Kaikkea voi ainakin vähän kritisoida svekomediassamme. Jopa Ruotsia ja pakkoruotsitusta, jos vain uutinen on sopiva. Itse mediaakin saa arvostella.
MUTTA on yksi ehdoton poikkeus! Median svekoilua ei saa kritisoida tai edes mainita.
Mediallahan on tapana tuputtaa ruotsalaisuutta kaikin mahdollisin tavoin. Syynä on sama kuin YLE:llä eli aivopestä kansalaisia hyväksymään pakkoruotsituksensa eli koko järjetön kielisysteemimme.
Vaikka tuo svekoilu on ilmiselvää ainakin valistuneille ja fiksuille kansalaisille, niin siitä ei saa missään sanoa sanaakaan. Ei politiikan toimittajat, eikä kommentaattorit, eikä tutkijat.
Totisesti mikään ei ole niin arka asia kuin huono omatunto!
MUTTA on yksi ehdoton poikkeus! Median svekoilua ei saa kritisoida tai edes mainita.
Mediallahan on tapana tuputtaa ruotsalaisuutta kaikin mahdollisin tavoin. Syynä on sama kuin YLE:llä eli aivopestä kansalaisia hyväksymään pakkoruotsituksensa eli koko järjetön kielisysteemimme.
Vaikka tuo svekoilu on ilmiselvää ainakin valistuneille ja fiksuille kansalaisille, niin siitä ei saa missään sanoa sanaakaan. Ei politiikan toimittajat, eikä kommentaattorit, eikä tutkijat.
Totisesti mikään ei ole niin arka asia kuin huono omatunto!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lehdistöä on sanottu neljänneksi valtiomahdiksi. Eikä syyttä, sillä sen vaikutus on tietysti suuri. Normaaleissa demokratioissa lehdistön tehtävänä on puolustaa kansalaismielipidettä vallanpitäjien sanelua vastaan.
Mutta Suomessa lehdistö on aina heilastellut päättäjien kammareissa. Meillä media on liittoutunut vallanpitäjien kanssa kansalaisiaan vastaan. Tämä näkyy selvimmin pakkoruotsituksessa ja yleensä kieliasioissa.
Suomessa media on vallan vahtikoira, mutta päinvastaisessa merkityksessä kuin muualla. Suomessa media toimii vallanpitäjien vahtikoirana kansalaisiaan vastaan, ei heidän puolestaan vallanpitäjiä vastaan.
"Tämä näkyy selvimmin pakkoruotsituksessa ja yleensä kieliasioissa."
Se on tosiaan hauskaa, kun itsensä kriittiseksi mediaksi mieltävä taho ei pysty löytämään edes pienintäkään selitystä sille, että miksi pakkoruotsin halutaan olevan valinnainen. Yleensä täysin tietoisesti sotketaan asioita ja liitetään pakkoruotsiin monia täysin asiattomia seikkoja.
Yksinkertaisesti kyse on siitä, että pitäisikö Suomessa opiskella ruotsin kieltä pakollisena vai ei? Mutta mediassa tämä yksinkertainen kysymys on samaa kuin RKP:n mantra eli "Vihaatko ruotsin kieltä vai et?".
http://www.jsn.fi/paatokset/5409-yle-14/?year=2014
Langettavaa äänesti Lauri Karppi.
Lauri Karpin eriävä mielipide:
Jutusta jäi katsojalle sellainen käsitys, että yleinen mielipide on pakkoruotsin puolella, vaikka totuus on päinvastainen. YLE rikkoi näin journalistin ohjetta 11: "Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti".
Valtamedia ei vain sensuroi vaan myös suorastaan VALEHTELEE svekoillessaan!
Ei todellakaan voisi uskoa, että elämme vuotta 2014 länsimaisessa demokratiassa!?
Totisesti me kieliaktiivit olemme hyvän ja oikean asian puolella vastustaessamme moista touhua...
Hyvä että on ennakkopäätöskin asiasta!
Selkeästi YLE:ssä oli tarkoitus harhauttaa taas kerran kansalaisia.
