Siihen aikaan kun vielä Kristusta saarnattiin

Hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa. Meitä palvelee veljemme N.N. Mutta kuulemmeko me väärentämätöntä opetusta? Mistä tiedämme että näin on? Pystytäänkö usko ja oppi pikkuhiljaa väärentämään niin että emme huomaa sitä?

Rakkaat veljet ja sisaret! Tämä on Jumalan valtakunta. Ei tämä ole mikään herätysliike vaan Jumalan valtakunta. – Jouko Haapsaari suviseuroissa 2007.

_____________________________________

Edellä rakas veli totesi, että Jumalan valtakuntaan liittyy paljon tärkeitä kysymyksiä. On kysymyksiä, jotka ovat oikeita ja tarpeellisia, mutta saattaa olla myös kysymyksiä, joita meidän ei kannattaisi kysyä eikä pohtia. – Tauno Kujala suviseuroissa 2007.

Onko seuroissa nykyisin yhtään saarnaa, jossa puhuja ei nostaisi esiin sanaparia ”Jumalan valtakunta”? Ei. Enää ei Jumalan sanaa saarnata eikä seurapuhettagreeklamp1 pidetä ilman käsitettä ”Jumalan valtakunta”. ”Valtakunta” kuuluu saarnaan niin itsestään selvänä, ettei kukaan edes huomaa kysyä, miksi näin on. Eikä kukaan huomaa kysyä, onko näin ollut aina. Siihen on totuttu, kun siihen on totutettu.

Puhujat ovat nostaneet valtakunnan etualalle ja jättäneet Kristuksen taakse.

Pitäisikö sittenkin rohkeasti kysyä, vastoin Tauno Kujalan suositusta: ”meidän ei kannattaisi kysyä”?
36254
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 36

Vanhimmat

Sanalla valtakunta tarkoitetaan yksin lestadiolaisista ihmisistä koostuvaa joukkoa, omaa uskonyhteisöä. Päivämiehen kirjoituksissa Jumalan valtakunta on ”kätkeytynyt maan päälle pienenä laumana” (esim. Päivämies 14.4.2010). Valtakunta tarkoittaa elämäntapoja myöten samojen normien mukaan elävien ihmisten joukkoa, jonka uskotaan olevan ainut tie jumalanlasten iloon taivaassa.

Muistaisimme, että emme kävelisi pois Jumalan valtakunnasta, koska pelastusta ei ole missään muualla kuin Jumalan valtakunnassa. - Yrjö Nissinen suviseuroissa 2009.

Jos ei ole Jumalan valtakunnan kansalainen, on sielunvihollisen ja maailman valtakunnan kansalainen. – Ari Pelkonen suviseuroissa 2008.

Tätä vain me pelastumme / vain me olemme Jumalan valtakunta -opetusta ei mielellään avoimesti haluta tunnustaa julkisuudessa. Mutta myös esimerkiksi tutkija Hanna Salomäki on todennut tutkimustensa tuloksena, että vanhoillislestadiolaiset haastateltavat poikkesivat muiden herätysliikkeisiin kuuluvista siinä, että he uskovat vain omaan herätysliikkeeseen kuuluvien pelastuvan.

Äänestä
  • Teologi Saila Karppinen on analysoinut kymmeniä suviseuroissa pidettyjä saarnoja. Karppinen toteaa tutkielmassaan (2011), että valtakunta ymmärretään juuri vain vanhoillislestadiolaisten ihmisten joukkona. Valtakunta näkyy suviseurasaarnoissa maanpäällisenä ihmisten yhteisönä, joka on samalla ainoa oikea Kristuksen seurakunta.

    Puheiden analyysi ositti, että yksityinen uskovainen ei saa esittää kysymyksiä tästä seurakunnasta / valtakunnasta. Hänen pitää yksikertaisesti vain kyselemättä luottaa siihen, että puhuja seuroissa opettaa Raamatun mukaisesti. Hänen pitää luottaa, että seurakunta on erehtymätön ja toimii oikeudenmukaisesti, uskovaisten parasta ajatellen.

    Hiljattain seurakuntaillassa alustaja muistutti: ”Valtakunnan rajat on pidettävä selvinä.” ”Meillä on taju ja tuntu siitä, että olemme saman valtakunnan lapsia.”

    Äänestä

  • Tajuton kirjoitti:

    Teologi Saila Karppinen on analysoinut kymmeniä suviseuroissa pidettyjä saarnoja. Karppinen toteaa tutkielmassaan (2011), että valtakunta ymmärretään juuri vain vanhoillislestadiolaisten ihmisten joukkona. Valtakunta näkyy suviseurasaarnoissa maanpäällisenä ihmisten yhteisönä, joka on samalla ainoa oikea Kristuksen seurakunta.

    Puheiden analyysi ositti, että yksityinen uskovainen ei saa esittää kysymyksiä tästä seurakunnasta / valtakunnasta. Hänen pitää yksikertaisesti vain kyselemättä luottaa siihen, että puhuja seuroissa opettaa Raamatun mukaisesti. Hänen pitää luottaa, että seurakunta on erehtymätön ja toimii oikeudenmukaisesti, uskovaisten parasta ajatellen.

