särkyneelle naiselle
aina rinnallasi
16374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vain henkisesti tuon särkyneen sydämen omistavan naisen rinnalla, vai onko fyysinen läheisyys jo koettu?
Tuo on ihana biisi. Laitoin aikanaan eräälle miehelle tuon useampaankin kertaan, en tänne, mutta toisaalle netin ihmemaailmassa.
Ollaan kavereita. Lupasin olla lähellä kun se itki että pelkää kaikkien hylkäävän kun ei kunnossa. Sen sydän särkynyt vähän erilailla. En jätä sitä yksin. Muhun voi luottaa
Oon sen luona nyt ku sillä paha olla. Nukkuu tuossa sohvalla. Tiedän et käy täällä. huomaa kyllä.
http://www.youtube.com/watch?v=zyQ5ZSMENF0
hyvää yötä
http://www.youtube.com/watch?v=XGPVeQjjSsY
"Pedon merkit on muotii tääl,
eikä laput silmil lähimmäisen huolii nää.
Mut jos katseen nostaa omast navastaan,
näät, että hiljasinkin huutaa omal tavallaan."
"Itekin oon ollu raiteiltain.
Siihen avun pyytäminen lieni vaikeint kai."
tää vielä sulle.. sä tiedät jo etten mä osaa apua pyytää.. tulit vaikka en saanut sitä sanottua. kiitos. sullaki on hankalaa.. kyl mä sen näin.. silti jelppasit.
Jos sä luottaisit minuun, niin ottaisit yhteyttä.....
ottavan sinuun yhteyttä, ja kuka oletkaan?
Nämä on niitä pyyntöja että aika moni jää miettimään tuota mitä minäkin mietin.
Juuri sinuun on kaiken myötä luottamus murentunut.
Kaiken jälkeen....
Joka toinen aloitus täällä on "ota yhteyttä minuun" ties kenelle
luopunut toivosta löytää ihminen rinnalleni kulkemaan. En, vaikka paljon minusta on särkynyt erään ihmisen mukana. Jossakin on pakko olla ihminen, joka näkee minun sydämeeni.
Tunnen naisen, joka pitää tuosta laulajattaresta. Kyllähän siinä kuuluu se kaipaus ja herkkyys, joka hänessä on vahvasti läsnä. Mutta kyllä hänenkin on vihdoin ymmärrettävä oma vastuunsa. Ei meillä muillakaan ole pyytteettömiä ritareita pelastamassa ja lohduttamassa silloinkin, kun sitä ei ole ansainnut. Pitää kysyä välillä, mitä voin tehdä muiden hyväksi, eikä vain miettiä, miten muut voivat auttaa minua.
Niin voimavarojen myötä näin. Mut jos niitä voimia ei hädin tuskin ole itselleen, niin mistä ammentaa toiselle? Tätä on "normaalin" ja "terveen" vaikea tajuta. Vai näytänkö muka niin terveeltä ja elinvoimaiselta, että kukaan voisi mennä moista edes olettamaankaan?
Kyllähän se särkynyt varmaan itsekin itsensä kokoaa, eikö ihmisyyteen kuulu kuitenkin toisen tukeminen varsinkin vaikeilla hetkillä. Ja erityisesti, jos rakastat jotakuta. Joskus nuo laastarijutut loukkaa.
mitä?
Täytyykö esim. rakkaus jotenkin ansaita? ja jos niin miten? Vai milloin se on pyyteetöntä? Koskaanko?
Jokainen on toki vastuuussa itsestään, mut tiukan paikan tullen toisten tuki on tarpeen -
Ei meistä kukaan yksin jaksa.
Et siis vastannut mulle. Mitään laastarijuttua en kirjoittanut, se oli joku muu. Ja tuo hypoteesinomainen oli oma kokemukseni -
on aina yksin, sen olen huomannut. Pakko jaksaa yksin vaikken haluaisikaan.