Näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa, kun olisin voinut sanoa silloin jotain kaunista....
En siinä tilanteessa pystynyt mihinkään järjelliseen ajatteluun, kun oli täysi työ nieleskellä kyyneliä ja samalla yrittää olla kylmänviileä...
Olisin voinut edes painaa suukon otsallesi hyvästiksi...sekin jäi tekemättä.
En siinä tilanteessa pystynyt mihinkään järjelliseen ajatteluun, kun oli täysi työ nieleskellä kyyneliä ja samalla yrittää olla kylmänviileä...
Olisin voinut edes painaa suukon otsallesi hyvästiksi...sekin jäi tekemättä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
en nähnyt kyyneleitä. Mutta en olekkaan hän
Sanoitko sitten jotakin "ei niin järjellistä"? Näin jälkikäteen ajateltuna?
Oliko siinä viitteenä jotakin tällästä herkkää, kuten:
http://www.youtube.com/watch?v=7OHxNGmqoNI
Ihqua, ja lämmin kainalokarvapesä!
sitten? Kerro ihmeessä milloin näin tapahtui. Itse huomasin kyllä kylmänviileytesi.
Mutta en tunteista sen takaa.
Täytyy ostaa konenäkö.
Mullekin tuli eräs puhelu mieleen.. vaikka electrolux imuri
mulla oikeesti on.. mutta se puhelu oli vaikee.. ehkä en
osannut antaa toiselle aikaa, aikaa vastata..
En edes odottanut suukkoa...ei panoja suukotella.
Niin panot ovat pumpattavia barbaroita joillekin. Näin olen sen ymmärtänyt. Niitä ei pussailla.
Hyvä että jäi tekemättä!
En tarvi sitä sulta!
Hyvästi jättäminen on vaikeaa. Voit ehkä mielessäsi käydä tuon tilanteen uudestaan ja antaa sen suukon otsalle.. ja päästää irti.
Itse nielin kyyneleitä kun tuli tällainen tilanne. Sattui niin jumalattomasti. Vieläkin tulee kivun tunnetta jos ajattelen asiaa, mutta kahden kauppa se on. Väksin ei voi mitään tehdä. Tunteeni olivat yksipuoliset. Elämä jatkuu.
On kyllä vaikea luopua ihmisestä, jota kaipaa niin. Oli niin hyvä olla lähelläsi. Kai tämä haaveilu on parempi, kun täysi torjunta. Ilman suukkoa otsalle. Aika parantaa ja sitten unohtaa...?
Näinhän se on. Täähän olis voinut olla mun kirjoittama. Oli oikeesti tosi lähellä...itku...kyyneleet vähän nousivatkin silmiin, kun olin selin. Ja ääni meinasi kadota kokonaan. Piti purra hampaita, etten hajoa palasiksi. Mutta minäpäs sainkin halauksen. Huh huh, toisaalta hyvä ettei mitään suukkoa tullut otsalle, koska sit en olis varmasti päästänyt häntä menee. En vaan voi sietää mitään hyvästejä. Muutenkin liikutun herkästi. Ajattelin jopa, etten hyvästelisi ollenkaan, jos ei sitten sattuisi niin paljon. Voihan v...., mielummin vaikka hampaan porausta, mutta ei tällaista voi kestää. Ei tää mun lämpöinen sydän kestä enää tällaisia sydänsuruja :´(
Miksi päästit?
Olin siinä tiedossa, että hän ei ole vapaa, eikä halua mitään kanssani.
Ajattelin, jos hän onnellinen (toivottavasti), niin halusinkin päästää hänet vaikka sattuu ja ikävä jäi. Se ei mee pois...
missäs tapahtui ?
kuulosti tutulta
Hae rakkaasi takaisin!
Toivon että se toinenkin ajattelee sinua vielä ja että saat hänet, koska selvästikin oikeasti niin haluat.
Oisit vain sanonut missä voidaan tavata, niin kaikki ois jo kauan ollut eri tavalla. Mut et osoittanut mitään kiinnostusta kun yritin lähestyä ja ehdotella. Eikö se silloin ole melko selvä juttu.
Aloittaja kun olisi sen ratkaisevan suukon antanut koko jäätävä tilanne olisi sulanut hetkessä. Kyyneleet olisivat vuotaneet silmistä, halaus olisi tullut sekä pyyntö älä mene...puhutaan tuletko luokseni...
Nyt kaikki meni aivan toisin ja ne merkitsevät sanat sekä tuntee jäivät piiloon.
Ne tunteet yhä löytyvät jos joskus kohdataan ja jutellaan....ne on vain kätketty syvälle etteivät ne satu kun et ole läsnä. Ei kukaan kestä sellaista kipua ei ainakaan näin pitkään mitä aikaa on siitä kerrasta.
Hyviä öitä täältä sinne jonnekkin.
Sanoppa muuta..Tosin aloittaja ei voinut koska lapset oli katsomassa.
Kätke totuus, kätke suru, kätke ilo, kätke kaikki... se tehtiin selväksi. Miten kiusallinen tilanne oli, sitä voi asiasta tietämätön vain kuvitella :x Miten toimia tilanteessa, kun saavun siihen uudelleen, mahdollisesti.
Onko kenties kauankin, kun viimeinen kohtaaminen tapahtui?
Kuulostaa jotenkin tutulta...