    Hiljattain seurakuntaillassa alustaja muistutti: ”Valtakunnan rajat on pidettävä selvinä.” ”Meillä on taju ja tuntu siitä, että olemme saman valtakunnan lapsia.”

    Kuinkas tässä näin kävi?

    Mutta onko aina saarnattu näin? Valtakunta ja seurakunta ykkösenä? Havas_p

    Pitäisi lukea vanhoja saarnoja, jotta voisi siihen saada vastauksen. Nimimerkki Pölyttynyt on laatinut kvantitatiivisen tekstianalyysin tunnetun papin ja sananjulistajan Väinö Havaksen saarnoista.

    Havainnot viittaavat siihen, että nykyinen painokas puhe ”Jumalan valtakunnasta” on nuorempaa ”perinnettä” ja suhteellisen uusi, jatkuvasti voimistunut sisältö saarnoissa.

    Olisiko saarnoillekin käynyt samoin kuin Sioinin Lauluille, toisin sanoen, puhujat korostavat Kristuksen sijasta yhteisöä, seurakuntaa, valtakuntaa, sananjulistuksessa.

    Alla lukumääräiset tekstianalyysin tulokset Havaksen kahden saarnan kielenkäytöstä.

    Äänestä

  • Lukijalainen kirjoitti:

    Kuinkas tässä näin kävi?

    Mutta onko aina saarnattu näin? Valtakunta ja seurakunta ykkösenä? Havas_p

    Pitäisi lukea vanhoja saarnoja, jotta voisi siihen saada vastauksen. Nimimerkki Pölyttynyt on laatinut kvantitatiivisen tekstianalyysin tunnetun papin ja sananjulistajan Väinö Havaksen saarnoista.

    Havainnot viittaavat siihen, että nykyinen painokas puhe ”Jumalan valtakunnasta” on nuorempaa ”perinnettä” ja suhteellisen uusi, jatkuvasti voimistunut sisältö saarnoissa.

    Olisiko saarnoillekin käynyt samoin kuin Sioinin Lauluille, toisin sanoen, puhujat korostavat Kristuksen sijasta yhteisöä, seurakuntaa, valtakuntaa, sananjulistuksessa.

    Alla lukumääräiset tekstianalyysin tulokset Havaksen kahden saarnan kielenkäytöstä.

    Havaksen saarna Torniossa 1929

    Saarna Tornion isoissa seuroissa 1929, teksti: Room. 5 1.

    Tulos oli seuraava:
    - Sana armo 7 kertaa
    - Sanat Jeesus ja Kristus 9 kertaa
    - Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
    - Sana armoneuvo 0 kertaa
    - Sana Siion 1 kerran
    - Sana kristillisyys (käytetään usein synonyymina käsitteelle Jumalan valtakunta = lestadiolaisuus) 0 kertaa
    - sana Karitsa, jota on käytetty synonyymina sanalle Jeesus ja Kristus: esiintyi 3 kertaa.
    Havaksen saarna Jyväskylässä 1937

    Väinö Havas: Saarna SRK:n vuosikokouksessa ja suurissa seuroissa Jyväskylässä 1937
    Teksti: 2 Kor. 12: 19.

    Havaksen saarna oli erittäin vahvasti ARMO- ja JEESUS- keskeinen. Sanaa ”Jumalan valtakunta” ei Havas käytä kertaakaan.

    Varsinaisessa saarnassa:
    - Sana armo toistui jossakin muodossa 29 kertaa
    - Sanat Jeesus ja Kristus 10 kertaa
    - Sana armoneuvo 0 kertaa
    - Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
    - Sana Siion 0 kertaa
    - Sana Jerusalem 1 kerran
    - Sana kristillisyys (Käytetty usein synonyymina sanalle Jumalan valtakunta) 3 kertaa.

    Lisäksi Havas painotti saarnassaan:

    ”Jumalan armo on Kristuksessa. Hän on ainoa kristillisyytemme. tai vähän myöhemmin:
    Kun eroamme, varjelkoon Jumala, ettei meillä muuta olisi kuin tuo kuusikirjaiminen kristillisyys: Jeesus”.

    ”En usko, että kukaan vanhoillislestadiolainen ajattelee, että Väinö Havas tai hänen sananjulistuksensa olisi ollut Jumalan valtakuntaa väheksyvää. Mutta painotus oli vuoden 1937 saarnassa nimenomaan Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään, jossa on Havaksen mukaan KRISTILLISYYTEMME. Tuon sovitustyön ansiosta meillä on JUMALAN VALTAKUNTA.” (Siteeraus nimimerkin Pölyttynyt tekstistä edesmenneeltä Mopin palstalta.)

    Äänestä

  • Edesmennyt kirjoitti:

    Havaksen saarna Torniossa 1929

    Saarna Tornion isoissa seuroissa 1929, teksti: Room. 5 1.

