Otetaan tavallinen näyttöpaneeli jolla on tietty määrä pikseleitä ja niillä tietty määrä erilaisia värejä. Jos käydään läpi kaikki mahdolliset pikseleiden tilojen kombinaatiot, niin näytöllä näkyy kaikki mahdolliset kuvat ja yleensäkin kaikki mahdollinen informaatio visuaalisessa muodossa. Esim. kaikki Mozartin sävellykset nuottikirjoituksena kaikilla fonteilla, excel-taulukkoina jne.
Jos nämä kuvat pannaan sopivaan järjestykseen niin sitten meillä on kaikki mahdolliset elokuvat kaikilla mahdollisilla kielillä tekstitettyinä jne.
Eri periaatteessa informaatiota on ääretön määrä.
Nyt minua kiinnostaa että mitä tapahtuu kun näytön resoluutiota pienennetään. Sehän ei haittaa mitään, koska aina voidaan väittää että näyttö on kuvitteellisen suuremman näytön osa. Eli sitä mukaa kun resoluutio pienenee, niin kuvaa joudutaan tulkitsemaan koko ajan enemmän.
Jos mennään aivan äärirajoille jolloin näytössä on vain yksi pikseli joka voi olla joko musta tai valkoinen, niin voidaanko sanoa että näytöllä on nähty kaikki mahdollinen informaatio sen jälkeen kun molemmat värit on näytetty? Ei voida koska jos kaikki maailmankaikkeuden informaatio voitaisiin esittää ykkösten ja nollien jonona, niin meidän pitäisi tietää missä kohtaa jonoa näytöllä näkyvä esim. 01 sijaitsee. Eli sitä mukaa kun näytöllä näkyvä informaation määrä pienenee, katsojalta vaadittava informaatiomäärä kasvaa.
Jos nämä kuvat pannaan sopivaan järjestykseen niin sitten meillä on kaikki mahdolliset elokuvat kaikilla mahdollisilla kielillä tekstitettyinä jne.
Eri periaatteessa informaatiota on ääretön määrä.
Nyt minua kiinnostaa että mitä tapahtuu kun näytön resoluutiota pienennetään. Sehän ei haittaa mitään, koska aina voidaan väittää että näyttö on kuvitteellisen suuremman näytön osa. Eli sitä mukaa kun resoluutio pienenee, niin kuvaa joudutaan tulkitsemaan koko ajan enemmän.
Jos mennään aivan äärirajoille jolloin näytössä on vain yksi pikseli joka voi olla joko musta tai valkoinen, niin voidaanko sanoa että näytöllä on nähty kaikki mahdollinen informaatio sen jälkeen kun molemmat värit on näytetty? Ei voida koska jos kaikki maailmankaikkeuden informaatio voitaisiin esittää ykkösten ja nollien jonona, niin meidän pitäisi tietää missä kohtaa jonoa näytöllä näkyvä esim. 01 sijaitsee. Eli sitä mukaa kun näytöllä näkyvä informaation määrä pienenee, katsojalta vaadittava informaatiomäärä kasvaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki voidaan esittää binääridatalla. Maailmankaikkeus on binäärinen.
Luonnosta ja maailmasta löytyy fraktaaleja. Ne kaikki voidaan esittää ykkösillä ja nollilla, koska ovat laskettavissa.
Synkronointi on tärkeintä. Jos ei pääse samalle aaltopituudelle, niin silloin ei näe informaatiota.
Analogisessa binääritiedonvaihdannassa satttuu helposti transienteistä johtuvia virhetulkintoja.
Mitä enemmän ymmärrät näkemääsi, niin sitä enemmän ymmärrät näkemääsi.
Ihan hyvä päätelmä eksplisiittisen ja implisiittisen tiedon suhteesta. Kysymyksen voisi asettaa hyvinkin niin, että mikä tekee informaatiosta implisiittistä tai mikä eksplisiittistä.
Viittaat sillä implisiittiseen tietoon, kun näyttöä jouduttaisiin tulkita resoluution pienentyessä yhä enemmän. Näkemyksesi mukaan informaatiota ei katoaisi, vaan se muuttaisi muutoaan implisiittisemmäksi. Tässä päättelyssä on vain epäselvää, mistä oletuksista lähdet liikkeelle.
tieto on pääteltävissä (implisiittistä) -> informaatioita ei katoa
informaatiota ei katoa -> tieto on pääteltävissä
Vai kenties jotain aivan muuta?
En oleta, vaan tiedän.
Olettamuksiin ei voi perustaa yhtään mitään.
Saahan niistä kiksejä, kun saa jonkun periaatteen toimimaan mieleisellään tavalla.
Olettaminen ei ole matematiikkaa.
Väitettiinhän sitä ala-asteella, ettei negatiivista neliöjuurtakaan ole olemassa. Lukiossa tuli kuitenkin imaginääriluvut.
Miksi opetetaan ihmisiä kuvittelemaan väärin. Kysymysmerkki.
Miksi sitten haluat keskustella asiasta täällä, jos olet täysin varma väitteistäsi? Mikä tekee näytön informaatiosta pääteltävää resoluution pienentyessä? Tuo "näyttö on kuvitteellisen suuremman näytön osa" ei ole mielestäni vielä kovin vakuuttava perustelu. Jonkun osana oleminen ei välttämättä implikoi yhtään mitään.
Esimerkkinä seuraava päättely: Tuolit koostuvat tuolin jaloista -> jalalliset esineet ovat tuoleja.
Höh, eihän se alkuperäisen kuvan info mihinkään häviä, ellet sitä hävitä itsellesi pikseleitä vähentämällä.
Juu. Jos ei ota tälläisia asioita huomioon, niin syntyy helposti kehäpäätelmä. Jos alkuperäiset kuvalähteet tunnetaan, niin periaatteessa voidaan kehittää menetelmiä, jotka mahdollistavat kuvalähteiden erottamisen toisistaan.
Järjestetään kuvat numeroituun listaan. Sovitaan, että pikselin yksi välähdys tarkoittaa listan ensimmäistä kuvaa, kaksi välähdystä listan toista kuvaa jne. Tämän jälkeen näytön pikselin välähdyksistä voidaan päätellä, mikä kuva on kyseessä.
Pohjimmiltaan kyse on siis tiedon esittämistavoista, jotka vaativat ympärilleen sopimuksia. Sopimusten olemassa olon valossa siis voisi todeta, että informaatiota voidaan muuttaa eksplisiittisestä implisiittiseen (tai toisin päin), mikäli implisiittiseen tietoon liitetään aina lisäsopimuksia tiedon tulkinnasta.
Hyvä esimerkki on raskaat videokuvan pakkausmenetelmät, kuten Yle Areenan, Youtuben ym. käyttämä H.264. Tässä "katsojalta vaadittava informaatiomäärä kasvaa", kuten ketjun alottaja totesi, siinä mielessä, että kyseisten videoiden katsomiseen vaaditaan nk. H264-dekooderi (ja kohtalaisen uusi tietokoneen prosessori myös).
Lisätietoa H.264: http://fi.wikipedia.org/wiki/H.264