Empatia yhä kohtaan, koska hän on niin hukassa itsensä kanssa. Sohii sinne ja tänne, ei tiedä miten päin olla. Suuren suuri epävarmus heijastuu käytöksestä.. Ei voi uskoa, että joku voi tuntea häntä kohtaan rakkauden tunteita. Jos tällaisia huomaa, kaikki kaunis pitää mitätöidä rumasti. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että lapsuudessa hän ei saanut tarpeeksi rakkautta, ei hyväksymisen tunnetta. Rakkaus on pitänyt ansaita vanhemmilta, kun se juurikin pitää olla päinvastoin. En ole minäkään, mutta olen tietoisesti halunnut kulkea eri tien kuin vanhempani. Tämä vaatii tiedostamista mikä johtuu mistäkin, mistä kaikki lähtee ja kaikilla ei ole sitä tiedostamisen anturia. Ehkä hän joskus kasvaa tässäkin asiassa.
Päällimmäinen tunne kaikesta huolimatta on empatia
Ajatusten purkua
35312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Et voi tietää... Tuo on pelkkää omaa oletustasi..
Ei voi tietää. Oma johtopäätös ainoastaan.
Jos olis mulle joltain, toteaisin: ei se, että on kokenut kovia tarkoita sitä, että olisi hukassa itsensä kanssa. Päin vastoin; on juurikin tietoistakin tietoisempi (tullut tietoiseksi!) kaikesta (syyseuraussuhteetkin kaikessa - ) , tietoisempi kuin kuka tahasa, ja sehän se juuri kirveleekin. Tietämättömämmän on helpompi olla.
"Sohii sinne tänne". Itse olen tässä hakemassa yhteyttä ihmisiin, sukupuolella ja iällä ei ole väliä. Aina olen ollut sellainen. Mielestäni on suurta rikkautta sellainen. Ja tulevaa työtänikin ajatellen - miten olen päätynyt tähän mitä nyt teen.
Tavistallajilla voi juurikin olla sellainen ideaali, että ennenmuuta juuri se täytyy pitää mielessä, miltä asiat näyttävät ulkopuolisen silmin. Ja se jos mikä on juurikin toisten orjuutta. Mikä sopii omaan imitsiin, tai vastaavasti SYÖ OMAA USKOTTAVUUTTA. Roskiin kaikki tuollaiset -
Jos tosiaan olis mulle, niin alentavaakin alentuvampi on aloitus. Ja tuossa noin alentuvassa tilassaan ihminen tuntee vasta sitä empatiaa? Sääliä se on, ei muuta. Aika kyvytön ihminen ihmisyydessä.
Mut ei tää mulle -
Itse olen saanut rakkautta lapsena, ollut äidin lempilapsi ja silmäterä - joten mistään sellaisesta ei ole kysymys. Joskin tuollainenkin "posti" on ollut sitten vanhemmiten raskastakin kantaa. Rakastaa voi myös sellainen vanhempi, joka ei välttämättä kuitenkaan kykene antamaan sellaista turvaa ja tukea, mitä lapsi tarvitsisi kussakin elämänvaiheessaan - johtuen omasta keskeneräiyydestään. Isä puolestaan ollut henkisesti etäinen ja poissaoleva kun olin lapsi. Onneksi on muuttunut vanhemmiten siinä suhteessa. Tuo lienee se perinteinen suomal. tragedia yhteiskunnassamme. Naiset saavat loppujen lopuksi kantaa kasvatusvastuun henkisesti, koska monet miehet eivät kykene ottamaan asianmukaista vastuuta perhesstään.
Tuolla yhteyden hakemisella tarkoitan livessä kontaktin hakemista toisiin ihmsiin. Kun luottamus on saanut särön, jotku asiat on vaan yksihnkertiasesti opeteltava alusta. Sitä meinaan, en muuta.
Tuollaisia ajatuksia minullakin on hänestä, mutta en sano sitä ääneen koska en voi olla varma. :\ Ehkä asia aukenee minulle joskus, jos hän päättää avata mystiikan verhoaan minulle.
tällänen biisi tuli tuosta mieleen :)
http://www.youtube.com/watch?v=wiTLpPQLhd0
lost within your ways.
