Vierestä on kuultu. Psykiatrit manipuloivat ja yrittävät painostaa, suurelle osalle "potilaista" on jopa lyöty sanat suuhun ja väitetty heidän tehneen sellaista mitä he eivät ole tehneet.
Psykiatrit ovat kieroja ja vastuuntunnottomia.
Yleinen syytös on "olet sairaudentunnoton".
Psykiatrit ovat kieroja ja vastuuntunnottomia.
Yleinen syytös on "olet sairaudentunnoton".
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pahinta psykiatrisessa hoitosuhteessa on se, että hoitohenkilökunta voi pitää yllä potilastietoja täysin haluamallaan tavalla, eli keskustelut voivat muuttua potilastietoihin jopa päinvastaisiksi..
Pahimmillaan itselleni on käynyt niin, että potilasmerkintäni ovat sisältäneet päinvastaisia merkintöjä, kuin mitä ollaan sovittu oman hoitohenkilökunnan kanssa.
Psykiatrit on käytännössä koulutettu torjumaan asiakas, tavalla tai toisella. Mikäli hoitosuhteessa osoittaa liikaa oma-aloitteisuutta tai itsenäisyyttä, voidaan sekin tulkita oikein hankalan lääkärin tai hoitajan toimesta sitoutumattomuudeksi hoitoon.
Eli ei kannata sairastua vakavasti mieleltään säilyäkseen terveenä ;)
"Eli ei kannata sairastua vakavasti mieleltään säilyäkseen terveenä ;) "
Ethän sinä sitä päätä kuka on mieleltään sairas vaan psykiatri sen päättää.
Vaikka et olisi sairastunut, saattaa psykiatrin kaveri viedä sinut tutkittavaksi ja sen jälkeen psykiatri päättää että olet sairas.
Kaiken lisäksi psykiatrit KEKSIVÄT uusia diagnooseja tai vaihtoehtoisesti muuttavat vanhojen diagnoosien kriteereitä.
https://madinfinland.org/mtv_tautitehtailu/
Tautitehtailu jatkuu, kunnes psykiatrien medikalisaatioahneus muuttuu humanistikseksi psykiatriaksi.
Sinulla on "valikoiva muisti" oli fraasi minkä minä sain kuulla usein.En vieläkään tarkalleen ottaen tiedä hittoa se tarkoitti.Myös "olet kuvitellut kaiken" tuli tutuksi.
Ja potilastiedot pashaa täynnä.
Se mikä minua kiusaa ja kummastuttaa (varmasti) koko loppuikäni, on psykiatrian suuri valta ja sen liittyvä mielettömyys.
On tullut monelle kuulluksi, että pitää hakea apua jos ei enää jaksa. Siis on tullut irtisanotuksi työstään, tulot romahtavat. On tullut kiusatuksi ja jäänyt yksin. On tehnyt liikaa töitä ja väsynyt. On kokenut menetyksiä joihin ei ole voinut itse vaikuttaa mitenkään... näihin kokemuksiin ja tunteisiin (tai vastaaviin) lähtee hakemaan hyvä uskoisena apua. Pian huomaakin olevansa täysin käsittämättömän "vallan ja voiman" armoilla.
On mielestäni hassua olettaa, että masennukseni olisi jotenkin resistenssi lääkkeille, jos en koe saavani apua a) lääkkeistä sekä b) jutustelutuokioista mielenterveystoimistolla. Se että keskustelen puutaheinää työhönsä tympääntyneen oloisen ihmisen kanssa, ei saa oloani helpommaksi. Minua ei auta sekään, että saan uusia masennuslääkkeitä vajaan vuoden aikana kolmea tai neljää samaan aikaan. Halusin vain tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, kun elämältäni putosi pohja. Mitä sain keskusteluista jotka noudattavit kuukausi toisensa jälkeen samaa kaavaa.. "mikä olikaan lääkityksesi" " oletko varmasti syönyt lääkkeesi" mitä teit viimeisen viikon aikana" . Koskaan en kokenut tulleeni kuulluksi.
Se, että reilun vuoden jälkeen kun olo ei vain helpota, voidaan diagnoosin tarkennus suorittaa. Papereihin lävähtää lievä bipo ja päästään uusien lääkkeiden pariin. Lääkkeet jotka ajoivat ajatukseni aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kuolemantoiveet, ajatusten katoaminen tai lukkiutuminen päivien ajoiksi johonkin sanaan. Siis en voinut ajatella kuin sanaa KIVI tms. Tämä oli psykiatrille merkki mielensairauden olemassaolosta.. ei siitä että dg ja lääkevalinta olisi mennyt metsään.
