narssistin kanssa 11 vuotta

En osaa muuta kuin toivottaa voimia ja sanoa että olet tehnyt oikean ratkaisun. Jos ja kun tulee huonoja hetkiä niin mieti että aina se entisen elämän voittaa! Opettele pyytämään itsellesi apua äläkä tunne huonoa omatuntoa siitä. Ja keskity nyt itseesi. Kun sinä voit hyvin niin lapsesi voivat hyvin. Halaus ja voimia!

Hei! Nyt pää pystyyn ja usko itseesi että olet vahva ja pärjäät! Asia on nimittäin niin, että narsismi on sairaus,ja joka sairastaa sitä ei voi muuttua,! He eivät oikeasti osaa rakastaa ketään vaan kaikki heidän toimintansa perustuu oman edun tavoitteluun, omaa tuntoakaan ei ole vaan he tietoisesti näyttelevät "hyvää ihmistä" ja myös katumusta ja rakastavansa saadakseen haluamansa ja pitää toinen vallassansa jatkaakseen heille tyydytystä tuottavaa toimintaa, jolla ei tosiaankaan ole mitäänn tekemistä rakkauden kanssa. Ei sellaista ihmistä kannata sääliä, hän ei todellakaan ansaitse sitä! Narsismista ei voi parantua, siihen ei ole lääkettä, koska näiltä ihmisiltä puuttuu normaaleille ihmisille kuuluva omatunto ja tunne-elämä. Tiedän, että jättäminen ei ole helppoa, ihan omasta kokemuksesta. En myöskään uskonut, että pystyn lähtemään suhteesta, mutta sitten tajusin, etten voi tuhota omaa ja varsinkaan lasteni elämää tuollaisen ihmisen takia. Minulla on kolme lasta ja pitkitin lähtöä liian kauan ja nyt on tilanne se heidän aikuistuessaan, ja osan jo ollessa aikuisia, että elämä heidän isänsä kanssa jätti jälkensä myös heidän tunne elämäänsä, ja ehkä pysyvästi. Jokaisella on henkisiä traumoja jotka vaikuttavat heidän elämäänsä negatiivisesti. Erosta on jo yli kymmenen vuotta, ja he olivat erotessani 5, 7, ja 12 vuotiaita. Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, niin lapseni olisivat nyt eheämpiä ja onnellisimpia. Vanhempien välit ja parisuhteen vaikeudet vaikuttavat myös heihin ja varsinkin heihin ja heidän psyykkiseen hyvinvointinsa ja tätä myötä myös sitä myöten heidän koko tulevaisuuteensa. Ainoa ketä sun pitää nyt ajatella itsesi lisäksi on lastesi elämä ja tulevaisuus. Vain se on tärkeää ja miten nopeammin löydät vahvuuden päättää suhde sairaan ihmisen kanssa, sitä vähemmillä vammoilla lastesi kanssa pääsette ja sitä nopeammin toivutte, niin hyvin kuin tuollaisesta elämästä voi toipua. Ansaitsette lastesi kanssa normaalin ja onnellisen elämän ja vaikka yksinhuoltajana onkin rankkaa niin silti pärjäät. Voit vain olla onnellinen, että olit vahva ja pelastit itsesi ja lapsesi elämälle, etkä antanut sairaan ihmisen tuhota sinun ja lastesi elämää. Uskon, että olöydät voiman ja pystyt lopullisesti jättämään entisen elämän ja ottamaan lapsesi siipiesi suojaan ja vielä olemaan onnellinen ja ylpeä siitä, että olit vahva! Toivon kaikkea hyvää Sinulle ja Lapsillesi. Voimia! Kyllä Sinä pärjäät!

Miehesi voi olla sairas narsismiltaan, mutta tuskin on täysin narsisti, koska narsisti ei jää minnekään yksin. Tuskin toviksikaan. Heillä on valtava määrä lähteitä alituiseen.

Siihen en ota kantaa, mitä sinun kannattaisi tehdä. Itse en voisi kuvitella, että olisin nainut ketään, joka olisi huonosti käyttäytyvä.

Olet tehnyt hyvän teon lapsillesi. Te pärjäätte kyllä. Narsismi syö perheestä elinvoiman ja ilon.Hän täyttää huoneeseen tullessaan koko tilan ja vie elämänvoiman läheisiltään. Nyt hän voi pitää lakanansa juuri niin puhtaina tai likaisina kuin itse haluaa. Katso eteenpäin, olet turvallinen vanhempi lapsillesi yksikin sellainen on riittävä. Haleja ja voimaa teille.

kiitoksia teille vastauksista. Olo on tällä hetkellä niin rikkinäinen. Vaikka olen monta kertaa lähtenyt niin olen aina mennyt takaisin tietäen että mikään ei muutu. olen koettanut tutkiskella mahdollisuuksia tulla toimeen narsistin kanssa. Olen yrittänyt olla hiljaa ja kadota toiseen maailmaan kun hän on vauhdissa mutta kaikki kasantuu.En enää voi jatkaa näin vaikka en ikinä haluaisi erota hänestä. Olen itse kasvanut...yksin ... ja vahvistunut. Olen sitä mieltä että joku joka selviää narsissistä on todella vahva henkilö joka on oppinut tunnemaailmasta enemmän kuin itse voi luullakkaan. rakastan hänta mutta on pakko oppia rakastamaan itseäkkin. tiedän etä hän ei ole yksin pitkään ja luultavasti on jo suunitellut muita kuvioita niinkuin puhelimessä jo uhkailii mutta on pakko löytää voimiaa olla sen yläpuolella. Todellisuus on vaan se että tukiverkosto on nolla. jokainen kelle soitan tai kenen luo olen halunut lähteä antaa ns kylmää kyytiä ja sanoo että katotaan juhannuksen jälkeen. Mun äiti ja hänen perhe (uusioperhe) pitää mun ja lapsieni tavarat pakattuna toivoessaan että jospa nyt lähtisin. Viisi lasta on liikaa monelle ihmisele. Tällä hetkellä tekisi mieli haistatella koko maailmalle ja kodota lapsieni kanssa,vuokrata talo jostain pikkukaupunkista.

Ei se peili paljon auta sitä vaan usein neuvoksi tarjotaan. Tosiasioihin katsominen auttaa.
Onko mahdollista palata ja jatkaa henkisesti tervettä elämää ja kasvattaa terveitä itsetunnoltaan vahvoja lapsia olosuhteissa joista on jo joutunut lähtemään pois?

Narsistinen käytös tuhoaa läheisimmän ihmisen sielun jatkuvalla mitätöinnin ja hyvittelyn vaihteluilla. Pakeneminen on ainoa vaihtoehto toipua siitä mitä on jo tapahtunut.
Oman asunnon hankkiminen ja siinä uuden elämän järjestely vaatii rohkeaa mieltä ja päätäväisyyttä itseltä jos tukijoita ei ole. Tukea saa myös terapiasta,on tärkeää saada puhua jollekin joka ymmärtää.