    Tulos oli seuraava:
    - Sana armo 7 kertaa
    - Sanat Jeesus ja Kristus 9 kertaa
    - Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
    - Sana armoneuvo 0 kertaa
    - Sana Siion 1 kerran
    - Sana kristillisyys (käytetään usein synonyymina käsitteelle Jumalan valtakunta = lestadiolaisuus) 0 kertaa
    - sana Karitsa, jota on käytetty synonyymina sanalle Jeesus ja Kristus: esiintyi 3 kertaa.
    Havaksen saarna Jyväskylässä 1937

    Väinö Havas: Saarna SRK:n vuosikokouksessa ja suurissa seuroissa Jyväskylässä 1937
    Teksti: 2 Kor. 12: 19.

    Havaksen saarna oli erittäin vahvasti ARMO- ja JEESUS- keskeinen. Sanaa ”Jumalan valtakunta” ei Havas käytä kertaakaan.

    Varsinaisessa saarnassa:
    - Sana armo toistui jossakin muodossa 29 kertaa
    - Sanat Jeesus ja Kristus 10 kertaa
    - Sana armoneuvo 0 kertaa
    - Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
    - Sana Siion 0 kertaa
    - Sana Jerusalem 1 kerran
    - Sana kristillisyys (Käytetty usein synonyymina sanalle Jumalan valtakunta) 3 kertaa.

    Lisäksi Havas painotti saarnassaan:

    ”Jumalan armo on Kristuksessa. Hän on ainoa kristillisyytemme. tai vähän myöhemmin:
    Kun eroamme, varjelkoon Jumala, ettei meillä muuta olisi kuin tuo kuusikirjaiminen kristillisyys: Jeesus”.

    ”En usko, että kukaan vanhoillislestadiolainen ajattelee, että Väinö Havas tai hänen sananjulistuksensa olisi ollut Jumalan valtakuntaa väheksyvää. Mutta painotus oli vuoden 1937 saarnassa nimenomaan Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään, jossa on Havaksen mukaan KRISTILLISYYTEMME. Tuon sovitustyön ansiosta meillä on JUMALAN VALTAKUNTA.” (Siteeraus nimimerkin Pölyttynyt tekstistä edesmenneeltä Mopin palstalta.)

    Muutos paljastuu saarnoista ja kielenkäytöstä

    Nykyään ei voi kuulla yhtään saarnaa, jossa puhuja ei jossain vaiheessa päätyisi julistamaan pitkät jutut ”Jumalan valtakunnasta”. Se ei ollut nähtävästi keskeinen 1940-luvulla. Jossain vaiheessa se myöhemmin otettiin käyttöön.

    Suuntaus lähti etenemään ilmeisesti jo vuosikymmeniä sitten. Ehkä joskus 1970-luvulla? Ehkä jo aiemminkin, sillä historian muistelmien mukaan puhujien väliset opilliset riidat voimistuivat jo 1950-luvun lopulta lähtien.

    Toimittaja Topi Linjama on laatinut vertailevan analyysin siitä, miten laulujen sanoituksia muutettiin Siionin Laulujen 1970-luvulla tapahtuneessa uudistuksessa. Yksi havainnoista on juuri seurakunnan, ”valtakunnan” painotuksen voimistuminen.

    Sana “valtakunta” esiintyi vuoden 1961 Siionin laulujen kokelmassa vain viidessä prosentissa lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista tämä sana löytyy peräti 34 prosentista. Linjama totesi lisäksi, että uusissa lauluissa “valtakunnalla” viitattiin selvästi ihmisten muodostamaan joukkoon. Uudemmista laulukokoelmista ei vastaavaa analyysia ole tehty.

    Äänestä

  • Muutoksenpaljastaja kirjoitti:

    Muutos paljastuu saarnoista ja kielenkäytöstä

    Nykyään ei voi kuulla yhtään saarnaa, jossa puhuja ei jossain vaiheessa päätyisi julistamaan pitkät jutut ”Jumalan valtakunnasta”. Se ei ollut nähtävästi keskeinen 1940-luvulla. Jossain vaiheessa se myöhemmin otettiin käyttöön.

    Suuntaus lähti etenemään ilmeisesti jo vuosikymmeniä sitten. Ehkä joskus 1970-luvulla? Ehkä jo aiemminkin, sillä historian muistelmien mukaan puhujien väliset opilliset riidat voimistuivat jo 1950-luvun lopulta lähtien.

    Toimittaja Topi Linjama on laatinut vertailevan analyysin siitä, miten laulujen sanoituksia muutettiin Siionin Laulujen 1970-luvulla tapahtuneessa uudistuksessa. Yksi havainnoista on juuri seurakunnan, ”valtakunnan” painotuksen voimistuminen.

    Sana “valtakunta” esiintyi vuoden 1961 Siionin laulujen kokelmassa vain viidessä prosentissa lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista tämä sana löytyy peräti 34 prosentista. Linjama totesi lisäksi, että uusissa lauluissa “valtakunnalla” viitattiin selvästi ihmisten muodostamaan joukkoon. Uudemmista laulukokoelmista ei vastaavaa analyysia ole tehty.

