Tukea & vastauksia

En tiedä osaanko sanoa mitään järkevää, mutta ainakin tiedät että joku on lukenut kirjoituksesi ja on hengessä mukana kamppailussasi.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että mahdatkohan käyttää jotakin masennuslääkettä? Niillä kun on tunnetusti ruokahalua lisäävä vaikutus ja lääkärit mielellään iskevät paketin kouraan olipa sairautesi mikä hyvänsä.
Toimintasi kuulostaa hyvinkin tutulta. Itselläni oli samanlaista siinä vaiheessa kun olin toipumassa anoreksiasta ja antanut itselleni luvan syödä. Todellakin sitten söin ja tulos oli juurikin sama kuin sinulla. Ajan kanssa tilanne rauhoittui ja ahmiminen loppui. Painokin putosi melkein 10 kg jääden silti normaalin rajoihin. Ja nythän täytyy muistaa sellainen tosiasia että et ole lihava etkä edes lähellä normaalipainon ylärajaa. Mitään terveydellistä tarvetta laihtumiseen sinulla ei ole.

Minua kantoi hyvin pitkälle se, että näin ystävissäni ja suvussani lihavia ihmisiä jotka siitä huolimatta olivat tyytyväisiä itseensä ja elivät täyttä elämää. Ajattelin, että mitä sitten jos vaikka olisinkin lihava. Maailmassa on paljon kiinnostavampaakin tekemistä kuin ruuan kanssa puljaaminen. Ja kun tämmöisiä ajatuksia uskalsi päästää mieleensä niin pikkuhiljaa niitä kiinnostavia asioita alkoi ihan oikeastikin löytyä ja syömisen tarkkailu jäi taka-alalle. Tunnustan kyllä, että oikeaoppisesti en syö vielä tänäkään päivänä. Karkit, suklaa ja pitsa maistuvat liiankin hyvin ja liian usein mutta kukapa meistä ihan oikeasti pystyy noudattamaan pilkulleen ruokaympyrää?

Paraneminen on pitkä ja hidas tie. Mulla siihen meni n. 3 vuotta, mutta tuo paasto-ahmimisvaihe tasaantui vuodessa. Eniten sitä edisti, kun päästin irti tuosta pakko-hokemasta. Aivot hoksaa kyllä jossain vaiheessa että sitä ruokaa on tarjolla koko ajan ettei enää tarvii mättää kaksin käsin varastoon pahan päivän varalle. Jos koko ajan hoet tuota pakkoa niin kehosi tietää että paastoa on tiedossa ja valmistautuu siihen pakottamalla sinut syömään ylimääräistä.

Sitten taas jos kyseessä on tunnesyöminen niin se on mulle vieras alue. Siitä en sitten osaa sanoa mitään kun ei ole kokemusta.

Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua ja kerrothan kuinka homma etenee. Tsemppiä!

Hei, kirjoitin tämän ketjun. Kiitos todella kovasti kun kirjoitit tuon tekstin. Jotenkin oli rauhoittava lukea, ihan kuin se olisi omasta elämästäni. Nimenomaan tuo kun antaa luvan syödä- se lähtee ihan käsistä. Anorektiset oireeni ovat enemmikseen BED:iin päin jo, mutta siltikin orastaa tuo paastoaminen, ja itsensä näkeminen liikalihavana. En käytä lääkkeitä, enkä haluakkaan.

Teksti oli rauhoittava, ehkä minäkin paranen vielä joskus. Olen todella motivoitunut hoitoon, ja toivon että siitä on hyötyä. En tiedä miten annoin tämän tapahtua itselleni, hoen myös mantraa "olen paljon onnellisempi jos.. elämässä on muutakin kun.." Mutta hitto tämä sairaus on vain syvälle jo ehtinyt.

Kiitos silti!

Se on hyvä, että suhtaudut lääkkeisiin noin. Niitä varmasti tullaan vielä jossain vaiheessa tarjoamaan, mutta pidä pääsi. Itse sain mirtatsapiinilla koko elämäni niin solmuun, että sen selvittäminen olikin oma hommansa. Oikeasti en edes olisi tarvinnut mitään lääkkeitä, mutta kun olin nuori ja hyväuskoinen niin oletin lääkärin tietävän paremmin. Jälkeenpäin ajateltuna koko paranemisprosessi olisi voinut lyhentyä huomattavasti ilman noita lääkekokeiluja (tai sekoiluja).

Päästä irti noista syytöksistä. Yhtä lailla voitaisiin ajatella että diabeetikot ovat antaneet itsensä sairastua. Mitäs söivät väärin. Tai syöpään sairastuneet. Mitäs polttivat tupakkaa. Paitsi ettei kaikki syöpää sairastavat polta tupakkaa ja monet diabetesta sairastavat syö terveellisesti. He nyt vaan sattuivat sairastumaan. Ja niin kävi sinulle ja minullekin. Ei lanttupuolen sairaudet ole sen kummempia kuin muutkaan.

En tiedä millainen ahmimiskuvio sinulla on, ja tottakai noudatat ravitsemusterapeuttisi ohjeita ensisijaisesti. Mutta vinkkinä voisin sanoa että kannattaa kokeilla gluteenitonta ruokavaliota. Vehnällä on taipumus aiheuttaa hiilihydraattikoukkua. Huomasin tämän sattumalta, kun vaihdoin gluteenittomaan psoriasiksen takia (vähentää kutinaa, vaikkei parannakaan sairautta) ja samalla makeanhimo väheni huomattavasti. Sittemmin tästä yhteydestä on puhuttu julkisuudessa paljonkin, eli jotain perää siinä on. Voisi olla kokeilemisen arvoinen, jos himoitset pääsääntöisesti sokeria ja hiilihydraatteja.

Saat sen sairauden kyllä kitkettyä itsestäsi. Jotkut väittävät ettei näistä parane koskaan kokonaan, mutta se on kyllä puppua. Ole armollinen itsellesi. Olet tärkeä ja arvokas ihminen juuri tuollaisena. Et vasta sitten kun olet saavuttanut jonkin itse määrittelemäsi etapin. Kelpaat omana ihanana itsenäsi, tässä ja nyt, juuri tänään tämän painoisena.