Armahdus tai kuolema! -suolistotarina

Suolistolaiset näkivät sisällä talossa ainoastaan yhden kerroksen ja siellä takan, sekä alla portaat kellariin, joka ei sisältänyt muuta kuin pölyä ja maalattian joka oli vielä kylmempi kuin pääkerroksen lattia, jonka pystyi sentään lämmittämään takalla.

Ovessa ei ollut muuta lukkoa kuin puunpalkki, joka asetettaisiin tarvittaessa pitämään ovea lukossa ja oven takana oli lumen peittämä polku asemalle, sekä toinen samanlainen metsään josta kuuluisi hakea puuta talon lämmittämiseen.

Ensimmäisenä päivänä Biologinalku haki puut yksin, koska kukaan muu ei kylmyyden vuoksi pystynyt, mutta huomisen koitettua hän pakotti jokaisen mukaansa kantamaan yön jälkeen jona kukaan ei - susien ulvonnan vuoksi - pystynyt nukkumaan.

Puita oli erittäin helppo löytää metsästä jopa hesalaiset pystyivät siihen, mutta ruoan saaminen pöytään oli paljon vaikeampaa Rambo-Raimo näki peuran mutta hänellä ei ollut mitään jolla saalistaisi sen...

Tämän johdosta nälkä piinasi suolistolaisia heidän ollessaan yksin mökissään; Raippari tuumasi pitäisikö tilanne korjata tappamalla Preppertowwz ja syömällä hänet, mutta ei syntynyt yksimielisyyttä siitä kenet syötäisiin ja Alicen mukaan jos määrämme vähenisi saisimme kannettua vähemmän puita lämmittämiseen.

Mitä kauemmin aikaa kului sitä enemmän harhoja suolistolaiset näkivät; toiset näistä olivat petoja ja loput harhakuvitelmia ruoasta jota ei ollut näköpiirissä; Sivistynyt lukiolainen tuumasi pitäisikö juosta Omgilin ammuttavaksi ja Raippari alkoi näkemään kanssaihmiset poneina --> meetwurstia syötäväksi!

Väsymys esti ketään hakemasta sänkyjä muista taloista ja etenkin niiden kokoaminen uudestaan olisi tuskallista kun ne ensiksi olisi saatu ovesta sisään...

Motari päätti nälkänsä vuoksi heittää kitaansa sieniä, jolloin kaikki muut juoksivat paikalle ryöstämään hänen aineitaan; lopputulos oli katastrofaalinen Assassin kaatui pitämään vatsastaan kiinni käsillään ja Raippari kuvitteli avanneensa kolmannen silmänsä ja uskoi pystyvänsä telekinesialla kantamaan puita taloon...

Norski luuli saaneensa panoseuraa ja toiveissaan heittäytyi kellariin; pudotus maalattialle oli kova ja kivulias... Kiekkoilija löi ikkunan hajalle, koska hänellä oli liian kuuma... Tällöin lunta satoi talon sisälle ja takka sammui tuulen voimasta.

(Jatkuu)

Kylmä talvinen tuuli - joka on susirajan takana ainaisena vieraana - ei vaikuttanut keneenkään muuten kuin suolistolaisten ihonväri muuttui valkoisemmaksi ja heidän jäsenensä alkoivat jähmettymään... Silloin ovi aukesi; Siiliön näkökulmasta sisälle pyörivään taloomme astui kaksipäinen ihmisen muotoinen hirviö, jonka kasvoja peitti valtava parta ja hänen takanaan oli lisää kummajaisia.

Kiekkoilija löi lisää ikkunoita hajalle, koska kuuma polte jonka sienet aiheuttivat hänelle raastoi hänen sisälmyksiänsä ja esti häntä keskittymästä oveen; josta tullut Omgilin agentti kohotti kiväärinsä kattoa kohden ja ampui pari laukausta ilmaan saadakseen huomion osakseen, mutta se ei auttanut yhtään sienten voiman vuoksi...

Omgililaisen takana seisovat kysylivät: "Komissaari, mitä heille on tapahtunut?", siihen omgililainen vastasi: "Meidän on paras paeta! Unohtakaa tulevaisuuden ajatuksenne matkojen järjestyksestä Susirajan vankileirille..."

Kuin kostona heidän matkastaan katsomaan vankeja lumisade yltyi ja susien ulvonta kaikui metsien halki majalle; "Jäädään tänne kunnes sää selvenee", huusi 'Omgilin komissaari' vankilamatkailun suunnittelijoille...

