Kerron oman kokemukseni "äänistä".
Kokemukseni on ainoa minulle tapahtunut mutta se oli selvä. Olin aika hurjassa tuskassa keskellä yötä, kaikki elämäni epäonnistumiset pyörivät päässäni niinkuin on hyvin yleistä kun tilanne kärjistyy juuri yöllä pimeässä. Pyörin siis tuskissani sängyssä ja yritin itkeä epätoivoista tuskaani johonkin siinä onnistumatta, tätä jatkui useita tunteja. Silloin se tapahtui.
Kuulin pimeyden läpi kahden henkilön alkavan keskustella minusta. Tavallaan he olivat huolestuneita minun tilasta, mutta samaan aikaan se ei kuitenkaan ollut sitä. Joka tapauksessa, kun kuuntelin heidän keskusteluaan minusta ja samalla analysoin mitä tämä oikein tarkoittaa? miksi kuulen näiden henkilöiden, persoonien keskustelevan minusta, niin sain mielestäni myös vastauksen.
Minä projisoin tuskani ulos itsestäni sillä seurauksella, että se löysi kaikupohjan jostain toisesta todellisuudesta, johon minulla eikä kenelläkään muulla elävällä olennolla ole normaalisti asiaa. Sain siis tuskatilaani suuresti kaipaamani vastauksen itseni, minuuteni ulkopuolelta. Toisaalta kun kuulin näiden kahden henkilön keskustelevan minun tilasta se ei ollut ollenkaan vapauttavaa vaan jotenkin pelottavaa sen takia koska he eivät olleet huolestuneita minun tilasta hyvin paljon, vaan he kuten sanoin, pikemminkin analysoivat minun tilannetta, kliinisesti kuin lääkärit tai psykologit.
Näin jälkeenpäin ajatellen oli ehkä parempi etteivät nämä kaksi henkilöä tulleet liian läheisiksi ja huolestuneiksi minusta, koska muuten olisin "kiinnittynyt" niihin, ja mielestäni tämä tällainen kiinnittyminen "henkiin" lisää skitsofrenian, jakomielisyyden riskiä.
Koska pystyin analysoimaan itseäni täysin tuossa tilassa pystyin myös ymmärtämään tämän toisen todellisuuden selvän olemassaolon jossain toisella puolella, nyt koin sen neutraalina, pimeänä, mutta kuitenkin olemassaolevana, jonka pitää antaa olla rauhassa. Kristillisellä kielellä sanottuna "vainajahenkiin" ei saa olla yhteydessä, vaikkakaan en saanut selvää, olivatko nämän kaksi "sielua" ajan ja paikan toisella puolella aivan oikeasti.
Kuitenkin koin nämä kaksi "henkeä" lohduttavina asioina jatkossa myöhemmin, koska tämä niiden minusta keskusteleminen tapahtui, ja mikä tahansa asia joka tapahtuu tuskassa kärsivän ihmisen mielikuvituksen ulkopuolella, se todella tapahtuu. Näin minulle kävi.
Tämä kokemus vahvisti minulle sen että on olemassa tasoja, joilla tapahtuu elämää ihmisten oman tietoisuuden ulkopuolella, ja nämä tasot voidaan luokitella pääpiirteittäin kolmeen osaan:
1)pimeyden tasoon
2)neutraaliin tasoon(joka luultavasti tapahtuu juuri tässä ajassa ja paikassa), ja
3)valon tasoon.
Pimeyden tasoon yhteyden saajat joutuvat tälle skitsofreeniselle "kaaoksen" alueelle, ja tänne kaikki äänet tulevat häiritsevänä sekavana puurona, lopulta säännöllisenä häiriöinä soimaan aivoihin ja koko kroppaan saaden aikaan aistien ja ruumiin "harhat". Minun kuulemat kaksi ääntä tulivat ns. neutraalilta l. kriittiseltä tasolta, tämä taso on vaaraton mutta tältä tasolta pitäisi päästä valon tasolle missä "enkelit" toimivat. Valon tasosta ei voi kukaan erehtyä, koska tähän tasoon yhteydessä ollessaan ihminen kokee valoa ja lämpöä, rakkautta, eikä pelkoa tässä kohtaamisessa ole. Ne jotka ovat kokeneet valon tason ovat kokeneet usein sydämenpysähdyksen ja ovat kokeneet tänä aikana todella elämän ja kuoleman välisen rajan toisella puolella käynnin, tästä löytyy lukemattomia todistuksia, linkitän tästä hyvän esimerkin nytkin Areenassa pyörivästä asiaa vakuuttavasti ja kliinisesti tutkivasta kolmiosaisesta dokumenttisarjasta.
Mielen Salattu Voima 3/3
http://areena.yle.fi/tv/1209339
Hyvää jatkoa kaikille.