    Väärennös: ”armoneuvot”

    Tuttua seuroissa on myös puhe seurakunnan armoneuvoista. Käsite otettiin käyttöön tukemaan opetusta valtakunnasta, Seurakunta-Äidistä. Itse asiassa vanhalle kristinopilliselle käsitteelle annettiin noin vain kokonaan uusi merkitys.

    Termi armoneuvot otettiin ry:llä aktiiviseen kielenkäyttöön tarkoittamaan hengellisesti aivan eri asiaa kuin mitä sana alkuaan tarkoittaa. Tästä on valaiseva analyysi Topi Linjaman kirjoituksessa, joka on julkaistu e-kirjassa Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa (s. 47).

    Luterilaisessa uskossa käsitteellä armoneuvot on aivan tietty, opillinen ja teologinen erityismerkitys. ”Neuvo” ei tässä merkitse neuvomista sanan nykymerkityksessä. Armoneuvot on vanhaa suomenkieltä, jossa neuvo-sana merkitsee samaa kuin nykykielen sana ”väline”, aivan samoin kuin sen ymmärrämme sanassa ”kulkuneuvo”. Armoneuvo merkitsee siis samaa kuin armonväline.

    Nykyisessä luterilaisessa opetuksessa tästä asiasta puhutaan käyttäen nykykielen sanaa armonvälineet.

    Sana armoneuvo/armonväline sisältää opillisen erityismerkityksen. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Pyhä Henki toimii seurakunnassa tiettyjen armonvälineiden, eli sanan ja sakramenttien kautta. Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Luterilaisen uskon mukaan armonvälineet ovat välttämättömiä, jotta ihminen pelastuisi.

    Armoneuvo tarkoittaa siis Jumalan sanaa ja sakramentteja. Se tarkoittaa sitä, millä tavoin Jumala vanhurskauttaa ihmisen.

    Mutta vanhoillislestadiolaisuuden nykykielessä sanalle on otettu eri merkitys. Puhutaan armoneuvoista, joilla puhujat tarkoittavatkin seurakunnassa eri aikoina luotuja elämäntapanormeja.

    Niitä kieltoja ja käskyjä ei ole olemassakaan Kymmenessä käskyssä eikä Raamatussa. Sellaisia kieltoja ja määräyksiä, kuten elokuvien, konserttien ja meikkaamisen synnillisyys, television hankkimisen kielto (ohjelmien katsominen netistä on täysin sopivaa), ehkäisykielto jne. Niitä, joita uskovaisen on noudatettava, mikäli ei halua joutua eroon / erotetuksi ”Jumalan valtakunnasta”. Siitä joutuu erotetuksi ja heitetyksi ulkoiseen pimeyteen, jos avoimesti kyseenalaistaa ”armoneuvot” ja uskon seurakunta-äitiin.

    Rakennelma on pistämätön. Mutta onko sillä mitään tekemistä Kristuksen kanssa?

    Äänestä

  • Armokeinottelija kirjoitti:

    Väärennös: ”armoneuvot”

    Tuttua seuroissa on myös puhe seurakunnan armoneuvoista. Käsite otettiin käyttöön tukemaan opetusta valtakunnasta, Seurakunta-Äidistä. Itse asiassa vanhalle kristinopilliselle käsitteelle annettiin noin vain kokonaan uusi merkitys.

    Termi armoneuvot otettiin ry:llä aktiiviseen kielenkäyttöön tarkoittamaan hengellisesti aivan eri asiaa kuin mitä sana alkuaan tarkoittaa. Tästä on valaiseva analyysi Topi Linjaman kirjoituksessa, joka on julkaistu e-kirjassa Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa (s. 47).

    Luterilaisessa uskossa käsitteellä armoneuvot on aivan tietty, opillinen ja teologinen erityismerkitys. ”Neuvo” ei tässä merkitse neuvomista sanan nykymerkityksessä. Armoneuvot on vanhaa suomenkieltä, jossa neuvo-sana merkitsee samaa kuin nykykielen sana ”väline”, aivan samoin kuin sen ymmärrämme sanassa ”kulkuneuvo”. Armoneuvo merkitsee siis samaa kuin armonväline.

    Nykyisessä luterilaisessa opetuksessa tästä asiasta puhutaan käyttäen nykykielen sanaa armonvälineet.

    Sana armoneuvo/armonväline sisältää opillisen erityismerkityksen. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Pyhä Henki toimii seurakunnassa tiettyjen armonvälineiden, eli sanan ja sakramenttien kautta. Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Luterilaisen uskon mukaan armonvälineet ovat välttämättömiä, jotta ihminen pelastuisi.

    Armoneuvo tarkoittaa siis Jumalan sanaa ja sakramentteja. Se tarkoittaa sitä, millä tavoin Jumala vanhurskauttaa ihmisen.