On aikamoista selittelyä väittää etteikö pakkoruotsin määritelmä olisi asiankäsittelijällä tiedossa...
Saapi sanoa mutta ei samoilla areenoilla esim. YLE tai Hesari eivät julkaise sellaisia uutisia, jotka käsittelisivät pakkoruotsia negatiivisessa valossa.
Tai on HS tehnyt muutamia poikkeuksia, mutta käytännössä kun 90% materiaalista on pakkoruotsimyönteistä, niin sillä ei ole paljon vaikutusta. Helsingin Sanomat on siitäkin outo lehti, että se ei julkaise mitään negatiivisia asioita Ruotsista. Eikä silloin varsinkaan verrata suomalaista yhteiskuntaa ruotsalaiseen, kuten tehdään silloin jos Ruotsissa asiat sujuvat paremmin.
Pisa-tulokset hyvänä esimerkkinä, kun Suomessa yksikään media ei kiinnittänyt huomiota ruotsalaisten heikkoihin tuloksiin, vaikka ne nostivat kohua Ruotsissakin. Eipä kohua aiheuttanut liiemmin ruotsinkielisten heikot tuloksetkaan, vaan ainoastaan tyttöjen paremmat tulokset Suomessa, vaikka Suomi oli harvoja maita, joissa näin oli. Ero oli kokonaisuutena myös minimaalinen.
Tuo nyt oli vain yksi esimerkki. Käytännössä Helsingin Sanomat uutisoi hyvin harvoin ruotsalaiseen yhteiskuntaan liittyvistä negatiivisista jutuista muuta kuin "lyhyesti".
YLE:ssä tilanne on toisenlaisempi. Ylessä ei käsitellä pakkoruotsia negatiiviseen sävyyn juuri ollenkaan, mutta samaan aikaan YLE uutisoi enemmän negatiivisiakin tapahtumia Ruotsin maalta. Helsingin Sanomat ei tuota tee, vaikka oma kirjeenvaihtajakin ainakin aikaisemmin löytyi Ruotsista ja kai nykyisinkin.
Oma episodinsa Helsingin Sanomissa on ollut sekin, kun ovat uutisoineet pienimmätkin suomenruotsalaisten kokemat uhkailut koko valtakunnan laajuisesti, vaikka viimeksi uutisoidussa tapauksessa ei ollut edes mitään tekemistä kieliasioilla poliisin mukaan. Se ei estänyt HS:n toimittajaa raportoimasta kyseistä tapahtumaa kuin kyse olisi ollut ruotsinkielisten kokemasta valtavasta uhasta. Tuollaisilla esimerkeillä pidetään yllä sitä mielikuvaa suomenruotsalaisten kokemasta "uhasta".
Tiivistettynä eli Suomen suurimmat mediat eivät uutisoi pakkoruotsista negatiiviseen sävyyn tai Ruotsista kuin harvoissa tilanteissa. Helpommin uutinen tulee silloin jos on jotakin myönteistä sanottavaa. Mitään vertaisarvioita ei myöskään tehdä Ruotsin ja Suomen välillä, jos Suomi pärjää paremmin. Jos Ruotsi pärjää paremmin niin heti ensimmäisenä ovat suomalaiset journalistit miettimässä, että "On se upea maa tuo Ruotsi, kun siellä osataan ja Suomessa ei". Päinvastaisia esimerkkejä ei yhtäkkiä muistetakkaan...
Olet oikeassa, että pakkoruotsi-keskustelua sensuroidaan. Mutta siitä voi sentään joskus keskustella, jos tulee asiaan liittyvä uutinen.
Sen sijaan median kielipuolueellisuus on ehdoton tabu. Siis keskustella tai kommentoida, miksi media puolustaa pakkoruotsitusta, ylistää kaikkea ruotsalaista ja pyrkii manipuloimaan lukijoitaan ruotsinmielisiksi.
Svekoilu on niin järjestelmällistä ja kattavaa toimintaa, että sen täytyy olla yhteisesti sovittu taktiikka.
Missä ja mikä taho on sopinut tuon taktiikan? Mielenkiintoinen kysymys, johon tuskin saadaan koskaan vastausta.