mut jos tulee taas pakit, ei kestä sitä häpeää enää :(
Uskaltaisiko lähestyä
erästä vaaleaa
15248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Enää... No ei ole häpeää tiedossa..
Soittele ni jutskaillaan :-)
mieli tekis kyllä tutustua :)
Niin munkin:) Tiedät varmaan numeroni.
en ole sitä etsinyt, en koskaan viestitä tai soita enää, on vähän huonoja kokemuksia :(
No mitä sitten tänne tulet ulisemaan?
meen pois sitte :(
Siis et ole ennen edes jutellut sen vaalean kanssa?
muutaman sanan vain.
Ehkä enemmän tunnisteita niin voisit saada enemmän rohkaisuja. Tai jos "se vaalean" vastaukset riittää psyykkaamaan ittes nii hyvä :P
Lähestyä saa ja kannattaa. Itse en olis pakkeja antamassa eräälle., kun olis vaan niin kiva tutustua.
Elämä on mukavaa kun saa mennä sekaisin toisesta ihmisestä.
Tämä nyt ei ole mulle, mutta osa kirjoituksestasi kolahtaa joten...
Itse annoin pakit eräälle miehelle (tai pakeilta ne saattoi hänen mielestään tuntua). Sitä en kuitenkaan tarkoittanut siis. Tilannetta en voi enää edes korjata.
Jos sitä tuntuu, niin ota yhteyttä ja selvitä onko mahdollisuuksia. Saat ainakin selvyyden omaan tilanteeseesi. Parempi sekin kuin ikuinen epätietoisuus...
Jotkut suhteet ei vain toimi, henkilökemia ei ehkä pelaa jos sitä kumpikaan epäröi, joten ehkä kaikki meni lopulta oikein. Et ollut valmis / ei tuntunut oikealta, joten turha sitä on miettiä.
Olen huomannut, näitä lukiessa, että tuo on yleinen ongelma täällä. Moni ei enää uskalla. Ehkä ei kannata jos on joskus yrittänyt. Kannattaa mennä eteenpäin ja täällä voi sitten tursista jos jotakin jäi turisematta :)
Kuinka monella ?
En ole laskenut, mutta palstaa olen lukenut. Voit olla poikkeus, ja käyt muuten vaan täällä. Niitäkin löytyy useita, minä myös jäin jotenkin näihin kiemuroihin, mitään en hae, mutta erästä kieltämättä ajattelen vielä, eiköhän se siitä...