Vanhempien toiminnan kyseenalaistaminen on aikuistumsen piirre. Kaiki lue useimmat eivät siihen pysty, toistetaan vanhempien virheitä.
"Vanhempien toiminnan kyseenalaistaminen on aikuistumsen piirre." .. tuo kuuluu uhmaikään, jota voitaneen kai pitää osana aikuistumisprosessia.. tosin tosi aikaisena osana.. ;-P
Tavallaa uhmaiässä, mut tavallaan se tapahtuu vasta joskus 20 ikäisenä, kun nuori aikuinen tekee henkisessä mielessä "pesäeroaan" vanhempiin. Ottaa lapsuudenkodissaan hyviksi kokemansa asiat elämäneväiksi reppuunsa, mutta niitä huonoja kokemuksia ehkä tietoisestikin jättää ottamatta - ja tämähän ei aina ristiriidatonta ole. Voi tulla loukkaantumisia ym. Mutta jokainen ihminen on oma persoonansa. Joku on toki meihin kirjoitettu geeneissä ja perinmässä, joku osuus kasvatuksen (hyvine ja huonoinen seikkoineen) ansiota, toiset asiat määrittelee ympäristö - tai ainakin jossain määrin meihin vaikuttaa. Ja jotain on meissa aivan omaa itseään, ainutlaatuista ja korvaamatonta, johon ei kenellään ole oikeutta kajota. Ja siitä saamme kiinni pitää -
Kenenkään elämästä tänne omia oletuksiasi? Ei sinun asiasi ole kertoa niitä tänne.
En näe nimiä missään. Ajattelemani ihminen ei adu Suomessa, joten en voi mitenkään uskoa että lukisi tätä palstaa, kun ei kielitaito siihen riitä :). Kunhan puran ajatuksia tänne. Vaikea suhde takana.
Jaa no mitäpä sitä siellä toisen liirumlaarumeista vauhkoot? Tietääkseni anonyymiä tekstiä.
Ei kuulostanut empatialta, enemmänkin halventavalta toisen heikkoutta kohtaan. Mutta mikäpä minä olen teidän suhteita tuomitsemaan .. Sääli vaan häntä.
Jokainen tulkitsee onalla tavallaan.
Sääli ja myötätunto on kaksi aivan eri asiaa... ET varmaan itse osaa osoittaa empatiaa kun säälin tähän sotket...
Hmmm, se on se, kun poimii täältä satunnaisten kirjoittajien viestejä ja kokoaa niistä persoonan kuvittelemalleen ihmiselle. Se voipi olla hieman ristiriitainen ja sekava. Voi tulla jopa mieleen sellainen, että onpa kummallinen ihminen, kun yhdellä hetkellä on niin ystävällinen ja toisella raivoaa. Voipi olla, että harhojensa keskellä kuvittelee keskustelevansa ihmisen kanssa, kun lukee kymmenien eri kirjoittajien provoja ja turhaumien purkamisviestejä.
Tuo että mitätöi kaiken kauniin on ehkä sitä, että testaa rakastaako se toinen varmasti. Käyttäytyy huonosti ja odottaa / on varma, että toinen hylkää. Voimakas hylätyksi tulemisen pelko.. Ja reagoi voimakkaasti jos on uhka, että toinen päästää irti.
Niin, miten helposti sitä jatkaa samalla kaavalla kuin omat vanhemmat. Ne käyttäytymismallit istuu niin syvällä, että niitä on vaikea muuttaa vaikka olisi tietoinen asiasta.
Sama kaava tulee jatkumaan, koska sellainen käytös johtaa auttamatta siihen että toinen tuntee itsensä hylätyksi/ei halutuksi seuraksi ja näin ollen jättäytyy taka-alalle. Samassa tylyttäjä(taimikälie) ajattelee että "en ollut hänelle mitään" ja oravanpyörä on valmis.. yksi juoksee oravanpyörässä samassa kun karavaani(muut ihmiset) jatkaa kulkuaan ja koirat haukkuu.....
Yhtä yrittänyt auttaa mutta siinä en satuttanut kuin itseäni pahasti.
tälläinen henkilö pitää itsensä saavuttamattomissa ja jättää jälkeensä vain kysymyksiä..
