhtä mieltä siitä, että kyllä STUPISTA saimme kaikkien aikojen suurisuisimman pääministerin. Muuta suurta hänessä ei taida ollakaan,(Runansuu sanoisi)" valitettavasti."
Historian oppitunti: Kohti johtajuutta.
Saksassa vallitsi lama ja valtava työttömyys 1930-luvun alussa. Esiintymällä vahvana ja voimakkaana Hitler sai Saksan kansalaiset puolelleen. Hän käytti suunnitelmallista valtaa, juonia, petoksia ja valheita päästäkseen valtaan. Valtaanpääsyä edisti myös suurpääomalta saatu tuki.
Hitler oli sulkeutunut ja neuroottinen ihminen ja hänen kylmä tunteettomuutensa yltyikin ajan mittaan sairaalloiseksi julmuudeksi. Kireästä ja karkeasta luonteestaan huolimatta Hitlerillä oli kuitenkin hypnoottinen valta ympäristöönsä, ehkä johtuen hänen fanaattisesta määrätietoisuudestaan.
Hitlerillä oli ilmiömäiset puhelahjat, ja hän osasi temmata kuulijansa puheensa tukijoiksi sen sijaan, että olisi muiden puheenpitäjien tavoin vaivuttanut heidät uneen. Hitler osasi harkitusti kiihottaa ja hallita kuulijoitaan. Hän hyökkäsi apinan raivolla Versaillesin rauhansopimusta, juutalaisia, kapitalisteja, kommunisteja vastaan. Myöhemmin Hitler kävi myös kaikkien demokraattisten instituutuioiden kimppuun.
Hitler eli hyvin spartalaista elämää. Hän ei tupakoinut, juonut alkoholia ja eikä syönyt epäterveellistä ruokaa. Hän piti fyysisestä kunnostaan hyvää huolta.
En jaksa oikein uskoa mihinkään persoonakohtaisiin ominaisuuksiin. Tuskin aallokkokaan kiinnittää huomiota siihen millaisen korkin se pinnalle pompsauttaa? Korkki kuin korkki, kunhan se tarjoaa sitä mitä "kansa" janoaa.
Media määrää suunnan, johon mennään. Se on pääasiassa porvariston hallussa, Se myös useimmiten raapaisee vain pintaa, jättäen asiakekeisyyden koska siihen paneutuminen vaatii aikaa ja vaivaa.
Stubb onkin erinomainen henkilö median hellittäväksi vaikka tuon substanssiosaamisen taso on varsin arveluttava.
Tuostapa kirjoitin samansuuntaisia ajatuksia tuonne kapi-vaarin avaukseen.
Median vaikutusvallan merkitys on edelleenkin suuri mielipiteiden ohjaajana, kun yhteiskunta toimii epädemokraattisesti eli toisin sanoen kun sananvapaus ei toteudu täysimääräisesti.
Läntisissä demokraattisissa maissa median valta on kuitenkin enemmänkin näennäistä mielipideherruutta. Päätöksenteon ja vallan rakenteet ovat muualla ja valtaosa ihmisistä tämän oivaltakin.
Manipuloiva media ei keinoja kaihda. Tavat, joilla huomiota ohjaillaan, ovat melko yksinkertaisia. Median eniten käyttämiä keinoja ovat vaikeneminen, sävyttäminen, asettelu, asemointi, kuvituksen avulla manipulointi, piilottaminen, harhauttaminen sekä kohuttaminen.
Kun media vaikenee, se ei yksinkertaisesti kerro, ei edes vihjaa asiaan. Sävyttäminen taas on tapa, jolla toimittaja kirjoittaa; myötätuntoa herättävä, ilkkuva, asiallinen, syyllistävä tai tosiasioita sekaannuttava jolla vaikutetaan lukijan asenteisiin. (eli siis vastuu on savolaisittain "kuulijan")
Yksi keino on piilottaminen. Piilotettaessa asiasta kyllä uutisoidaan. Tällöin voidaan myöhemmin vedota siihen että ”kyllähän siitä kerrottiin”. (mutta artikkeli piilotetaan lehteen jonnekin huomaamattomaan paikkaan).
Keinovalikoimaan kuuluu oleellisena osana harhauttaminen, jolloin puhe ohjataan aidanrakentamisesta seiväsmateriaaliin eli huomio pyritään kiinnittämään sivuseikkoihin. Harhautettaessa kerrotaan osatotuus, ei koko asiaa. Missään tapauksessa sitä ei kerrota objektiivisesti.
Vielä jää keinoksi erilaisten tilastojen julkaiseminen ja asiantuntijamielipiteet. Tilastoja julkaisemalla pyritään usein antamaan halutunlainen kuva yleisestä mielipiteestä.
Kenen median uutisointiin pitääkään uskoa vai pitäisikö kyseenalaistaa kaikki uutiset. Tämä on kait se mitä kansa haluaa ja saadaan asettumaan jonkun puolelle tai jotain vastaan. Media asettelee vain nappulat laudalle.
Onko medialla vastuuta sitten vakavammista asioista. Hiukan tuntuu, että mm. lehtiä myydäkseen kaikki keinot otetaan käyttöön ja kun tuo ihminen on niin helposti manipuloitavissa, tehdään viestistä se mitä osa kansasta haluaa ja osa vihaa.
Oma lukunsa ovat mediamonopolit, jotka voivat harjoittaa jopa tietoista strategiaa viestinnässään. Sitten muut seuraavat perässä mitä isot tekevät edellä.
Huvittavinta median antia ovat lööpit, jotka eivät juuri vastaa sisältöä. Muutenkin jopa uutisointi tahtoo olla irrallaan todellisuudesta. Kukahan läntinen toimittaja esimerkiksi Venäjällä uskaltaa penkoa taustoja, jotta uutisen todenperäisyys varmistuisi?
Uutisen ja propagandan ero ei ole suuri. Politiikassa puolestaan, jos itse omistaa median, niin tottakai oma kuva silloin kiiltää kirkkaimpana ja kilpailija siinä rinnalla näyttää kummallisen harmaalta. Jopa kuvamanipulaation keinoin, jos ei muuten.