Yhdessä he ahtautuivat samaan nurkkaan, koska ainoastaan komissaarilla oli keino puolustautua; Kiekkoilija ryhtyi kävelemään heitä kohden, sillä hajotetut ikkunat loppuivat tällöin komissaari käski "alhaista fennovankia" perääntymään ja ampui tätä jalkaan, jolloin Kiekkoilijan lähestymistahti hidastui...

Kun sienten vaikutus lakkasi kaikki suolistolaiset Motaria lukuunottamatta oksentelivat kunnes he huomasivat karvalakkiin pukeutuneen Omgilin komissaarin ja ihmettelivät tätä, sitten heidän huomionsa siirtyi Kiekkoilijaan ja kylmyyteen joka mökissä vallitsi.

Koska komissaaria ja hänen seuralaisiaan ei tuntunut haittaavan suolistolaiset aikoivat perääntyä ehjään mökkiin, mutta silloin hajonneista ikkunoista näkyi susirajan takaisten aluiden kansalliseläimiä vaanimassa haistamaansa Kiekkoilijan verta...

Yksi näistä susista töni ovea kunnes omgililainen ampui sen; huomatessaan Suoliston väen pakenevan selkänsä taakse suojiin susilta hän huusi: "Kirotut finnjävlarit! Me olemme loukussa, kukaan ei liiku tai ammun!"

Heidän onnekseen sudet pysähtyivät popsimaan lajitoveriaan oven ääressä; mutta Kiekkoilija näytti kärsivän verenpuutteesta ja ryömi lähemmäs Omgililaista joka löi kiväärinsä kärjellä Kiekkoilijalta tajun pois ja sitten hän kertoi pelokkaille seuralaisilleen: "Herrarna, nämä skrangliga vangit saavat johtaa meidät pois!"

(Jatkuu)

Kaikki sudet eivät tulleet kylläisiksi lajitoverinsa syönnistä niin yksi niistä asteli lähemmäs ja alkoi kulkea kohti tainnutettua Kiekkoilijaa, omgililainen mietti ampuisiko sen sillä Kiekkoilijalla oli muutenkin verenvuotoa ja mitäs hän vangeista välitti...

Olennon silmät olivat punaiset kuin helveten tuli, siitä kaikki jotka pääsivät samanlaiseen näköyhteyteen kuin omgililainen ja hänen seuralaisensa tiesivät olevansa susirajan takana; jossa Jaldabaothin luomat susirajan miehet alunperin olivat kuulemma 2.5 metrisiä vasta Kapitalistikerho tuhosi ne...

kiekkoilija havahtui tuntiessaan näykkäisin jalkansa luona ja nähdessään suden raastamassa jalkaansa; Kiekkoilija potkaisi ehjemmällä jalallaan sutta kasvoille jolloin otus otti jalan suuhunsa, sinä hetkenä Kiekkoilija ojensi kättään Omgilin komissaarille, joka suuntasi kiväärinsä kohti Kiekkoilijan otsaa ja sanoi: "Älä liiku! Sinä olet syötti!"

Kurpizza peitti kasvonsa, koska ei halunnut nähdä kuolevaa Kiekkoilijaa, Whaddup katsoi Kiekkoilijaa miettien; "Mieluummin hän kuin me!", Hekekee katsoi ikkunoista pakoreittejä... (Trotski taas oli loukkaantunut siitä että Minä siirsin tarinan kuvakulman Kiekkoilijaan hänen sijastaan, jotta kukaan ei näe hänen vatsalihaksiaan... Trotski parka!)

Silloin susi sai toisen kiinnostuksen kohteen kasvoiltaan verisen hahmon noustessa kellarin lattialuukusta tikkaita pitkin ylös mukanaan teräväkärkinen kivi, silloin tämä tarinassa ennen mainittu sankari ryntäsi kohti sutta ja viilsi tältä selän auki; "Olen panoseuraa vailla!"

Omgililainen katsoi norjalaista, jonka kasvot vuosivat verta kuin häneen olisi viilletty kymmenen miekaniskua ja sitten Norski kaatui lattialle Kiekkoilijan viereen - tällä kertaa johtuen jostakin muusta kuin panoseuran halusta nimittäin - verenpuutteesta ja hänen kasvojaan kirvelsi.