Noin se menee jos antaa sen mennä ja jos ajattelee ettei ihminen voi muuttaa käyttäytymistään. Tai esim. jos ei löydy halua keskustella asioista. Halu muuttua täytyy lähteä itsestä. Pitää oppia rakastamaan itseään ensin (joo helpommin sanottu...). Mutta kun osaa terveellä tavalla rakastaa itseään, sitten ei reagoi niin voimakkaasti toiseenkaan, vaan "seisoo vakaammalla alustalla".
Huom! En sano näitä siten, että osaan tuon kaiken. Ei, ei. Samaa elämän oppikoulua käyn kaikessa tuossa itsekin parhaillaan.
Hyvin vastattu. Uskaltaa ottaa riskin että tulee jätetyksi ja silti elämä kantaa. On silloin elänyt täysillä niin sanotusti, uskaltanut ottaa riskin tulla rakastetuksi ja kaikki sen seuraukset.
Kyllä se nyt on niin että se oravanpyörässä juoksija ajattelee ettei hän voi muuttua/muuttaa käytöstään tai tapojaan, minä tiedän että pystyisi siihen kun vain kohtaisi ne vaikealta tuntuvat asiat.. Eli ei minun käsissäni asia.. "antaa toisen mennä"
http://www.youtube.com/watch?v=JiDnB-CrrNs
kuvaa tunteitani :)
Niin... muutokseen tarvitaan aika paljon kipua. Kun ei kerta kaikkiaan enää kestä sitä, miten asiat ovat, alkaa muutos. Joidenkin pitää käydä "pohjalla" ja joidenkin pitää saavuttaa kipukynnyksensä toisenlaisilla tavoilla... Minulla on ollut omat kipuni, jotka ovat pakottaneet muuttumaan, ei se päättämällä noin vain onnistu. Nyt koen taas toisenlaista kipua ja tunnen olevani reunalla. Entinen sattuu ja uusi on kysymysmerkki ja pelottaa. Ymmärrys siitä, että valitsi minkä tien hyvänsä jotain särkyy.. pelottaa aiheuttaa sirpaleita..
Mutta jotain on tehtävä, koska kipu tuntuu minussa ja ihmisissä ympärilläni. Ei kukaan jaksa elää valheessa. Ihmisten tietoisuudet ovat myös jännästi yhteydessä, lähipiiri aistii kun jollain on joku juttu meneillään vaikkei siitä olisi sanonut sanaakaan. Läheisetkin alkaa oireilla... Yhden ihmisen muutos voi vaikuttaa moneen ihmiseen.. Tää meni vähän ohi aiheen, sorry..
Aloittaja ja hänellä sama kokemus vanhemmista, mutta vain aloittaja on oivaltanut jotakin, miksi ei jaa oivallustaan hänelle myös, sen sijaan että pitää ihmistä mahdottomana, jota kukaan ei voi rakastaa...
Ei ole halunnut avautua vanhemmistaan. Yrittänyt olen joskus puhua, ilmeisen arka aihe, olen voinut vain vierestä tulkita. Oivallus tulee jokaisen sisimmäsä, ei ulkopuolelta,
En sanonut ettei voi rakastaa, vastaanotto ei onnistu häneltä.
" jota kukaan ei voi rakastaa..."
Hyvin heitit
ehkä se arvasi, että alkaisit heti tehda Freudilaista analyysia sen äiti-suhteesta.. ;D
odotat häneltä? mitä hänen täytyisi nyt tehdä?
En tiedä onko mitään tehtävissä, liikaa rikottu? Tauko on nyt paikallaan, minä Suomessa hän muualla.
Ei kannata kovasti tulkita ihmisten elämää tietämättä ja tuntematta kunnolla. Moni aikuinen on jossain vaiheessa elämää kokenut rankkojakin asioita ja moni on ne asiat käsitellyt. Sitä kutsutaan elämäksi.
Mut nyt poistun tältä erää. Hyvää juhannusta kaikille.
Sympatiaa kaikille ja Hyvää Johannesta....
mulle tämä aloitus. koin silti jotain tuttua siinä
missäs sitä Johannesta pääsis maistelemaan? ;-P