Miten paranin pidempiaikaisesta ahdistuksesta

Luepa masennuspuolelta arvoisa massapostaaja.

Tosi hyvä aiheenavaus! Ois todellakin kiva kuulla/lukea miten ihmiset on voittaneet omat ahdistuksensa. Toivottavasti ketjuun tulee paljon selviytymistarinoita :D

Vaikka on aattopäivä, ahdistus ajaa rästiin jääneisiin pihatöihin. Jatkuva päättymätön kierre; kerään romua pihan ja kodin täyteen. Se ahdistaa.
Kolme tonnia pikavippilainoja parhaillaan. Sain pakkomielteisen juomisen kuriin kun oli pakko. Nyt otan vaan veren tulehdusarvojen lääkitsemiseen viinaa.
Olen ohjelmoitu niin, että 2dl 40% auttaa kuumeen laskemiseen siedettäväksi.

parantunut, mutta huomaan että kaksi asiaa auttaa: kartan valittavia ihmisiä, siis niitä joista päivä on perseestä vaikka aurinko paistaisi sekä puhun suoraan omasta ahdistuksesta.

ikäväkseni vain lähin työkaverini on omaan napaan tuijottava kuspää, jolla pitää aina olla yhtä ahdistavaa tai ahdistavampaa kuin itsellä - kohta kymmenen kuukautta antanut hänen oppia mitä mun kulmien kohottaminen tarkoittaa, vähitellen alkaa oppimaan ja pitämään suutansa kiinni eikä enään aloita: niin mutta kun minä...

Koulussa kiusataan (ei tietenkään nyt, kun on kesäloma) ja kaveri aiheuttaa ongelmia. Ahdistusta on ollut yli kaksi vuotta. Päätin pari päivää sitten kohotta kuntoa ja eilen kävin juoksulenkillä metsässä. Kummasti kotona lenkin jälkeen mieli virkisty ja ei ahdistanut yhtään. Taidanpa jatkaa, niin eiköhän mieli pysy terveenä.

hieno homma! liikunta vaikuttaa heti mielialaan, jatka ihmeessä lenkkeilyä. jos satut innostumaan kuntosalitreenistä niin luulen et sen jälkeen kiusaaminen loppuu.

artsi7-tarina:
’mun ongelmat alkoi huimausaalloilla ja ruoansulatus meni täysin sekaisin. Paniikkikohtaukset yöllä, sähköiskut, pelkotilat, rinnan ahdistus, hengitysvaikeudet, rytmihäiriöt, ripuli seurasivat pian perässä. Menin työpaikkalääkärille koska en pysynyt kunnolla pystyssä ja olotila oli sietämätön. Vaivaa hoidettiin ripulina ja lopulta kehotettiin menemään tähystykseen. Ylä- ja alapään tähystykset, ultraäänet, verikokeet, sydänfilmit, verenpaineet ym. otettiin ja kaikki olivat kunnossa. Tiputuksessa kävin kaksi kertaa. Diagnoosi oli ärtynyt paksusuoli.
En jaksanut kävellä kuin 100 metriä oksentamatta. Ruokahalut ja voimat menivät. Pää oli aivan sekaisin. Ajattelin, että jos terveys edelleen heikkenee, kuolen tai sekoan. 4 kuukautta oli jo kulunut ja olin aivan loppu. Menin onneksi vielä vaimon tukemana kunnalliselle, riippumattomalle lääkärille jossa romahdin. Diagnoosi oli vakava ahdistuneisuus/paniikkihäiriö. Kova paine ja kiire myyntityössä oli ainakin yksi iso syy sairauteen. Sain ensin Opamoxia(rauhoittava) ja Citalopram-masennuslääkkeen. Lisäksi kävin terapeutilla. Opamox helpotti oloa, mutta lääkäri ei antanut niitä syödä säännöllisesti riippuvuuteen vedoten. Yritin käyttää 4 kk Citalopramia, mutta haittavaikutukset olivat liian kovat. Lääke olisi pitänyt vaihtaa jo kahden viikon jälkeen.
Sain yhteensä 3 kuukauden sairasloman. Askel, askeleelta menin eteenpäin – ensin kävelyä 100 metriä, 200 metriä jne….Lopulta kykenin tekemään kevyen hiihtolenkin oksentamatta. Vaikka olotila oli surkea, huomasin sen hivenen parantuneen lenkin jälkeen. Mielihyvähormonit lähtivät liikkeelle. Se oli ensimmäinen kerta kun ajattelin, että tästä voi selvitä hengissä! Lisäsin liikuntaa sitä mukaa kun kunto salli. Sos.kanssakäyminen, puolipäivätyö, jooga, avantouinti, riittävä uni, kevään aurinko helpottivat myös oloa. Terveellinen ruokavalio, maitohappobakteerit, Omega3, D- ja B-vitamiinit olivat tukena. Olo oli kohentunut, mutta edelleen ahdistunut. Päätin kokeilla toista masennuslääkettä Venlafax, joka onneksi sopii ja on osaltaan auttanut. 1,5 vuotta on kulunut - liikuntapohjaisella terveellä/rennonmalla elämän tavalla kevyellä Venlafax 75 mg-lääkityksellä olen saanut itseni melkein terveeksi.
Teen nyt täysiä työpäiviä, mutta työtaakkaani on kevennetty. Jokainen pystyy tavalla tai toisella vaikuttamaan omaan olotilaansa, tosin ponnistelua ja tukea se vaatii. Toivottavasti joillekin on tarinastani hyötyä!’