Tapasin psykiatri B:n kerran ja erehdyin dg paikkansa pitävyyttä tiedustelemaan, sain kuulla olevani hypomaaninen (vaikka seroquel meni annoksella 800mg ketipinor 200mg ennen nukkumaan menoa) Tuohon lisättiin Deprakine Depot 1500mg katkomaan hypomaanisia ajatuksia.
Kaikki tuo reilun vuoden aikana. Minusta tehtii paperilla reilussa vuodessa työkyvytön imbesilli. Minusta joka selvisin ja pärjäsin vuosikymmeniä ilman psykiatrisia apuja, töitä tehden ja opiskellen. Perheen perustin ja kasvatin kaikki lapseni tasapainoisiksi kansalaisiksi. Minut tuhottiin psykiatrisen hoidon piirissä henkisesti, olinhan minä hullu ja lisäksi sairaudentunnoton. Tuon valtavan lääkemäärän alla todettiin työkyvyttömäksi ja suositeltiin eläkkeelle jäämistä.
Olen päässyt onnellisesti eroon psykiatrisesta hoidosta jo vuosia sitten. Palannut takaisin "terveiden kirjoihin" omalla luvalla. Potilaspapereissani tietenkin ikuiset merkinnät parantumattomasta mielensairaudesta. Mielensairaudesta jonka oireita minulla ei edes ollut, mutta joku hassu psykiatri A sellaiset vain loihti ihan normaaleista arkipäivän asioista. Papereilla kun kaikki saadaan käännettyä nurin kurin ja psykiatrin sana on Totuus.
Tämä järjestelmä/systeemi on aivan terveen järjen vastainen. En vieläkään voi käsittää, että opinnoissa menestyminen on mielensairauden piirre, en käsitä sitäkään että viikkosiivous on mielensairautta, en käsitä sitäkään että itsensä pitäminen huoliteltuna on mielensairautta, en käsitä sitäkään että kahden työpaikan pitäminen on mielensairautta. Minä en ole koskaan päihteitä käyttänyt, en ole velkaantunut, en ole seksuaalinen, en ole läheisiäni rikkonut tai kiusannut.
Vaikka haluan jo elää ns normaalin ihmisen elämää, se ei onnistu tällä diagnoosilla. En voi hakea opiskelemaan toivomalleni alalle, en saa pankista lainaa (vaikkei mitään maksuvaikeuksia ole koskaan ollut) en pääse muuttamaan/tekemään töitä ulkomaille jne ja tämä kaikki vain dg mukaan, jota minulle ei ole.
Omalla kohdallani saattaa tilanne kääntyä vielä vastaavaksi, mikäli jatkan nykyisessä hoitosuhteessani. Mm. kokemani henkinen väkivalta ja mieltäni vakavasti järkyttäneet asiat on painettu villaisella.
Psykiatrinen järjestelmä ei kykene kokemukseni mukaan tuottamaan toiminnallaan toimintakykyisiä ihmisiä, koska se ei ole tarkoitettu ns. "tuottavuuteen". Psykiatrian keskiössä on ihmisten ongelmien kartoitus, joissa siirrytään vuosien mittaisten hoitosuhteiden myötä asiakkaan ongelmista toisiin ongelmiin, aina jokin muuttuu, mutta toimintakyvyn koheneminen sivuutetaan ja rinnalle otetaan vaikka väkisin muita oireita ja täysin teennäisesti hoitosuhteen tarpeellisuutta ylläpitäviä roskadiagnooseja. Virallisesti asiakkaan "sairauden eteneminen" ja "kulku" muuttuvat ja "etsivät ns. muotoaan" aina. Tämä on sinänsä huvittavaa, koska tosiasiassa kyseessä ei välttämättä ole ensisijaisesti mielensairaudesta, vaan todella huonosta tuurista ja sattuman varaisista elämäntilanteista, jotka ovat järkyttäneet.
Omasta kokemuksestani voin todeta, että psykiatrisessa hoitosuhteessa mistä tahansa voi tulla mitä tahansa.
Kun riittävän oikea diagnoosi saadaan löydettyä ja siihen on ympätty ainoastaan asiakkaan eri elämäntilanteiden (ja tapahtumien, jotka ovat järkyttäneet mielenterveyttä) vaiheista mitä erilaisimpia tulkintoja, saadaan loppujen lopuksi sellainen diagnoosi, joka kuitenkin sinusta aiheutunut. Ongelmat saadaan tavalla tai toisella palautettua takaisin asiakkaaseen.
Psykiatria on valtavaa pelleilyä, kuten olet saanut itsekin huomata.
