Olen noin parikymppinen nuori mies ja vuosikausia ollut aivan yksin. Koko kouluaika oli yhtä koulukiusausta ja kavereitakaan ei koskaan pahemmin ole ollut. Olen jo lapsesta asti kärsinyt masennuksesta ja erilaisista ongelmista. Olen koko ikäni asunut samalla pienellä paikkakunnalla, jossa ei kestä enää elää. Kaikki päivät menevät kotona neljän seinän sisällä eikä ulos jaksa lähteä kun ei siellä mitään tekemistä minulle olisi.
Haluaisin saada opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja päästä muuttamaan. En kuitenkaan monista yrityksistä huolimatta vieläkään päässyt mihinkään ja usko alkaa loppumaan. Naisseuraa varsinkaan ei löydä koska kukaan nainen ei todellakaan kiinnostu työttömästä luuserista. Tässä tilanteessa raha-asiatkin ovat niin heikosti että koko muuttohommakin tuntuu jo ahdistavan. Jos jotenkin onnistunkin saamaan asunnon jostain muualta, miten onnistun hoitamaan kaikki asiat ja ei jaksaminenkaan enää mikään hyvä ole. Kaikki aika kuluu vain kotona koneen ääressä, joskus jopa jaksaa siivotakin sentään.
Haluaisin saada opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja päästä muuttamaan. En kuitenkaan monista yrityksistä huolimatta vieläkään päässyt mihinkään ja usko alkaa loppumaan. Naisseuraa varsinkaan ei löydä koska kukaan nainen ei todellakaan kiinnostu työttömästä luuserista. Tässä tilanteessa raha-asiatkin ovat niin heikosti että koko muuttohommakin tuntuu jo ahdistavan. Jos jotenkin onnistunkin saamaan asunnon jostain muualta, miten onnistun hoitamaan kaikki asiat ja ei jaksaminenkaan enää mikään hyvä ole. Kaikki aika kuluu vain kotona koneen ääressä, joskus jopa jaksaa siivotakin sentään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen noin parikymppinen nuori mies ja vuosikausia ollut aivan yksin. Iso osa kouluajasta yhtä kiusausta ja kavereitakaan ei koskaan pahemmin ole ollut. Olen jo lapsesta asti kärsinyt masennuksesta ja erilaisista ongelmista. Olen asunut kauan samalla pienellä paikkakunnalla, jossa on tylsää. Kaikki päivät menee melkeinpä kotona neljän seinän sisällä eikä ulos jaksa lähteä, kun ei siellä kukaan minua odottaisi.
Haluaisin saada opiskelupaikan ja elämän. En kuitenkaan monista yrityksistä huolimatta vieläkään ole päässyt siihen tunteeseen pysyvästi. Homoseuraa varsinkaan ei löydä, koska kukaan fiksu homo ei kiinnostu minunlaisesta luuserista. Tässä tilanteessa raha-asiat voisivat olla paremmin. Jos jotenkin onnistun löytämään hyvän ystävän elämääni, tuntisin jotain tarkoitusta tälle elämälle. Kaikki aika kuluu vanhenemiseen... kohta olen elänyt koko nuoruuteni ohitse. Sitten varmaan päätän päiväni, jos olen yhä yksin, tai sitten vain yritän...yritän...yritän lopun elämääni onnistua tekemään muille ihmisille paljon paljon hyvää...
Oletko minä? Kuulostaa *todella* tutulta.
Lisää ihmeessä Skypeen: hikky1991
Murut ei se työttömyys tarkoita elämän päättymistä tai luuseriutta päinvastoin! Laivalla pääsee vaikka Viroon halvalla tapaamaan upeita naisia tai lentäen Baltiaan. Toinen on sekin ettei sitä heti tarvi välttämättä olla ketään, nautit vain omasta itsestäsi ja hiljalleen löydät mieleistäsi seuraa. Elämä on matka joka välillä kulkee hitaasti ja kuoppaisesti joskus taas nopean sulavasti! :)
Olen minäkin työtön, yksinäinen, masentunut ja suvun hylkäämä mutta en silti anna sen lannistaa vaan ajatellen että tuolla jossain on joku odotamassa minua vielä.
Lopeta ruikuttamien suomi24 palstoilla ja mene vaikka kuntosalille niin saat lihaksii ja lihaksil saa naisii
Täälläkin parikymppinen nuori mies.