Kokemukseni on ainoa minulle tapahtunut mutta se oli selvä. Olin aika hurjassa tuskassa keskellä yötä, kaikki elämäni epäonnistumiset pyörivät päässäni niinkuin on hyvin yleistä kun tilanne kärjistyy juuri yöllä pimeässä. Pyörin siis tuskissani sängyssä ja yritin itkeä epätoivoista tuskaani johonkin siinä onnistumatta, tätä jatkui useita tunteja. Silloin se tapahtui.
Kuulin pimeyden läpi kahden henkilön alkavan keskustella minusta. Tavallaan he olivat huolestuneita minun tilasta, mutta samaan aikaan se ei kuitenkaan ollut sitä. Joka tapauksessa, kun kuuntelin heidän keskusteluaan minusta ja samalla analysoin mitä tämä oikein tarkoittaa? miksi kuulen näiden henkilöiden, persoonien keskustelevan minusta, niin sain mielestäni myös vastauksen.
Minä projisoin tuskani ulos itsestäni sillä seurauksella, että se löysi kaikupohjan jostain toisesta todellisuudesta, johon minulla eikä kenelläkään muulla elävällä olennolla ole normaalisti asiaa. Sain siis tuskatilaani suuresti kaipaamani vastauksen itseni, minuuteni ulkopuolelta. Toisaalta kun kuulin näiden kahden henkilön keskustelevan minun tilasta se ei ollut ollenkaan vapauttavaa vaan jotenkin pelottavaa sen takia koska he eivät olleet huolestuneita minun tilasta hyvin paljon, vaan he kuten sanoin, pikemminkin analysoivat minun tilannetta, kliinisesti kuin lääkärit tai psykologit.
Näin jälkeenpäin ajatellen oli ehkä parempi etteivät nämä kaksi henkilöä tulleet liian läheisiksi ja huolestuneiksi minusta, koska muuten olisin "kiinnittynyt" niihin, ja mielestäni tämä tällainen kiinnittyminen "henkiin" lisää skitsofrenian, jakomielisyyden riskiä.
Koska pystyin analysoimaan itseäni täysin tuossa tilassa pystyin myös ymmärtämään tämän toisen todellisuuden selvän olemassaolon jossain toisella puolella, nyt koin sen neutraalina, pimeänä, mutta kuitenkin olemassaolevana, jonka pitää antaa olla rauhassa. Kristillisellä kielellä sanottuna "vainajahenkiin" ei saa olla yhteydessä, vaikkakaan en saanut selvää, olivatko nämän kaksi "sielua" ajan ja paikan toisella puolella aivan oikeasti.
Kuitenkin koin nämä kaksi "henkeä" lohduttavina asioina jatkossa myöhemmin, koska tämä niiden minusta keskusteleminen tapahtui, ja mikä tahansa asia joka tapahtuu tuskassa kärsivän ihmisen mielikuvituksen ulkopuolella, se todella tapahtuu. Näin minulle kävi.
Tämä kokemus vahvisti minulle sen että on olemassa tasoja, joilla tapahtuu elämää ihmisten oman tietoisuuden ulkopuolella, ja nämä tasot voidaan luokitella pääpiirteittäin kolmeen osaan:
1)pimeyden tasoon
2)neutraaliin tasoon(joka luultavasti tapahtuu juuri tässä ajassa ja paikassa), ja
3)valon tasoon.
Pimeyden tasoon yhteyden saajat joutuvat tälle skitsofreeniselle "kaaoksen" alueelle, ja tänne kaikki äänet tulevat häiritsevänä sekavana puurona, lopulta säännöllisenä häiriöinä soimaan aivoihin ja koko kroppaan saaden aikaan aistien ja ruumiin "harhat". Minun kuulemat kaksi ääntä tulivat ns. neutraalilta l. kriittiseltä tasolta, tämä taso on vaaraton mutta tältä tasolta pitäisi päästä valon tasolle missä "enkelit" toimivat. Valon tasosta ei voi kukaan erehtyä, koska tähän tasoon yhteydessä ollessaan ihminen kokee valoa ja lämpöä, rakkautta, eikä pelkoa tässä kohtaamisessa ole. Ne jotka ovat kokeneet valon tason ovat kokeneet usein sydämenpysähdyksen ja ovat kokeneet tänä aikana todella elämän ja kuoleman välisen rajan toisella puolella käynnin, tästä löytyy lukemattomia todistuksia, linkitän tästä hyvän esimerkin nytkin Areenassa pyörivästä asiaa vakuuttavasti ja kliinisesti tutkivasta kolmiosaisesta dokumenttisarjasta.
Mielen Salattu Voima 3/3
http://areena.yle.fi/tv/1209339
Hyvää jatkoa kaikille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.