    Mutta vanhoillislestadiolaisuuden nykykielessä sanalle on otettu eri merkitys. Puhutaan armoneuvoista, joilla puhujat tarkoittavatkin seurakunnassa eri aikoina luotuja elämäntapanormeja.

    Niitä kieltoja ja käskyjä ei ole olemassakaan Kymmenessä käskyssä eikä Raamatussa. Sellaisia kieltoja ja määräyksiä, kuten elokuvien, konserttien ja meikkaamisen synnillisyys, television hankkimisen kielto (ohjelmien katsominen netistä on täysin sopivaa), ehkäisykielto jne. Niitä, joita uskovaisen on noudatettava, mikäli ei halua joutua eroon / erotetuksi ”Jumalan valtakunnasta”. Siitä joutuu erotetuksi ja heitetyksi ulkoiseen pimeyteen, jos avoimesti kyseenalaistaa ”armoneuvot” ja uskon seurakunta-äitiin.

    Rakennelma on pistämätön. Mutta onko sillä mitään tekemistä Kristuksen kanssa?

    Väärennöksen tausta?

    Vanhoillislestadiolaisuuden lähihistoriasta on vain vähän todellista tutkimusta. On lähinnä rauhanyhdistysten historiikkeja. On vaikea rakentaa käsitystä, miten tähän on tultu.

    Ainakin se on yleisesti tiedossa, että herätysliikkeen historiassa tapahtui 1960-luvulla niin, että maallikkopuhujien vaikutusvalta kasvoi ratkaisevasti. Heitä oli todella suuri enemmistö, sillä historiankirjojen mukaan kaksi kolmasosaa papeista oli joutunut erotetuksi, tai oli itse katsonut parhaaksi erota herätysliikkeestä.

    Pappeja on muutenkin pieni vähemmistö puhujista. Liike on yhä nykypäivänäkin vahvasti maallikkojohtoinen.

    Maallikot olivat itseoppineita miehiä, joille abstraktimpi kristinopillinen ajattelu oli vierasta. Ajattelu pitäytyi omassa konkreettisten asioiden täyttämässä kokemuspiirissä. Todennäköisesti kukaan ei ollut varsinaisesti opiskellut Raamattua tai kristinoppia. En tietenkään tiedä tätä, mutta päättelen siitä mitä olen rauhanyhdistysten historioita lukenut.

    Tällä on ollut varmasti oma vaikutuksensa siihen oppiin, jollaiseksi raamatunselitys alkoi muotoutua seuraavina vuosikymmeninä. Äkkiä tavalliset koulujakäymättömät miehet olivat rakentelemassa suuren herätysliikkeen ”omaa kirkkoa”. Ilmeisesti suhde kirkkoon oli siihen aikaan vastakohtaisempi kuin nykyään halutaan edes myöntää. Seuraamukset oli ilmeisesti dramaattisia kohti sitä oppia, jonka nykyaikana tunnemme rauhanyhdistyksessä. Jossa olemme kasvaneet. Emme voi tietää muusta.

    Maallikkoina puhujat tarttuivat vanhoilta puhujilta ja papeilta kuulemaansa sanaan ”armoneuvo” ja antoivat sille uuden, suoraviivaisesti ja konkreettisesti ymmärtämänsä merkityksen seurakunnan neuvot.

    Puhujat päättelivät, että siinä joku neuvoo toista, ”neuvomisestahan” siinä ilmiselvästi täytyy olla kysymys. Fraasi ”neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat”, jota ei muuten Raamatusta löydy, sai konkreettisen sisällön seurakunnalle jatkuvasti Jumalalta tulevista ilmoituksista.

    ”Neuvomisella” puhujat alkoivat puhua puhujienkokouksissa ja muissa yhteyksissä päätetyistä kielloista.

    Samalla tällä ratkaisulla avattiin ovi lukemattomille uusille seurakunnan päätöksille, eli Raamatun lisälehdille. Ennakkoehdoille, joiden kautta vasta voi olla armahdettu uskova. Uskovaisen elämää kontrolloivien normien määrää alettiin kasvattaa.

    Kielellisillä valinnoilla voi olla kauaskantoiset seuraamukset. Johdatteleva ja tiettyjä mielikuvia luova kielenkäyttö saattaa johtaa siihen, että enää ei lueta Raamattua ollenkaan.

    Äänestä

  • Nuhtelija kirjoitti:

    Väärennöksen tausta?

    Vanhoillislestadiolaisuuden lähihistoriasta on vain vähän todellista tutkimusta. On lähinnä rauhanyhdistysten historiikkeja. On vaikea rakentaa käsitystä, miten tähän on tultu.

    Ainakin se on yleisesti tiedossa, että herätysliikkeen historiassa tapahtui 1960-luvulla niin, että maallikkopuhujien vaikutusvalta kasvoi ratkaisevasti. Heitä oli todella suuri enemmistö, sillä historiankirjojen mukaan kaksi kolmasosaa papeista oli joutunut erotetuksi, tai oli itse katsonut parhaaksi erota herätysliikkeestä.

