Ajattelin laittaa ajatuksiani. Olen pidemmän aikaa ollut yksinäinen, tuntuu ettei minulla muuta elämää olisi kuin työt ja sit kotona oleilu. Tosin lievä masennukseni voi myös vaikuttaa siihen ettei jaksa suunnitella mitään.
Mutta viime aikoina olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että kun joku läheinen ihminen tulee seuraani niin olen kauhean äkäinen ja tiuskin vain hänelle ja lähden sitten loppujen lopuksi itku kurkussa pois tilanteesta..
En ymmärrä mistä tämä johtuu, että näin käyttäydyn?
Voiko johtua siitä, että olen niin paljon yksin etten "osaa" enään kommunikoida vai mistä tämä voisi johtua?
Usein näin käy myös silloin kun kaveristani ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ja sitten hän soittaakin niin menen jotenkin "lukkoon" enkä tiedä mitä puhua. Ennen olin sosiaalinen ihminen ja viihdyin muiden ihmisten seurassa, mutta nykyään olen väsynyt yrittämään pitää yhteyttä keneenkään, kun hekään eivät soita/viestittele minulle. Itse joudun aina laittamaan ensimmäisen viestin tai soittaa jos haluan jonkun nähdä tai jutella toisen ihmisen kanssa.
En tiedä ymmärsikö kukaan pointtiani tässä viestissä, mutta olen vain jotenkin ymmälläni omasta käytöksestäni.
Mutta viime aikoina olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että kun joku läheinen ihminen tulee seuraani niin olen kauhean äkäinen ja tiuskin vain hänelle ja lähden sitten loppujen lopuksi itku kurkussa pois tilanteesta..
En ymmärrä mistä tämä johtuu, että näin käyttäydyn?
Voiko johtua siitä, että olen niin paljon yksin etten "osaa" enään kommunikoida vai mistä tämä voisi johtua?
Usein näin käy myös silloin kun kaveristani ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ja sitten hän soittaakin niin menen jotenkin "lukkoon" enkä tiedä mitä puhua. Ennen olin sosiaalinen ihminen ja viihdyin muiden ihmisten seurassa, mutta nykyään olen väsynyt yrittämään pitää yhteyttä keneenkään, kun hekään eivät soita/viestittele minulle. Itse joudun aina laittamaan ensimmäisen viestin tai soittaa jos haluan jonkun nähdä tai jutella toisen ihmisen kanssa.
En tiedä ymmärsikö kukaan pointtiani tässä viestissä, mutta olen vain jotenkin ymmälläni omasta käytöksestäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niinhän siinä tuppaa käymään kun on tarpeeksi kauan ollut yksin, tottuu siihen eikä osaa enää olla muiden kanssa.
Joskus tuollaisia oireita voi olla esim. huonosta hapensaannista. Ota kävelylenkkejä kokeeksi. On selvää, että elimistön psykologinen osasto tekee asioita suojataksesi sinua ja elimistöäsi.
Mulla on 2 asiaa jotka olen huomannut tai oikeastaan 3.
1. Hyvä lenkkeillä ( kävelyä vaan omaan tahtiin).
2. Juoda vettä tarpeeksi ( pelkkää vettä).
3. Nukkua kohtuullisesti
Nuo 3 kun on jotenkin kunnossa, niin olo on itsetyydyttävä.
Aina ei jaksa kohdata ihmisiä ja siihen on annettava lupa itselle.
Se on aivan tervettä ja kuuluu elämään.