Olen seurustellut narsistisen miehen kanssa noin nelisen vuotta. Olen päässyt hänestä irtaantumaan niin että emme enää seurustele mutta tapaamme silloin tällöin ja soittelemme. Hän haluaa jatkaa ja seurustella, minä en ole enää suostunut. Yhteydenpito on vaan jatkunut ja jatkunut vuoden verran näin. Teenkö väärin kun ajatusmaailmani on tällä hetkellä sellainen, että saan miehestä jotain tarvitsemmani energiaa mutta samlla kyllä tässä kieltämättä katselen josko löytyisi itselleni uusi mies. Jos löytäisi mukavan ja tavallisen miehen (ihan oikean elämänkumppanin) niin tämä narsistinen mies kyllä jäisi samantien. Teenkö väärin kun menettelen näin? itselläni on kieltämättä huono omatunto asiasta vaikka mies on kyllä tehnyt vääryyksiä ja loukkauksia minua kohtaan hyvinkin paljon. Miksi sitten vielä katselen miestä? Kuten sanottu, saan hänestä pientä iloa ja energiaa arkeeni. Olen sanonut miehen seurusteluhalulle että katsotaan mitä aika tuo tullessaan mutta nyt en ole valmis mihinkään muuhun kuin mitä nyt on. Pitäisikö laitta välit poikki lopullisesti? Olen tehnytkin niin noin viisi kertaa mutta aina tulee jotain mikä palauttaa tilanteen nykyiselleen. Olenko itse muuttunut kiltistä tytöstä pahaksi kun annan tämän vaan jatkua vaikka sydän etsii jo muuta?
teenkö väärin, mikä itse olen?
pahaksiko muuttunut?
3201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Teenkö väärin kun menettelen näin? itselläni on kieltämättä huono omatunto asiasta vaikka mies on kyllä tehnyt vääryyksiä ja loukkauksia minua kohtaan hyvinkin paljon."
Jos mies on ihka aito narsisti, niin et yksinkertaisesti v o i tehdä mitään väärää. Mies on niin kavala, että ette ole yhteismitalliset. Sinun tekemisiäsi voi luonnehtia nyt tilanteen aiheuttamaksi, millaisen tilanteen narsisti on aivan itse luonut.
Olen noin suurinpiirtein samantyyppisessä tilanteessa ollut useamman vuoden, erotuksella koin rakastavani narsisti-psykopaattiani usean vuoden ajan, vaikka hän koki uusia uhrejaan täydellä teholla muualla. Tapailin narsisti-psykopaattiani seksi merkeissä.
Aivan nykyään en halua olla enää missään tekemisissä. Olen saanut elämääni niin paljon sisältöä, että narsisti-psykopaatille ei ole enää tilaa almanakassa. Mutta hänestä minun ei tarvitse huolehtia. Hänellä on menneisyydessä tuhansia hylättyjä uhreja, joista varmasti löytyy tapaamishaluisia edelleen.
"Olenko itse muuttunut kiltistä tytöstä pahaksi kun annan tämän vaan jatkua vaikka sydän etsii jo muuta? "
Et ole. Sinä olet vain kohdannut uudenlaisen ihmisen, joka nyt sattuu olemaan persoonallisuushäiriöinen. Suosittelen kuitenkin sinua vaihtamaan piristyksesi naispuolisiin ystäviin, jotka voivat jäädä ja ovat aitoja.
Minäkin rakastin miestä mutta kun olen pitkän ajan kuluessa tajunnut mikä hän on niin tunne ei ole ehkä enää rakkautta koska katselen muita. Joku minua miehessä edelleen koukuttaa mutta koen vahvasti niin että haluan löytää uuden. Jos asiat olisi "meillä" hyvin niin enhän todellakaan haluaisi muuta ja tilanne olisi varsin toinen.
Ehkä sinun olisi hyvä olla tietoisempi itsestäsi. Monenlaista sanojaa ja moralisoijaa voi tulla tiellesi. Narsistinkin yksi tunnusmerkeistä on moralisointi. Tuosta vain ei kannata välittää. Mutta itsensä kuuluu tietää... mitä tekee ja miksi.
Minulle on oma toimintani selvää ja kristallinkirkkaasti tajuan, että haluan myös löytää todellisen miehen rinnalleni. Ja narsisti-psykopaatti sellainen ei voi olla.