Silloin Trotski, joka halusi valokeilaan juoksi ottamaan Norskin kantaman terävän kiven ja villsi sillä suden nahkaa/turkkia sidetarpeeksi Kiekkoilijalle, joka vaati häntä pelastamaan Norskin korvauksena... Omgililainen hyödynsi tilanteen katsomalla monta luotia hänellä olisi käytössä; sen luvun hän piti salassa...

Kuollut susi heitettiin lajitoveriensa syötäväksi; jolloin olennot näyttivät vihdoin tyydyttäneen nälkänsä ja juoksivat takaisin metsän syvyyksiin...

(Jatkuu!)

Susien poistuttua Omgililainen otti komennon ja huusi: "Nyt te vangit tulette mukaan, me poistumme Susirajan asemalle takaisin ja te toimitte syötteinä, jos sudet palaavat." Prepper, Suwastika ja Trotski pakotettiin taluttamaan Kiekkoilijaa ja Assassin otti Norskin kainaloonsa yhdessä Siiliön kanssa kannettavaksi; mutta onneksi se oli lähes tajuton...

Matka pois Susirajan vankilakylästä alkoi kävelyllä lumihangessa; omgililaisen - joka mahdollisesti ei itsekään tiennyt mihin suuntaan pitäisi mennä - johdolla mutta ajoittain komissaari otti radiopuhelimensa ja yritti saada yhteyttä asemalle epäonnistuen...

VeH huomasi lumen peittäneen jäljet takaisin joten perääntyminen kylään ei olisi mahdollista vaan matka joko päättyisi Omgilin asemalle tai lumihankeen päättyisi taivalluksemme maan halki.

Ikuisen talven kylmyys sai Susirajan takana sai Nassen menettämään tuntoaistinsa ja Prepperin miettimään oliko Kiekkoilija edes hengissä, joten täytyikö häntä raahata...

Omgililainen sai yhtäkkiä yhteyden ja sanoi yhden mönkijän olevan mukana peräkärryn kanssa matkalla hakemaan heitä, mutta suolistolaisista ei vielä ollut käskyä; tällöin hän asettui paikalleen katsomaan suolistolaisia ja sanoi: "Kuinka paljon haluaisin ampua teidät!"

Silloin kaempana kuului mönkijän ääntä, jolloin komissaari huusi olevansa täällä mutta ajaja ei kuullut silloin hän nosti kivääriään ja ampui ylös tällöin mönkijä aikoi saapua paikalle; kuljettajan kasvoja peitti musta kypärä ja hänen asunsa oli samanvärinen sisältäen ainoana poikkeuksena vihreän; Omgili -tekstin.

Preppertowwz pudotti Kiekkoilijan ja juoksi tönäisemään komissaaria ja onnistui muiden suolistolaisten avustuksella ryöstää aseen; silloin hän ampui kohti kuljettajaa, joka putosi mönkijän kyydistä, joka pysähtyi muutaman metrin päähän lumihankeen...

Preppertowwz nousi kuljettajan paikalle; Norski ja Kiekkoilija heitettiin peräkärryyn muiden asettuessa heidän päälleen ja Raipparin mennessä Preppertowwzin taakse pitämään tästä kiinni; Preppertowwz: "Pärkeleen ponirunkku!"

Assassin otti kiväärin, koska Prepperi ei pystynyt ajamaan ja tähtäämään se käsissään, komissaarin seurue jäi lumihankeen katsomaan peräämme silloin eräs heistä poimi komissaarin radiopuhelimen...

(Jatkuu)

(Laita Mika Malin Susijahti soimaan!)

Assassin huomasi radiopuhelimen ja kysyi; "Ammunko?", Prepperi ilmeisesti vakavoitui pelätessään hengenlähtöä ja huusi: "Ei säästä panoksia, niitä on yksi!", meillä ei ollut aavistustakaan mihin suuntaan olisi pitänyt mennä, koska lumi oli peittänyt tiet mukaanluettuna mönkijämme ex-kuljettajan ajaman reitin...

Preppertowwz ajoi lumesta muodostuneen kukkulan taakse toivoen ettei Omgili tajunnut meidän sijaintiamme, koska emme tienneet minne piti mennä jäimme odottamaan kunnes kuulimme lumiskootterien ääntä ja Omgilin herrojen huutoa...