Hyvä kirjoitus! Suurin osa meidän ongelmista on loppujen lopuksi pieniä ja niille voi nauraa. Ei elämä niin vakavaa ole, eikä itselle kannata liian kovia tavoitteita asettaa.

Mun ahdistus on vähentynt ihan sillä, että olen lakannut lukemasta elämäntaito-oppaita ja terveysvinkkejä nyt vähäksi aikaa. :)

Esimerkiksi ruokavaliolla ja liikkumisella on takuulla vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, sitä en kiistä. Mutta aina kun yritin niitä korjailla, niistä tulikin joko jotenkin pakkomielteistä tarkkailua tai sitten jostain päätöksestä niiden suhteen lipsuminen aiheutti epäonnistumisen tunnetta joka sai voimaan huonommin. Masennuskausikin lähti kääntymään paremman puolelle sen jälkeen, kun totesin, että nyt on parempi tuijottaa kattoa ja syödä roskaruokaa ihan hyvin mielin.

Nykyään rakentelen itselleni toimivaa arkea pikku hiljaa. Voinnin paraneminen on itselläni tuonut hyviä rutiineja elämään vähitellen, ei niin päin että hyvät rutiinit olisivat käynnistäneet olon paranemisen. Ennen kaikkea tarkkailen toimissani niiden motiiveja: jos haluan esim. alkaa syömään terveellisemmin vain saadakseni kontrolloitua itseäni, en lähde siihen mukaan ollenkaan. Sen sijaan kun huomaan haluavani syödä terveellisemmin jo ihan luonnostaan, koska iloitsen tehdessäni hyvää ruokaa, joka tekee minulle hyvää, silloin on oikea aika tuottaa itselleen tuota hyvää. :)

...lisäys äskeiseen, että psykoterapiassa käyn siis myös. Sillä on ollut merkittävä vaikutus tuohon ymmärrykseen itsessäni olevista eri puolista ja niiden puolien erilaisista tarpeista ja tavoitteista. Sitä kautta siis olen alkanut hahmottaa, että tietynlainen "suorittaja-puoli" on välillä varsin nokkela uskottelemaan tuottavansa hyvää, vaikka oikeasti tuottaakin vain pakkoa elää "hyvin".

Mä oon yrittänyt itsemurha useasti enkä silti ole päässyt kuin 3-4x mielenterveysHOITAJALLE.
Mutta mulle toi lohdun Enkelit. enkelikortit jossain osui käteen ja siellä on ihania lohduttavia lauseita, ja pian aloinkin luottaa niihin ja uskoa todella että meillä on omat suojelusenkelimme. Hänelle pahimmat huoleni aina annan ja sanon että vie pois tällänen pa*** ja mätä mun sisältä, ja auttaa se.
Uskolla on niin suuri vaikutus. mihinkään uskontoon en kuulu. Mutta uskon että enkeleitä on ja pyysyy

Kyl täällä korkeempia voimia on, totta puhut.