Itsellä on aivan samoja kokemuksia miten kokemani henkinen väkivalta parisuhteessa on ohitettu kokonaan vaikka minulla ei ollut ketään ihmistä kelle asiasta kertoa ja olin tätä väkivaltaa useamman vuoden kärsinyt ja sitten kun vihdoin ja viimein olisin kyennyt asiasta puhumaan ei se käynyt. Itse asiassa minua pidettiin psykoottisena koska pelkäsin tätä entistä kumppaniani. On sellainen tunne ettei siellä hoidossa saa puhua niistä asioista joista itse haluaisi puhua, vaan kaikki menee sen terapeutin/hoitajan mukaan. Hän määrää. Ethän sinä typerä hullu tiedä mikä sulle on hyväksi..
Kannattaa yrittää vaihtaa hoitajaa tai hoitopaikkaa, sinulla on lain mukaan oikeus myös tehdä muistutus tai valitus epäasiallisesta kohtelusta.
Kyseessä on sinun asiasi, eikä hoitohenkilökunnan pitäisi pyrkiä jyräämään liian kontrolloidulla keskustelulla tai pakottaa toimimaan väkisin tietyn kaavan mukaan.
Tein itse muistutuksen saamastani kohtelusta, koska minun hoitosuhteeni muuttui ainoastaan alkuperäisen diagnoosini mukaiseen hoitoon, jossa hoitava taho mitätöi käytännössä kokonaan kokemushistoriani. Tämä tapahtui virheellisen psykoosi diagnoosin takia. Omaan kokemukseeni liittyi uhkaava tilanne, joka laukaisi traumat ja tämä tulkittiin psykoosiksi.
Sain niin surkeaa kohtelua väärän diagnoosin takia, että tein muistutuksen ja vaadin oikeuksiani. Hoitava taho myönsi lopulta erehdyksen ja sain pahoittelut. Tämä oli todella vapauttavaa minulle.
Muista vaatia oikeuksiasi!
Tuore tutkimustulos osoittaa sen todeksi, sillä psykoosi- ja skitsofrenia-diagnooseja jaetaan muiden sairauksien oireista:
https://www.theguardian.com/books/2019/may/11/nathan-filer-schizophrenia
Toinen yleinen väite psykiatreilla on geenivirheet, vaikka eivät edes ota DNA-testiä! Nyt aivoista on löytynyt virus, joka aiheuttaa oppimisvaikeuksia.
http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/74066-odottamaton-loyto-ihmisesta-uusi-virus-tekee-tyhmemmaksi
Mulle siitä paikasta ja touhusta ei ollut oikein mitään apua, huonohkossa
tilanteessa menin sinne ja huonohkossa tilanteessa olen edelleen.
Menin melko myöhäisessä vaiheessa elämääni systeemin puoliväkisin
pakottaessa, kohtalaisen pitkän ajan kuluttua lätkäisivät minimityökyvyttömyyseläkkeelle ja sillä tiellä olen edelleenkin.
Ja sen verran jo ikää, että varon kuin ruttoa enää lähtemästä mihinkään
systeemin järjestämiin juttuihin, ei ne koskaan aiemminkaan mun elämää
muuta kuin huononsivat.
Kannattaa varoa myös psyk. lääkitystä:
ww.vancouversun.com/health/Some psychiatric drugs triple risk stroke study/10326776/story.html
Puhuit itsestäsi?
Mies psykiatreista suurin osa on kaappihomoja.
Useimmat psykiatrit ovat käärmeöljynmyyjiä ja huumediilereitä:
https://www.madinamerica.com/2019/06/the-three-types-of-psychiatric-drugs-a-doctors-guide-for-consumers/
Muitakin hyviä totuuksia tulee esiin kirjoituksessa!
Kyseessä on psykiatrien oma harhamaailma.
tuollaiset seijat ovat esimerkki valkotakkien natsiharhoista..
Hyviä kirjoituksia tässä ketjussa. Voisin lisätä oman tarinani jatkoksi. Jospa nyt vaan nostan...
Voimia kaikille.
Minulla vastaava kokemus kuin aloittajalla.
Psykiatrian diagnoosit ovat epätieteellisiä käsitteitä.
https://www.madinamerica.com/2019/06/critique-diagnostic-terminology/
Olet väärässä.
Ne on Iltalehden toimittajat jotka manipuloivat ja valehtelevat kansalle.
https://madinfinland.org/perusongelmia/
Liverpoolin yliopistossa on havaittu, että psykiatrian diagnoosit ovat pseudotieteellisiä (validiteetti ja reliabiliteetti):
https://www.madinamerica.com/2019/07/dsm-scientifically-meaningless-diagnoses/