On vaikeaa myöntää itselleen että oma ajattelu on jotenkin vääristynyttä. Olin pitkään herkuttelija ja ihminen, joka rakasti mässäilyä. Painoindeksini oli normaalipainoisen ylärajoissa. Muutaman kerran jotkut ihmiset huomauttivat riidassa tai ''vitsillään'' että olen läski, jolloin aloin tuijotella peiliin ja katsella vartaloani. Inhoni alkoi omaa ulkomuotoani kohden nousta.
Vähensin syömistäni hiljalleen ja lopulta saatoin pitää pitkiäkin paastokausia. Paastokausien lopussa söin/syön pussipuuroja, pinaattikeittoa tai porkkanasosetta itse veteen tehtynä. Ahmimisia ei ole juurikaan tullut, sillä itsekurini on erittäin vahva, kun tekee mieli makeaa saatan hörpätä light tai zero kokista.
Puntaroin itseäni joka päivä ja pidän tiukaa päiväkirjaa painostani ja syömisistäni, mutta en liiku kovinkaan paljoa. Voimani eivät taida riittää siihen. Tunnen oloni usein nuutuneeksi, mutta muita oireita ei ole ollut. Hiukseni ovat aina olleet paksut ja syön päivittäin 3tablettia piimaxia sekä monivitamiinia.
En tiedä pystynkö lopettamaan. Ajattelen ihmisten ''oletpa laihtunut'' kommentit ruokkivat laihduttamistani lisää ja näen nykyään. Ihmiset joita ennen pidin hoikkina, saatan nyt nähdä heidät pullukoina. Tunnen oloni onnelliseksi kun voin kävellä kaduilla häpeilemättä vartaloani, rakastan sitä tunnetta... joten en tiedä haluaisinko edes luopua siitä.
Onko kellään omia kokemuksia pakonomaisesta laihduttamisesta? Kuinka nopeasti olette laihtuneet? Haittoja? ym.
Vähensin syömistäni hiljalleen ja lopulta saatoin pitää pitkiäkin paastokausia. Paastokausien lopussa söin/syön pussipuuroja, pinaattikeittoa tai porkkanasosetta itse veteen tehtynä. Ahmimisia ei ole juurikaan tullut, sillä itsekurini on erittäin vahva, kun tekee mieli makeaa saatan hörpätä light tai zero kokista.
Puntaroin itseäni joka päivä ja pidän tiukaa päiväkirjaa painostani ja syömisistäni, mutta en liiku kovinkaan paljoa. Voimani eivät taida riittää siihen. Tunnen oloni usein nuutuneeksi, mutta muita oireita ei ole ollut. Hiukseni ovat aina olleet paksut ja syön päivittäin 3tablettia piimaxia sekä monivitamiinia.
En tiedä pystynkö lopettamaan. Ajattelen ihmisten ''oletpa laihtunut'' kommentit ruokkivat laihduttamistani lisää ja näen nykyään. Ihmiset joita ennen pidin hoikkina, saatan nyt nähdä heidät pullukoina. Tunnen oloni onnelliseksi kun voin kävellä kaduilla häpeilemättä vartaloani, rakastan sitä tunnetta... joten en tiedä haluaisinko edes luopua siitä.
Onko kellään omia kokemuksia pakonomaisesta laihduttamisesta? Kuinka nopeasti olette laihtuneet? Haittoja? ym.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sairas sä olet :( tuhoat itseäsi pala palalta. Kilot, jotka laihdut, ovat pääosin lihaksiasi joita menetät. Elimistösi käyttää niitä ravintonaan koska et anna kunnolla kunnollista ravintoa itsellesi. Älä sitten ihmettele kun jossain vaiheessa havahdut ja näet peilistä luurangon jolla on päällä vain löysää nahkaa. Se olet sinä, joka olet menettänyt lihaksesi.
Kumpi haluat olla? Sairas, itsensä tuhonnut ja nälkiintynyt onneton raukka VAI terveessä kehossa elävä onnellinen ihminen? Päätös on sinun.
Olet ilmeisesti sitä ihmistyyppiä, joka voi kehittää riippuvuuden mihin vaan. Eli entinen syöppö, nykyinen askeetikko. Muita potentiaalisia vaihtoehtoja ovat päihteidenkäyttäjä, alkoholisti, seksiriippuvainen. Suosittelisin käymään keskustelemassa asiasta lääkärin, psykologin, terveydenhoitajan tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Nimittäin on täysin mahdollista, että jossain vaiheessa suuntaudut taas jonkin muun riippuvuuden suuntaan.
Et kertonut paljonko ja missä ajassa olet laihtunut. Ihmisellä kovin monenlaiset ruokavaliot ja ruumiinrakenteet katsotaan kuuluviksi normaalirajoihin. Voimattomuus voi johtua myös psyykkisistä syistä, eikä yksinomaan vajaasta ruokavaliosta.
Itse olen ruoan suhteen askeettinen/kranttu ja normaalipainoinen/hoikka (painoindeksi 21). Minut on kuitenkin terveeksi todettu. Jos pitäisin päiväkirjaa syömisistäni, niin saattaisin hyvinkin vaikuttaa syömishäiriöiseltä (tosin syömis- ja painoasiat eivät ole itselleni mikään elämän tärkein kysymys).