Moi. Olen itse masentunut ja olen ollu sitä jo kauan. Kysymykseni on että minkähänlaista on elämä ei-masentuneena? Minkälaiset ajatukset pyörii päässä ja mistä saa iloa? Kun itsellä ei esim. Iloa oikeen saa mistään? Elämä on tyhjää ja kivuliasta. Se vaan lipuu ohi. Eli millaista olla 'normaali' kun itse en sellaisesta oikeastaan tiedä. Entäs muut masentuneet? Oletteko masentuneita jostain syystä minkä pystytte itse nimetä vaiko ilman syytä niinkuin itse ettei pysty eritellä mutta silti kovasti masentaa?
kysymys masentuneelta
iisa6
169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole varmaan ollut koskaan sillä tavalla sairaaloisesti masentunut mitä käsitteellä tarkoitetaan. Nuorena kun en ollut oivaltanut elämälle tarkoitusta, tulevaisuus ahdisti, elämän haasteet ja sitten sen jälkeen kuolema, elämä tuntui turhalta jo alkaessaan. Kun tulin uskoon, niin ekstentiaalinen tyhjyys väistyi. Onhan sitä ollut aikoja, että ei oikein huvita ja jaksa innostua: pitkät pimeät talvipäivät, työttömyys, jopa siivoaminen laiskottaa ym. Tunnen kyllä palavia kristittyjäkin, jotka ovat sairastuneet masennukseen.
Nyt on ollut vuosia fiilis, että arjen keskellä on vain hyvä olla. Ei tarvitse mitään mielen kohottajia vaan jokapäiväinen arki: on hyvä nousta aamulla, lähteä töihin tai asioille, tavata ihmisiä, nauttia luonnon kauneudesta, rukoilla ja palvella Herraa ja lähimmäisiä, mutta nauttia myös elämän lahjasta ja levätä.
Lukeminen, käsityöt, istuminen netillä, käynnit ystävien luona, saunominen, uiminen, kuppi höyryävää kahvia istuessa ilta-auringossa.