Sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Olen työpäivien jälkeen niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään hyödyllistä. Saatan nukkua tunnin päikkärit ja silti menen yöunille jo parin tunnin päästä siitä. Eli en edes ehdi mitään muuta kuin laittaa ruokaa, syödä ja käyttää koirat ulkona. Viikonlopuksi hommaa on kertynyt niin paljon, etten saa mitään aikaiseksi. Yritän välillä imuroida, joskus vaihtaa lakanat, käydä pyykkituvassa, mutten ikinä pääse niin pitkälle, että voisin olla hyvillä mielin. Suurin osa jää aina tekemättä. Sanomalehdet, pahvit, metallit ja lasit jäävät viemättä roskikseen ja niitä vaan kertyy ja kertyy.
Ajattelen aina, että lomalla ehdin laittaa kaiken kuntoon, mutta lykkään sitä aina seuraavaan päivään. Ajattelen, että tänään nautin auringosta ja lataan akkuja. Lisäksi nukun niin suuren osan ajan vuorokaudesta, etten raaskisi millään tuhlata niitä valveillaolon tunteja johonkin ikkunoiden pesuun tai roskien roudaamiseen.
Sitten kun loma on päättymässä, iskee suoranainen paniikki: en ole taaskaan saanut tehtyä juuri mitään ja raskas työputki alkaa. Kaikkea vaan kertyy lisää ja lisää rästiin. Inhottaa elää koko ajan saastaisessa kämpässä roskien keskellä. Toiseksi olen ihan sekaisin juoksevista asioista. Nytkin olin laittanut vuokran menemään suoraan e-laskuna, mutten muista tehneeni sellaista, ja olin maksanut sen tuplana. Sotken vaan asioita koko ajan lisää, vaikka olisi kova tarve saada ne järjestykseen, jotta ahdistus helpottaisi. Saisi tunteen, että tiedän missä mennään. Kaikki on yhtä kaaosta.
Tämä on niin vierasta minulle, kun ennen sairastumista kaikki langat pysyivät tuosta vaan käsissä ja kaikki hoitui kuin itsestään.
Ajattelen aina, että lomalla ehdin laittaa kaiken kuntoon, mutta lykkään sitä aina seuraavaan päivään. Ajattelen, että tänään nautin auringosta ja lataan akkuja. Lisäksi nukun niin suuren osan ajan vuorokaudesta, etten raaskisi millään tuhlata niitä valveillaolon tunteja johonkin ikkunoiden pesuun tai roskien roudaamiseen.
Sitten kun loma on päättymässä, iskee suoranainen paniikki: en ole taaskaan saanut tehtyä juuri mitään ja raskas työputki alkaa. Kaikkea vaan kertyy lisää ja lisää rästiin. Inhottaa elää koko ajan saastaisessa kämpässä roskien keskellä. Toiseksi olen ihan sekaisin juoksevista asioista. Nytkin olin laittanut vuokran menemään suoraan e-laskuna, mutten muista tehneeni sellaista, ja olin maksanut sen tuplana. Sotken vaan asioita koko ajan lisää, vaikka olisi kova tarve saada ne järjestykseen, jotta ahdistus helpottaisi. Saisi tunteen, että tiedän missä mennään. Kaikki on yhtä kaaosta.
Tämä on niin vierasta minulle, kun ennen sairastumista kaikki langat pysyivät tuosta vaan käsissä ja kaikki hoitui kuin itsestään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Semmosta se on kun väsyy...elä ota paineita,hoida vaikka yks homma alta pois joka päivä,tee lista avuksi tekemättömistä töistä,viivaa yli aina kun teet jonkun homman alta pois.Tuo unohtelu on ihan normaalia kun muisti kuormittuu liikaa.Samoin laskujen kanssa,laita vihkoon ylös laskut mitä olet jo maksanutja mitkä erääntyy.Hienoa,että jaksat kulkea töissä,mutta ehkä olisi sairasloman paikka jos tunnet itsesi noin uupuneeksi?Minulla se uupuneisuus enteili tulevaa sydänkohtausta ja työnteko loppui kokonaan sen myötä.Joskus vain kannattaa kunnella itseään,työ on toisarvoista kun terveys menee.Samoin se onko kämppä järjrstyksessä,ja onko roskat viety...toki se siisteys on mukavaa,ja kun saa jotain aikaseksi,mutta siitä ei pidä paineita ottaa.