    Pappeja on muutenkin pieni vähemmistö puhujista. Liike on yhä nykypäivänäkin vahvasti maallikkojohtoinen.

    Maallikot olivat itseoppineita miehiä, joille abstraktimpi kristinopillinen ajattelu oli vierasta. Ajattelu pitäytyi omassa konkreettisten asioiden täyttämässä kokemuspiirissä. Todennäköisesti kukaan ei ollut varsinaisesti opiskellut Raamattua tai kristinoppia. En tietenkään tiedä tätä, mutta päättelen siitä mitä olen rauhanyhdistysten historioita lukenut.

    Tällä on ollut varmasti oma vaikutuksensa siihen oppiin, jollaiseksi raamatunselitys alkoi muotoutua seuraavina vuosikymmeninä. Äkkiä tavalliset koulujakäymättömät miehet olivat rakentelemassa suuren herätysliikkeen ”omaa kirkkoa”. Ilmeisesti suhde kirkkoon oli siihen aikaan vastakohtaisempi kuin nykyään halutaan edes myöntää. Seuraamukset oli ilmeisesti dramaattisia kohti sitä oppia, jonka nykyaikana tunnemme rauhanyhdistyksessä. Jossa olemme kasvaneet. Emme voi tietää muusta.

    Maallikkoina puhujat tarttuivat vanhoilta puhujilta ja papeilta kuulemaansa sanaan ”armoneuvo” ja antoivat sille uuden, suoraviivaisesti ja konkreettisesti ymmärtämänsä merkityksen seurakunnan neuvot.

    Puhujat päättelivät, että siinä joku neuvoo toista, ”neuvomisestahan” siinä ilmiselvästi täytyy olla kysymys. Fraasi ”neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat”, jota ei muuten Raamatusta löydy, sai konkreettisen sisällön seurakunnalle jatkuvasti Jumalalta tulevista ilmoituksista.

    ”Neuvomisella” puhujat alkoivat puhua puhujienkokouksissa ja muissa yhteyksissä päätetyistä kielloista.

    Samalla tällä ratkaisulla avattiin ovi lukemattomille uusille seurakunnan päätöksille, eli Raamatun lisälehdille. Ennakkoehdoille, joiden kautta vasta voi olla armahdettu uskova. Uskovaisen elämää kontrolloivien normien määrää alettiin kasvattaa.

    Kielellisillä valinnoilla voi olla kauaskantoiset seuraamukset. Johdatteleva ja tiettyjä mielikuvia luova kielenkäyttö saattaa johtaa siihen, että enää ei lueta Raamattua ollenkaan.

    Perinne on katkennut

    Onkin todennäköistä, että nykyajan uskovainen ei osaa enää lukea eikä ymmärtää vanhojen puhujien saarnoja. Hän ei myöskään ole tavallisesti perehtynyt Raamattuun. Niin syvälle ihmiskeskeiseen, yhteisölliseen valtakunta-puheeseen ja kollektiiviseen omaantuntoon ovat opin muokkaajat lestadiolaisen uskon vieneet. Kauas raamatullisuudesta. Kauas kristinopista.

    Tosin, monetkaan uskovaiset ihmiset eivät itse henkilökohtaisesti edes mieti opillisia asioita. He kuuntelevat puheita joita ry:llä pidetään, he laulavat lauluja kirjasta joka heille annetaan.

    Opillinen väärennös pystytään viemään yhteisössä läpi helposti yhdessä sukupolvessa. Kukaan ei huomaa mitään, puhetapa ja kieli on vain hivenen muutettu, askel askeleelta.

    Kukaan ei huutele perään? Koska ei pystytä kriittisesti vertaamaan puhujien puheita mihinkään, koska ei tunneta kristinoppia eikä Raamattua.

    ”Hälyttävimpänä pidän tutkimustulosta, jonka mukaan vain yksi prosentti vanhoillislestadiolaisista lukee Raamattua päivittäin ja jopa kolmasosa harvemmin kuin kerran vuodessa. Vanhoillislestadiolaiset lukevat siis Raamattua päivittäin vähemmän kuin suomalaiset ylipäätään!” - Joona Korteniemi, kirjassa Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa ( s. 54-55).

    Vanhoissa saarnoissa keskityttiin Jeesuksen armotyöhön ja julistettiin evankeliumia ilman reunaehtoja. ”Armossa on varaa ja veressä on voimaa.” Sen osoittaa Havaksen saarnojen analyysi.

    Niitä äänenpainoja kuunnellessa herääkin kysymys, minne pääsi katoamaan muuttumaton Jumalan sana. Pyhä Henki on jossain muualla.

    Äänestä

  • Edesmennyt kirjoitti:

    Havaksen saarna Torniossa 1929

    Saarna Tornion isoissa seuroissa 1929, teksti: Room. 5 1.

