kirjoita tarina meistä
Muistat sä
please
15294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
aika heikot lähtökohdat aloituksessa... vai kerronko itsestäni ja kuolleesta papastani?
Kaksi toisilleen sopivan näköistä murmelia tapasi syksyisenä päivänä töissään, keräilemässä pähkinöitä, Kumpikin pani merkille toisen ja oli siitä ensi hetkestä lähtien kiinnostunut tuosta ahkerasta pähkinän kerääjästä.
Naaraspuolinen murmeli oli viettänyt elämänsä hyvissä oloissa ja kouluttautunut siihen asti mitä nyt yleensä voi. Hän osasi ainakin viittä kieltä kotimaisen lisäksi. Kaikesta opista ja kielitaidosta huolimatta hän eli yksin ja uppoutui töihinsä, tehden pitkiä päiviä pähkinöiden parissa.
Urospuolinen murmeli eli nuoruutensa railakkaasti ja vähät välitti opiskeluista, aatellen,että kyllä niitä pähkinöitä löytyy ilman kirjaviisauttakin. Hänkin asettui lopulta, mutta mieleen jäi muisto tuosta muita ahkerammasta naaras murmelista, jonka kanssa voisi vaikka perheen perustaa.
Eräänä päivänä urosmurmeli lähti pesäkolostaan, kun oli kuullut naaraspuolisen ihastuksensa tulleen kylille.
Murmelin täytyi ylittää autotie ja juuri ylittäes....plätss auto ajoi päälle.
Kauheeta :-O
Murmeli-parka :,(
Ei, tässä täytyy olla vaihtoehtoinen loppu valittavissa niinkuin jossain elokuvissa on... :-)
...auto ajoi murmelin hännän päälle. Paikalle ensimmäisenä saapui kylille sukulaisiaan tapaamaan tullut murmelinaaras. Hän tunnisti loukkaantuneen ja ensiapua annettuaan jäi vielä seuraksi. Siitä alkoi elämän pituinen suhde näiden kahden välillä ja he saivat seurakseen monta pikku murmelia.
...Taas tuli auto, ja pläts!... vihdoin he olivat yhdessä, kunnes varisparvi heidät toisistaan erotti.
Ilkimys >:-(
Mitä sulla on murmeleita vastaan? Anna murmelien rakastaa rauhassa!!!!
Halusin vaan muistuttaa, ettei aina käy onnellisesti.
Näin eilen maantiellä sorsaemon poikasineen...kolme poikasta liiskaantuneena tiellä, yksi kituvana ja emo hädissään tienposkessa kahden selvinneen poikasen kanssa.
Ihmettelen vaan, mitä sen autoilijan päässä liikkuu, joka 60:n rajoitusalueella, hiljaisella tiellä ajaa untuvikkojen päältä?
Ihminen on petoelukka...onhan se näissäkin kirjoituksissa jo monasti huomattu.
oliko pakko kertoa? Ihan pakko?
Vähän hankalaksi meni, kun pyörittävät jo TV:ssä sarjaa, joka on samanniminen kuin se tarina meistä ... no, ja muistakin :-)
mikä sarja?
en kerro :)
Sarjaa en ole katsonut, joten sisältö on toivottavasti erilainen. Muuten epäilen hänen kertoneen jutut .. kenties jollekin filmi-veijarilleen :-)
kerro nyt..? ei kukaan tunnista itseään jos et kerro mikä sarja ja mitä iloa muuten on vihjailla täällä =)
Kauniit ja rohkeat. :)
Oon kirjoittanut meistä kirjan. No lopetin sen joskus 2008. Siitä asti kerännyt aineksia jatko-osaan. Odotappas kun julkaisen koko sarjan!
Haluatko tositapahtumiin perustuvan vai ihan fiktiota vain?