Yritimme pysyä hiljaa, mutta silloin kuului huutoja: "Sen jalassa on kuolio!", toinen vastasi: "Antakaa veitsi ja siteet!", kolmas: "Amputation tider! Entä komissaari?", ensimmäinen ääni vastasi: "Se on död, pärkkälä soikoon!", kolmas: "Entä fennovangit ja norska?"

Silloin he puhuivat Susirajan sään ja eläimistön tappavan jokaisen joka haluaa hölmöillä; "eivät ne yksin asemalle löydä ja jos löytävät ne ammutaan." - "Mutta herre, heillä on komissaarin ase." - "Montako luotia?" - "Jag vet inte, herre..."

Sitten kuulimme että meidän kimppuumme lähetettiin kaksi lumiskootteria ja yksi menee viemää hangesta Omgililaiset pois, komissaari saa kuulemma haudata itse itsensä tai olla susien ruokaa...

Toinen lumiskoottereista lähti eri suuntaan poispäin meistä katsottuna; mutta yksi saapui suoraan takanamme olevaa mäkeä ylöspäin ja kohta hän näkisi meidät; heti kun hän ajoi mäen huipulla Assassin ampui kuljettajan mutta Preppertowwz ei ehtinyt reagoimaan yhtä nopeasti ja kuljettamaan mönkijäämme pois alta joten lumiskootteri ajoi meidän mönkijäämme päin...

Lumiskootteri syttyi palamaan ja kuljettajan ruumis lensi liekkeihin ja sieltä suoraan lumihangelle valitettavasti vaatteiden ja nahan palaessa häntä ei enää pystynyt pelastamaan, mutta Hekekee onnistui ottamaan tältä kiväärin pois lumihangesta.

Assassin pyysi kivääriä itselleen, koska hänellä oli kokemusta sen käytöstä; mutta Hekekee kieltäytyi koska oli aika Hekestanian vallalle! Eläköön Hekekee I! Silloin lisää lumiskoottereita saapui asemalta piirittämään meitä nähdessään ajoneuvomme savun, heittäydyimme maahan sen taakse ja toivoimme ettei meitä nähty; mutta ympärillämme ajoi ympyrää viisi ajoneuvoa, joissa kaikissa oli samanlainen musta lumiskootteri vihreällä Omgili -tekstillä.

Hekekee ampui yhden kuljettajan ja tähtäsi toiseen, mutta luoti ei tällä kertaa osunut; ammuttu putosi lumeen ja skootteri jatkoi matkaansa; silloin kaikki ajoneuvot alkoivat lähestyä ja ampua meitä kohti.

Yhdestä ajoneuvosta kuljettaja poistui ja aikoi tähdätä paremmin seisaalteen, mutta luodin läpäistessä hänen kypäränsä, kaksi päätti antautua ja heittivät aseensa pois; Assassin ja Prepperi nappasivat aseet tajuamatta että yksi omgililainen ei ollut joukossa...

Nyt suolistolaisilla oli käytössään kolme lumiskootteria ja kaksi vankia niin; he käskivät vankinsa neuvomaan poistumistien Susirajan takaiselta maalta kohti vapautta! Vankien neuvomina sankarimme saivat suunnan jota kohti ajaa, mutta kadonnut viides omgililainen makasi lumihangessa; ja nosti radiopuhelintaan mainiten vangituista työtovereistaan ja silloin hän tähtäsi kohti Assassinin ohjaamaa lumiskootteria tarkoituksenaan saada kyydissä ollut Trotski ( -koska Assassinin piti ajaa -) pudottamaan kiväärinsä.

(Jatkuu)

Unohdetun hahmon nostaessa kivääriä ja kohdistaessaan asetta kohti Trotskia, liipaisimen painuessa alas; luoti lensi kohti Trotskia, jolloin punikki putosi lumihankeen makaamaan ja verta vuoti hänen kyljestään...

Assassinin tajutessa painolastin keventyneen hän ajoi vähän eteemmäs ja pysähtyi katsomaan veristä Trotskia, joka näytti olevan yhä hengissä, koska ei pieni osuma kylkeen häntä tappanut, mutta hänen hengityksensä vaikutti vaikeammalta kuin ennen.

Trotski yritti nähdä kuka häntä ampui muttei erottanut kunnolla Assassin, Preppertowwz ja Nasse pysäyttivät ajoneuvonsa, sekä kääntyivät katsomaan lumihangessa makaavaa Trotskia; Hekekee jolla oli toinen ase ryömi maassa kohti Trotskia katsomaan vahinkoja tai iloitsemaan punikin kuolemasta...

Prepperi otti ylimääräiseksi jääneen kiväärin itselleen ja asettui lumiskootterinsa istuimelle tarkkailemaan tilannetta kauempaa; tällöin uusi luoti lensi kohti Hekeä ja Trotskia, muttei osunut kumpaankaan...

Heke näki kuitenkin aurinkoa vasten välähdyksen kivääristä ja tähtäsi kohti lumihankia, jolloin Trotski ampui samaan suuntaan toivonaan osuma, mutta siitä ei kuitenkaan ollut varmuutta osuiko luoti kohteeseen vai ei.

Muutaman minuutin maattuaan lumihangessa Hekekee nousi ylös ja lähti kävelemään kohti lumiskoottereita, Trotski ei pystynyt nousemaan joten hän huusi "Tarvitsen siteitä! Kylkeni vuotaa!" hän aikoi kääntyä kohti lumiskoottereita, mutta ei voinut koska sillä hetkellä luoti lävisti hänen takaraivonsa; Preppertowwz ilmettäänkään muuttamatta puhalsi kiväärinsä piippuun kuin villinlännen sankari.

Hekekee meni takaisin poimimaan maasta Trotskin kiväärin ja kysyi; "Käymmekö hakemassa ampumamme omgililaisen aseen?"

Kukaan ei keksinyt sanottavaa paitsi, koska oikeuden toteuttaminen olisi tässä tapauksessa ollut yvän luodin haaskausta Prepperiä ei teloitettu, omgililaisen asetta lähti hakemaan Nasse, koska muiden lumiskoottereissa oli vähemmän polttoainetta.

Nassen palatessa hän antoi kiväärin Alicelle ja kääri Trotskin kasvot Omgilin talvitakkiin, sekä sytytti tulee omgililaisen taskusta löytämällään sytyttimellä, mutta Nasse päätti itse säilyttää tupakat jotka sytytettiin samalla polttohautaus liekillä kuin Trotskin ruumis...

Punikin kulmakarvojen käristyessä; kylmä tuuli puhalsi tulen sammuksiin jolloin Nasse asetti hänen jäljelle jääneen ruumiinsa päälle omgililaisen housut - joita ihmeteltiin vähän aikaa - ja sytytti tulen uudelleen; kun tarpeeksi ruumista oli palanut...

Matka kohti asemaa jatkui Kiekkoilija ja Norski saattoivat olla kuolleita; sitä ei ehditty tarkistamaan, joten Prepperi paiskasi heidät pois kelkastaan mutta Assassin otti Kiekkoilijan hinattavaksi ja Nasse Norskin...

Lopulta Susirajan aseman häämöttäessä edessä lumiskootterit pysähtyivät ja neljä (aseiden lukumäärä) suolistolaista sopivat keskenään ketkä omgililaisista ammuttaisiin asemalla ensin yllätyshyökkäyksen turvin...

(Jatkuu)

Aseita pitivät hallussaan Preppertowwz, Assassin, Hekekee ja Alice katsoessaan asemaa, se näytti suuremmalta ja kauniimmalta kuin sieltä lähdettäessä muutamia päiviä tai kuukausia sitten, sillä kukaan ei ollut laskenut aikaa jonka vietimme susirajan takana.

Aseman keskellä paloi yhä kokko, jonka tarkoitus oli pitää sudet kaukana; "yhteiskunnan - eli Kapitalistikerhon - vihollisiksi" kutsuttu ihmisryhmä kantoi jatkuvasti lisää puita tuleen, joka loisti kuin zarahustralaisten pyhä tuli, paitsi tätä tulta piti yllä pelko...

Junien pysähdellessä asemalle ja tyhjentäessä vaunuja susirajan uusista asukkaista suolistolaiset katsoivat rautatietä, jota ympäröi vartiotornit ja piikkanka; junaan pääsi ainoastaan portista, jota vartioitiin huolella...

Nasse otti puheenvuoron ja ehdotti että täytyisi harkita huolella miten saisimme lisää panoksia, sillä emme tienneet kuinka monta henkeä asemalla oli silloin; mutta hänen avatessaan suunsa asemalla seisonut vartija kaatui kuolleena maahan; "Se on kenraali katsokaa!" (tt), huusi asemalla seisoneet joista aseettomat juoksivat piiloon rakennusten sisälle ja Omgilin sotilasuniformuihin pukeutunut väkijoukko täytti aseman

He tähystivät missä suolistolaiset olivat mutteivät pystyneet havaitsemaan kun luodit kaatoivat heitä kuin maanviljelijät heinää sivistyneessä etelä-Suomessa (huom; sillä susirajan takana maanviljely on mahdotonta!), huomattuaan Omgilin sotilaista viiden olevan kuolleita ja loppujen keskittyvän vihollisensa paikantamiseen junan tuomat vangit alkoivat riehumaan; lopputuloksena jokainen aseeton vanki ammuttiin asemalla...

Omgililaiset sotilaat juoksivat aseman vankien vastaanottokeskukseen suojaan luodeilta; Alice kirosi omien luotiensa loppumista ja muut eivät edes yrittäneet ampua rakennuksen seinän takana piilottelevia Omgililaisia, joista yksi yritti ottaa radiohälyttimellä yhteyttä johonkin - onnistuiko hän vai ei sitä ei tiedetty - ja samalla hälytyskellot kumisivat ja juna kuulutti; "Matkustajat pysykää paikoillanne ei mitään vaaraa; poistuminen kielletty!"

Nasse katsoi ettei nykynuorilla ole munaa tehdä päätöksiä ja otti varastamansa sytkärin, sekä sytytti yhden lumiskootterin nahkaistuimen tuleen; ja tönäisi sen mäkeä alaspain kohti aseman vastaanottokeskusta...

Lumiskootteri pysähtyi metrin liian kauas seinästä, jolloin Nasse kirosi ja nappasi Preppertowwzilla kiväärin ja ampui lumiskootteria kohti kolme luotia, joista kaksi oli huteja; lumiskootterista tuli levisi vankien vastaanottokeskukseen, omgililaisista jokainen joka yritti sammuttaa tulta ammuttiin; tällöin pakokauhu piiskasi aseman työntekijöitä, joista osa juoksi kohti junaa...

Junan kuljettaja ei ottanut ketään kyytiin vaan huomattuaan palavan aseman hän päätti pelastaa henkensä ja irrotti vaunut, sekä lähti ajamaan ainoastaan veturilla poispäin asemasta; tällöin pakenevat omgililais-sotilaat ampuivat veturia ja kirosivat; osa halusi takaisin isänmaahansa meren taakse, kun taas toinen osa halusi syödä etelässä mielin määrin ja pitää hauskaa vailla susirajan kauhuja; mutta nyt se oli ohi...

Pakokauhun vallassa osa sotilaista tappoi itsensä ja muutamat lähtivät juoksemaan rautatietä pitkin kohti etelää; suolistolaiset kävelivät asemalle luullen karkoittaneensa jokaisen mutta silloin paikallinen virkailija huusi: "Finnjävlarna! Ne pakenee! Asemani!"

Suolistolaisten kääntäessä aseensa (3 ladattua, 1 tyhjä) kohti virkailijaa hän huusi: "Fennot te kuolette! Kukaan ei pääse pois rautatietä pitkin sillä matka kestää satoja kilometrejä!"

Suolistolaiset poimivat maasta kuolleiden sotilaiden aseita ja katsoivat palavaa asemaa tietämättä mihin pitäisi edetä; tällöin yksi sotilaista polvistui Jokutyypin edessä, näytti valokuvia ja sanoi: "Herre! Haluan palata familjen luo! Anna minun vaeltaa kohti etelää!"

Jokutyyppi katsoi valokuvia ja sanoi: "Mene rauhassa."

Sotilas polvistui uudestaan ja kiitti, mutta kääntäessään selkänsä Jokutyyppi ampui hänet; "Kuoli hymy huulilla, perkele!"

Suwastika vasemmistolaisena päätti kostaa Trotskin kuoleman ja ampui Preppertowwziin lähietäisyydeltä teloituslaukauksen niskaan kun tämä ei huomannut...

Nasse huusi: "Lopettakaa! Meidän on häivyttävä! Tuokaa virkailijan radiopuhelin!"

Preppertowwz makasi kuolleena maassa ja Norskia, sekä Kiekkoilijaa yritettiin lämmittää suuren kokon luona mutta se ei näyttänyt onnistuvan kunnes Norski nousi ylös suuren testosteronipitoisuutensa herättämänä ja huusi: "Olen panoseuraa vailla!"

Hekekee antoi Nasselle radiopuhelimen...

(Jatkuu!)