On se, että saatan kohta päättää sinkkuuteni. Olisin halunnut sinut vierelleni, mut se on nyt kai liian myöhäistä. Kyllä mä tiesin sen ettet mua enää kaipaa koska en ole kuullut sinusta.
Saattaa olla että löysin vierelleni nyt loppuelämän kumppanin, minkä jälkeen nuoruusvuoteni alkavat olla ohitse. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti en sinua enää tapaa, se murtaisi sydämeni kun olen kohta toisen oma.
Saattaa olla että löysin vierelleni nyt loppuelämän kumppanin, minkä jälkeen nuoruusvuoteni alkavat olla ohitse. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti en sinua enää tapaa, se murtaisi sydämeni kun olen kohta toisen oma.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuo on kiristystä :D
kuin aloittaja, on tämä Mirkku.
ei koskaan silmistä silmiin katsetta.. aina se kännykkä oli tärkeämpi
Tottakai.Eipä susta ollut miestä edes puhumaan.Monesta muusta oli..
Kuka sun kanssas puhunut on!!!! Ei KUKAAA!!!
Et edes halua puhua koskaan
puhunut.-Joskus, se riittänee ehkä seuraavaan kertaan.Varma en ole, tuleeko seuraavaa kertaa..Katsotaan..
kyllä joku rasvarane sua pökkii ja pistää paksuksi
voi elämän kevät tuota sun huumoria ja mielikuvitusta ;D
Nuoruusvuodet on nyt joltakin ohi, kun löytää loppuelämän kumpparin... Voi hitsi. Ei voi kun... onnitella.
Alkaako vanhuus sitten kun tavalla tai toisella menettää oletetun loppuelämän kumpparin?
niinpä
Ei vaan alan olla siinä iässä ettei minua teiniksi voi enää sanoa. (Paitsi silloin kun ostan tupakkaa, ne kyselee aina papereita..) Se kun löytää vakavan suhteen, eli muuttaa yhteen ja hankkii lapsia, on ns. Perinteisiä arvoja ajatellen askel kohti aikuisuutta, verrattuna siihen että vapaana elelee ka sattuu joskus vaihtamaan miestä.. En kuitenkaan tarkoita sinkkuja loukata vaan vaikea lyhyesti sanoa mitä tarkoitan. :) kyllä mielestäni vakava suhde ns vanhentaa, näin se on tehnyt ainakin omalla kohdallani aiemminkin..
Kannattaako sinun ruveta suhteeseen, jos sinulla on tunteita/ajattelet entistäsi?
Parisuhde vanhentaa, avioliitto suorastaan muumioittaa!
Ei se lähde pois mielestä kulumallakaan. En muita kohtaan ole tuntenut niin. Pakko jatkaa elämää eteenpäin. Viimein. Mutta hyvä kysymys.
Pakkohan jossain vaiheessa on jatkaa eteenpäin, jos toista ei voi saada. Tunteita saattaa vielä olla mutta ne hiipuvat sitten pikkuhiljaa.
mustasukkaisuus draama meneillään..
Jaa en näe draamaa lähimaastossa, mutta jos kerran niin väität niin pidä mielipiteesi.
Aloitus menee J miehelle. :) vaikka ei hän palstalla ole.
uudelle suhteelle, joka tuntuis lukeman perusteella olevan aloittajalle " paremman puutteessa näin, etten jää täysin perheettömäksi".
No, ennustan että eroat muutamien vuoden kuluttua, parin kersan jälkeen. Katkerana, pettyneenä.
Eikös tuo ole juuri tyypillinen katkeroitumisreitti, lapset joka ukolle ja niiden ukkojen kanssa ei sitten pärjätä. Viimoiset ukot tuossa kierteessä saa silmillee jo katkeraa kalkkia, kun seurustelu vähän tökkii. Ja lopputulemana kaikki ukot olikin sitten narsisteja. Monta miestä pitää tuhota ennenkuin rusinassa säteilee?
Ai ukkojen kanssa pitää pärjätä?
Minä olen naisena ollut siinä luulossa, että jos ukko on sitä ihtiään täynnä ittesä lisäksi, sitä ei juuri tarvi sellaisen kanssa edes koittaa pärjätä.
Ehkä ainoa sanottavani tällaiseen asiaan liittyen on tämä: Kiitos, äiti, opetit mitä on omanarvontunto ja sen, että kaikkea ei tarvitse miehiltä sietää.
anna mennä, äläkä kysele palstalla.
Kyllä minä tätä nykyistä rakastan. Olemme kuin parhaat kaveritkin. Mutta kaipaan silti joskus intohimoa. Pelkään aikuistua. Ja ei, lapsia en halua vielä pariin vuoteen.
Voi olla että mua vaan pelottaa nyt tämä vakava sitoutuminen, ei niinkään suhteen vuoksi vaan sitoutumisen takia itsessään.
Ja en ryhtyisi seurustelemaan ellei minulla olisi tunteita nyksää kohtaan. En ole läheisriippuvainen vaan selviäisin yksinkin. *puolustaa itseään*