Tunteettomuus

Miksi tunneskaala rajoittuu lähinnä kahteen tunteeseen, "normaaliuteen" ja ahdistukseen?

Kumppanin löytäminen, perheen perustaminen, lasten syntymät, uralla eteneminen, kaikki ovat tavallaan tuoneet mielihyvää, mutta hyvin, hyvin laimeast. Lähinnä sellaisen "hyvä, näin tämän kuuluu mennäkin". Sekin "tunne" on kadonnut nopeasti, minuuteissa.

Toisaalta jos tulee vastoinkäymisiä tai oikeammin tilanteita joissa omat vaikutusmahdollisuudet ovat huonoja, ahdistus on valtava ja kaiken nielevä.

Kahdeksan vuotta sitten sain masennusdiagnoosin ja ihan hyvän hoidon akuuttiin tilanteeseen, ja se auttoi, sain elämän takaisin raiteilleen ja junan puksuttamaan taas eteenpäin.

Vaan tunteisiin se ei auttanut.

Miksi tämä on ongelma? Koska vaikka itse olisin tunneköyhä, läheiset ympärilläni tukeutuvat minuunja kaipaavat kontaktia. Koska mielihyvän saaminen arkisten asioiden loppuunsaattamisesta on edellytys sille, että viitsii niihin edes panostaa. Koska ilman tunteita ei ole unelmia tai tavoitteita.

Ja koska huomaan ajattelevani itsemurhaa viileän analyyttisesti. Mikään ei varsinaisesti ole vialla, mutta en kokisi menettäväni mitään, vaikka menettäisin elämäni.
6443
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Onko sinua opetettu olemaan tunteilematta tai olet joutunut tyytymään arkeen ja että riittää kun arki sujuu. Vaikuttaa, että koet lievää masennusta ja et ole öytänyt elämällesi sitä syvintä jujua.

Äänestä

Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat tunteettomuutta, koska ne tuhoavat hippokampuksen. SSRI-valmisteet tekevät ihmisistä sosiopaatteja ja psykopaatteja. Samoin ne tuhoavat sukupuolihormonit.

Äänestä

Tunteet, esim. ilo, kiitollisuus, myötätunto, ovat rakkauspohjaisia ja ovat ihmisessä syvällä sisimmässä. Jos ihminen ei oli yhteydessä näihin positiivisiin tunteisiin, hän kokee masennusta.

Elämä on täynnä rakkautta. Se tekee elämän elämisen arvoiseksi.
Hyvä toiminta, toisten auttaminen luo yhteyttä tunteisiin. Kaikki hyvä toiminta auttaa kokemaan elämän rikkautta.

Äänestä
  • "Tunteet, esim. ilo, kiitollisuus, myötätunto, ovat rakkauspohjaisia ja ovat ihmisessä syvällä sisimmässä. Jos ihminen ei oli yhteydessä näihin positiivisiin tunteisiin, hän kokee masennusta."

    Neurotoksinen aivovamma tappaa nuo tunteet tehokkaasti. Niitä ei ole enää kuin muistikuvissa. Jäljellä on vain ihmisen tyhjä kuori. Nimimerkillä kokemusta on.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    "Tunteet, esim. ilo, kiitollisuus, myötätunto, ovat rakkauspohjaisia ja ovat ihmisessä syvällä sisimmässä. Jos ihminen ei oli yhteydessä näihin positiivisiin tunteisiin, hän kokee masennusta."

    Neurotoksinen aivovamma tappaa nuo tunteet tehokkaasti. Niitä ei ole enää kuin muistikuvissa. Jäljellä on vain ihmisen tyhjä kuori. Nimimerkillä kokemusta on.

    Kun lopetin psyykelääkkeiden käytön, tunteeni palasivat takaisin.
    Tavallaan se oli aika outo kokemus, kun aloin taas tuntea.
    Toki parempi näin.

    Äänestä

Jos aivosi on lobotomoitu "masennuslääkkein" tai "psykoosilääkkein" et voi tehdä asialle enää juuri mitään. Mikäli aika ei paranna niin muuta ei voida tehdä. Em.aineet aiheuttavat pysyviä aivovaurioita käyttäjilleen, jonka seurauksena henkilö muuttuu tunteettmoaksi pahvihahmoksi. Ilmiötä kutsutaan asianomaisten kesken zombifioitumiseksi ja siitä seurannutta tilaa zombie-tilaksi. Kyseessä on siis kemiallinen lobotomia, johon näillä aineilla pyritään. Jos haluat tietää lisää tsekkaa vaikka alkuun nopea videopresentaatio niin pääset vähän jyvälle mistä psykiatriassa on kyse.
http://www.youtube.com/watch?v=W4Xb29geVwE
Lisää tietoa esim. www.breggin.com

Äänestä

Kommentoi aloitusta


bob the builder kirjoitti:

Miksi tunneskaala rajoittuu lähinnä kahteen tunteeseen, "normaaliuteen" ja ahdistukseen?

Kumppanin löytäminen, perheen perustaminen, lasten syntymät, uralla eteneminen, kaikki ovat tavallaan tuoneet mielihyvää, mutta hyvin, hyvin laimeast. Lähinnä sellaisen "hyvä, näin tämän kuuluu mennäkin". Sekin "tunne" on kadonnut nopeasti, minuuteissa.

Toisaalta jos tulee vastoinkäymisiä tai oikeammin tilanteita joissa omat vaikutusmahdollisuudet ovat huonoja, ahdistus on valtava ja kaiken nielevä.

Kahdeksan vuotta sitten sain masennusdiagnoosin ja ihan hyvän hoidon akuuttiin tilanteeseen, ja se auttoi, sain elämän takaisin raiteilleen ja junan puksuttamaan taas eteenpäin.

Vaan tunteisiin se ei auttanut.

Miksi tämä on ongelma? Koska vaikka itse olisin tunneköyhä, läheiset ympärilläni tukeutuvat minuunja kaipaavat kontaktia. Koska mielihyvän saaminen arkisten asioiden loppuunsaattamisesta on edellytys sille, että viitsii niihin edes panostaa. Koska ilman tunteita ei ole unelmia tai tavoitteita.

Ja koska huomaan ajattelevani itsemurhaa viileän analyyttisesti. Mikään ei varsinaisesti ole vialla, mutta en kokisi menettäväni mitään, vaikka menettäisin elämäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu