Mitä Sonkajärvi sinulle merkitsee?

Moi.Ihan samat sanat entisenä kiuruvetisenä minullakin.
Pois muuttaessa ajattelin että koko paska joutas kepulaisineen pyyhkäistä pois kartalta.
Nythän kiurvesikin taitaa joutua pakkoliitettäväksi iisalmeen kun velaks elävät.

Ei minulle mitään merkitse, taloni sattuu vain sijaitsemaan Sonkajärven puolella, sieluni ja kaikki muu on Iisalmessa!

Olen minäkin maksanut joskus veroja Sonkajärvelle, Iisalmeen, Kuusamoon, Espooseen ja Helsinkiin samana vuonna. Eli viiteen kuntaan ja sillä tavalla tullut tutuksi tuon Sonkajärvi. Muutenkin on tullut tutuksi lapsuuteni ja nuoruuteni näkökulmalta. Isäni sisko asui Rutakolla ja tämän takia tuli vierailtua mummoni ja isäni kanssa tällä paikkakunnalla aika usein ja hevospelillä. Tätini oli hyvä ja lämmin ihminen ja tarjosi parastaan ja syliäkin tarjosi. Siksipä tuo sama tätini antama lämpö kumpuaa edelleenkin, kun Sonkajärven asiosta mediassa kirjoitellaan. Aina ja aina!

Tuli hyvin tutuksi tanssipaikka Sonkahovi, jossa nyt julkkikseksi tulleet kitaristit soittotauolla tanssittivat ja siitä olin hyvin ylpeä. Huippukitaristeja ja laulajia niitähän Sonkahovissa riitti. Piti aina vetää pitkää tikkua kumpaan paikkaan menee tanssimaan Kyllikinrantaan vai Sonkahoviin ja pyörällä tietty? Noita muistelee mielellään nyt "vanhoilla päivillään", että on saanut tuolta Sonkajärveltäkin muistoja elämänsä maton kutimiksi. Ei sieltä mustaa raitaa ole tullut, vaan iloisen väristä auringon keltaista ja kesän vihreää.

Sukuni on satsannut Sonkajärven elinvoimaisuuteen muutaman sukupolven ajan, ja niin tekee minunkin sukupolveni kaikkien neljän lapsen voimalla. Lapsena minulla ei ollut siellä kivaa (muuten kuin kirjastossa ja kotona lueskellessa), mutta näin aikuisena viihdyn siellä aina vain paremmin. Sieltä saa edullisesti kivoja tontteja ja hienoja metsäpalstoja. Hienot ulkoilumaastot. Mainiot urheilumahdollisuudet myös talvella. Komia kirjasto (vaikka muistuttaisikin lentoterminaalia). Yllättävän moni ikätoveri on palannut sinne pyörittämään omaa liiketoimintaa (työpaikat vieraan leivissä kun ovat harvassa). Pitäisi ehtiä viettää siellä enemmänkin aikaa.

Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa, kun heidän pitää ilmaista itseään jos jonkinlaisilla konsteilla? Tuo ammuskelu on yksi konsti tulla kuulluksi, koska muuten ei saa "äänelleen" katetta. Aika kumma juttu, kun yleensä noilla persoonaltaan vinksahtaneilla on useampi kuin yksi ase ja oikein luvan kanssa.

Minulla on vain hyviä muistoja lapsuuteni ajoilta ja juuri tuolta Pentalta päin. Penttalaiset olivat hyviä ja luotettavia ihmisiä. Tämän takia tuntuu pahalta teidän muiden puolesta, kun tuota Pentta-idylliä ja rauhaa joku häiriintynyt ampumalla rikkoo. Pulpahtikin tuosta Pentta-sanasta yks kaks mieleen sekin, että miten sitä hyvin pienenä pääsikin veneen kokassa vanhemman väen kanssa Jokelan kylältä Matkusjokea pitkin sinne Pentalle päin Everin-rantaan lypsämään aamuin ja illoin niitä lehmiä. Isä tai äiti oli aina mukana ja veneen kokassa istuen sitä piti aina uittaa niitä pikkukätösiä. Ikinä ei syyllistetty, jos uitat tiput veteen? Lampaatkin vietiin sinne Everiin aina kesäksi laiduntamaan. Lehmät ja lampaat saivat laiduntaa aivan rauhassa, koska rehellisyys oli tuon ajan ykkösjuttu, noita häiriintyneitä ei yksinkertaisesti ollut. Luuta riitti ovelle merkiksi, että kotona ei olla, lukkoja ja muita valvontavempeleitä ei tarvittu.

Kannattaa olla ylpeä noista Ylä-Savolaisista juurista, koska ilman esisiemme panosta talvi- ja jatkosodassa olisivat voineet nuo juuret katketa. Ylä-Savolaiset lähtivät yhtenä rintamana aika kehnoissa vehkeissäkin puolustamaan sitä, että ryssä ei pääse hyökkäämään itärajan suunnalta ja tämä linja piti jatkosodan loppuun saakka.

Nyt kun ei ole ollut sotia ja kaikkea on liian kanssa, niin napistaan joka asiasta. Voi vain miettiä sitä, että tekisikö sota meistä sittenkin parempia ja toisia kunnioittavia ihmisiä? Ainakin isämme sodassa eivät jättäneet kavereitaan, kaikki tuotiin kaikki ruumiin osatkin kotimaan kirkkomultiin. Mistä enää löytyy samanlaisia ihmisiä, kuin nämä sodan läpi käyneet ja kaikesta selvinneet? Jälkipolvensakin eli minunlaiseni he kasvattivat rehellisyyteen, kouluttivat, opettivat työtä kunnioittamaan oli se sitten paskaduunia tai ei.

Samaa ikäluokkaa olen aloittajan kanssa. Läksin heti Sonkajärveltä, kun lukiosta pääsin. Eipä ole ollut ikävä takaisin. Kun pitkästä aikaa kävin siellä, olihan se erityistä tavata setiä ja tätejä, joiden kanssa kuulumme samaan klaaniin ja olemme samannäköisiä ja puhumme samalla tavalla. Mukavan mutkatontahan se on meno oman suvun kanssa, ja savolaisten kanssa muutenkin.

Kaunis paikkakuntahan Sonkajärvi on. Kangaslampi oli upea paikka pyöräillä uimaan. En kyllä koskaan uimaan oppinut, mutta siellä oli kiva käydä.

Jossain siellä Pentalla päin, mutta Savonvirralta oikealle kääntyen (Rutakolta tullessa) oli hieno vattupaikka sähkölinjojen luona. En muista ihan tarkkaan, missä.

Harvanpurolla kävimme pesemässä mattoja. Enää en edes löytäisi sinne. Kuljulle hiihdettiin muutama kerta koulussa.

Paikkakunnalla, jossa nyt asun, ihmiset ovat jotenkin omanarvontuntoisia, ystävällisiä, mutta eivät tunkeile. Ihmisistä puhutaan, koska meitä on niin vähän, mutta yleensä aina ystävällisesti. Sonkajärvellä on mielestäni ilkeämpi vire. Siellä juoruillaan pahantahtoisestikin, ja ollaan asiattoman uteliaita. Mielikuvani on, että siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät arvosta itseään, ja sen huomaa. Tai sitten se oli heijastumaa itsestäni. Nyt voisin nähdä Sonkajärven eri tavalla. Mutta eipä taida tulla käytyä siellä kuin ehkä hautajaisissa.

Koulussa oli muutama hyvä ystävyys, mutta jostakin syystä ne jäivät. Kyllä minä vielä joskus osallistun luokkakokoukseen, jos sellaisesta kuulen ja se pidetään mukavissa merkeissä, eikä esimerkiksi jossain juottolassa.