    Tulos oli seuraava:
    - Sana armo 7 kertaa
    - Sanat Jeesus ja Kristus 9 kertaa
    - Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
    - Sana armoneuvo 0 kertaa
    - Sana Siion 1 kerran
    - Sana kristillisyys (käytetään usein synonyymina käsitteelle Jumalan valtakunta = lestadiolaisuus) 0 kertaa
    - sana Karitsa, jota on käytetty synonyymina sanalle Jeesus ja Kristus: esiintyi 3 kertaa.
    Havaksen saarna Jyväskylässä 1937

    Väinö Havas: Saarna SRK:n vuosikokouksessa ja suurissa seuroissa Jyväskylässä 1937
    Teksti: 2 Kor. 12: 19.

    Havaksen saarna oli erittäin vahvasti ARMO- ja JEESUS- keskeinen. Sanaa ”Jumalan valtakunta” ei Havas käytä kertaakaan.

    Varsinaisessa saarnassa:
    - Sana armo toistui jossakin muodossa 29 kertaa
    - Sanat Jeesus ja Kristus 10 kertaa
    - Sana armoneuvo 0 kertaa
    - Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
    - Sana Siion 0 kertaa
    - Sana Jerusalem 1 kerran
    - Sana kristillisyys (Käytetty usein synonyymina sanalle Jumalan valtakunta) 3 kertaa.

    Lisäksi Havas painotti saarnassaan:

    ”Jumalan armo on Kristuksessa. Hän on ainoa kristillisyytemme. tai vähän myöhemmin:
    Kun eroamme, varjelkoon Jumala, ettei meillä muuta olisi kuin tuo kuusikirjaiminen kristillisyys: Jeesus”.

    ”En usko, että kukaan vanhoillislestadiolainen ajattelee, että Väinö Havas tai hänen sananjulistuksensa olisi ollut Jumalan valtakuntaa väheksyvää. Mutta painotus oli vuoden 1937 saarnassa nimenomaan Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään, jossa on Havaksen mukaan KRISTILLISYYTEMME. Tuon sovitustyön ansiosta meillä on JUMALAN VALTAKUNTA.” (Siteeraus nimimerkin Pölyttynyt tekstistä edesmenneeltä Mopin palstalta.)

    Havaksen Joulusta jouluun on tarkkaan luettu monessa kodissa. Isoisä puhui usein siitä kirjasta mutta meillä sitä ei ole enää.

    Äänestä

  • Totta toinen puoli. Jumalan valtaknta on siellä, missä Kristusta puhtaasti julistetaan, siis Raamatun mukaisesti.

    Siihen valtakuntaan kuuluvat KAIKKI Jeesuksen seuraajat koko maailmassa. Meitä ennen eläneet ja meidän jälkeemmekin tulevat uskovat. Mutta heitä on vähän...
    Julistajilla on mennyt asiat sekaisin, jos väitetään vain vl-väen olevan pelastettuja.
    Joista osa on pedofiileja! Ei sellainen henkilö voi olla uskova, kun lankeaa niin karkeaan syntiin. Moni vielä jatkuvasti.
    Jumalan Henki ei salli tietoista synnin tekoa.

    Kaikki puheet on tutkittava Raamatulla. Raamattu on itse tunnettava, eikä luotettava puhujiin, jotka voivatkin olla valheveljiä, susia lammasten vaatteissa.

    Aloittaja on oikealla asialla. Hankkikaa Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja. Siellä on Raamatun kaikki viitteet eri asioihin. Senkin avulla pysyy oikealla tiellä.

    Toinen hyvä opastaja on radion Raamattukoulu eli Sansan Raamattu kannesta kanteen ohjelmat arkisin klo 21 alkaen. Netistäkin ne löytyvät, jolloin ei ole aikaan sidottua tutkia totuutta. Jukka tutkii alkukielen ja englannin käännöksistä sanojen merkitykset. Hänellä on todella hyvä Raamatun tuntemus. Itse pysyn hengellisesti elävänä lähinnä sen ohjelman avulla. Luen tietty samalla ja muutenkin.
    Rukousyhteys toisten uskovien kanssa on tärkeää ja ne sakramentit kirkon kautta.

    Olkaa rohkealla mielellä, älkääkä peljätkö. Minä, Herra olen teidän kanssanne joka päivä.

    Äänestä

Valheen isä saa*tana on heittänyt verkot veteen ja saanut saalista.

Niinpä vl-rauhanyhdistyksillä ei kaiuteta: "Usko Kristukseen pelastaa!"

Siellä kaiutetaan: "Tämä on Jumalan valtakunta (= vanhoillislestadiolainen herätysliike).
Vain täällä pelastuu!"

VAIN ME!

Äänestä

tattelija.

Äänestä

Onpa paljon asiaa vanhoillislestadiolaisuudesta tässä ketjussa. Hyvä on tietää myös nuoren vl:än vähän kehityslinjoista. Luettuani tätä ketjua aloin hieman käsittämään, miksi meitä syytetään "vain me"-ajattelusta.

Äänestä

hen aikaan...

Äänestä

perhana!

Äänestä

hen aikaan...

Äänestä

### ”Jumalan armo on Kristuksessa. Hän on ainoa kristillisyytemme. tai vähän myöhemmin:
Kun eroamme, varjelkoon Jumala, ettei meillä muuta olisi kuin tuo kuusikirjaiminen kristillisyys: Jeesus”.
###

Kyllä on vahvaa ja raamatullista tekstiä vanhoilliselta Väinö Havakselta! Muistan vieläkin hänen vahvat Kristusta korostavat saarnansa. Kunpa saisi joskus vielä sellaista saarnaa kuunnella seuroissa!

Äänestä

Siihen aikaan kun vielä Kristusta saarnattiin

Äänestä
  • Siihen aikaan .kun isä osti lampun ja äiti särki sen.

    Äänestä

  • Nykyajan saarnaa Krisstuksesta tulee arki-iltaisin klo 21 radio deistä. Netistäkin sansan sivuilta Raamattu kannesta kanteen. On taattua Kristuskeskeisyyttä ilman minkään lahkon/suunnan mainintoja. Vain Jeesus.

    Äänestä

Topi Linjamalta kuulin samanlaista viime keväänä.

Äänestä

Kaikki Väinö Havaksen kirjoitukset eivät ole tämän päivän vanhoillislestadiolaisuudessa in, vaan esim. puhujaveljemme täällä Oulussa ovat melko suorasanaisesti kehoittaneet välttämään Havaksen tekstejä luettavaksi oppimismielessä, sillä monet uudistukset liikkeessä ovat kulkeneet päinvastaiseen suuntaan kuin Väinö Havaksen käsitykset.

Äänestä

siihen aikaan

Äänestä
  • entisaikoina

    Äänestä

##Kaikki Väinö Havaksen kirjoitukset eivät ole tämän päivän vanhoillislestadiolaisuudessa in, vaan esim. puhujaveljemme täällä Oulussa ovat melko suorasanaisesti kehoittaneet välttämään Havaksen tekstejä luettavaksi oppimismielessä, sillä monet uudistukset liikkeessä ovat kulkeneet päinvastaiseen suuntaan kuin Väinö Havaksen käsitykset.##

Etelässä luemme mielellämme Havasta.

Äänestä

Siihen aikaan kun vielä Kristusta saarnattiin

Äänestä

Ylösnoussutta Jeesusta kristukseksi pilkkaavat ovat saatanaa palvelevia uskovaisia eksyttäjiä:
Matteuksen evankeliumi:
24:5 "Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta."

Äänestä

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.

Äänestä

Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.

Äänestä
  • Olet voittaja, jos näin käy.

    Äänestä

  • 1-1 kirjoitti:

    Olet voittaja, jos näin käy.

    niin

    Äänestä

##Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. ""

Näin voit pelastua sanoo Raamattu, mutta vl:ät eivät tähän usko!

Äänestä

Ei uudestisyntynyttä voi kukaan johtaa harhaan eikä mihinkään joka menee Raamatusta ulos.

Mutta jos lestoista on 5 % todellisia uskovia, niin mitä ne loput sitten ovat, he ovat sitä sekakansaa jota lähti israelinkin mukana egyptistä mikä mistäkin syystä ja vaikutteesta.

iso lauma ilman päämäärää, sitä se on tää lestajoukko.

Äänestä

##iso lauma ilman päämäärää, sitä se on tää lestajoukko. ##

Näin se tahtoo olla!

Äänestä
  • kun...

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Aikalainen kirjoitti:

Hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa. Meitä palvelee veljemme N.N. Mutta kuulemmeko me väärentämätöntä opetusta? Mistä tiedämme että näin on? Pystytäänkö usko ja oppi pikkuhiljaa väärentämään niin että emme huomaa sitä?

Rakkaat veljet ja sisaret! Tämä on Jumalan valtakunta. Ei tämä ole mikään herätysliike vaan Jumalan valtakunta. – Jouko Haapsaari suviseuroissa 2007.

_____________________________________

Edellä rakas veli totesi, että Jumalan valtakuntaan liittyy paljon tärkeitä kysymyksiä. On kysymyksiä, jotka ovat oikeita ja tarpeellisia, mutta saattaa olla myös kysymyksiä, joita meidän ei kannattaisi kysyä eikä pohtia. – Tauno Kujala suviseuroissa 2007.

Onko seuroissa nykyisin yhtään saarnaa, jossa puhuja ei nostaisi esiin sanaparia ”Jumalan valtakunta”? Ei. Enää ei Jumalan sanaa saarnata eikä seurapuhettagreeklamp1 pidetä ilman käsitettä ”Jumalan valtakunta”. ”Valtakunta” kuuluu saarnaan niin itsestään selvänä, ettei kukaan edes huomaa kysyä, miksi näin on. Eikä kukaan huomaa kysyä, onko näin ollut aina. Siihen on totuttu, kun siihen on totutettu.

Puhujat ovat nostaneet valtakunnan etualalle ja jättäneet Kristuksen taakse.

Pitäisikö sittenkin rohkeasti kysyä, vastoin Tauno Kujalan suositusta: ”meidän ei kannattaisi kysyä”?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu