Ennen olen jo usein sanonut, millä tavalla pyhiä on kunnioitettava. Ehdottomasti on tehtävä erotus niiden pyhien välillä, jotka ovat jo kuolleet, ja niiden, jotka elävt. Se, mikä on aiottu kuolleille tehtäväksi, pyörrettäköön pois kuolleilta, ja siirrettäköön eläville pyhille. Eläviä pyhiä ovat omat lähimmäisesi, alastomat, nälkäiset, puutteenalaiset, köyhät ihmiset, vaimolliset, lapselliset, ne, joita häpäistään, ne, jotka ovat synneissä. Suuntaa apusi sinnepäin, sinne kohdista tekosi, siellä käytä kieltäsi, heitä suojellaksesi, ravitaksesi, neuvoaksesi, viitallasi heitä kunniaan auttaaksesi! Tämän kaiken meidän paavilaisemme ovat kääntäneet ylösalaisin: ovat riistäneet tämän kuolleita koskevaksi, ovat rakentaneet kirkkoja, kyhänneet alttareita ja puuhanneet paljon muuta houkkamaista. Kaikki onkin sitten valtavasti tulvinut kuin tuhotulva ainakin, mutta köyhä kansa on jäänyt unhoon, ja kurjat tarpeenalaiset on laiminlyöty.
Kääntäkää siis nyt te jälteen tämä uudelleen ylösalaisin! Kohdistakaa hyvä tekonne eläviin pyhiin, niin kuin teitä on käsketty! Noista toisista ei ole mitään käskyä. Ellei taas ole mitään käskyä, ei voida olla varmoja siitä, onko se Jumalalle otollisia vaiko ei. Pyhien vainajien kunnioittamisesta ei kuitenkaan ole mitään käskyä olemassa; siis ei voida olla varmoja siitä, onko se, mikä heihin kohdistetaan, Jumalalle otollista. Jätettäköön siis se sikseen ja tehtäköön se niille toisille, sillä sen varmasti tiedämme Jumalalle kelpaavaksi. Onhan meillä Jumalan nimessä aivan tarpeeksi tekemistä siinä kaikessa, mihin meitä on käsketty; miksi paljon rasittaisimme itseämme kaikella muulla?
Mutta he sanovat: "Mitä! Hyvässä tarkoituksessahan minä sen teen!» Kyllä vain, onneksi sitten olkoon! Menettelet kuin juutalaiset hyvässä tarkoituksessa menettelivät; löivät kuoliaaksi Kristuksen, Jumalan Pojan! Hekin sanoivat sillä hyvää tarkoittavansa. Ei Jumala välitä sinun hyvistä tarkoituksistasi, eikä hän niihin huomiota kiinnitä. Ojentaudu sinä hänen sanojensa ja käskyjensä mukaan, äläkä tee sellaista, mikä sinusta itsestäsi hyvältä näyttää. Joka tapauksessa olkoon, niin kuin usein olen sanonut, pyhien vainajien kunnioittamisen tapa ja muoto lyhyesti sanoen seuraava: Mikäli ehdottomasti tahdotaan heitä kunnioittaa, ei mitään muuta kuin kunnioittaa, niin me sanomme: He itse tahtovat, että heidät esitetään esikuviksi, joita seurataan, ja että oppi osoitetaan oikeaksi heidän teoistaan.
Näin pyhä Paavali tekee roomalaisille (Room. 4: 3 ja s. 23, ja ss.) esittäessään Aabrahamin esikuvan. Hän todistaa, että usko yksin autuuttaa ja vanhurskauttaa. Hän sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaan, se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Ja hän päättää seuraavin sanoin: "Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin. Vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden." Kas, siinä on oikea perustus, joka kaiken vaikuttaa! Tämä pyhä Paavali kirjoitti ainoastaan meidän tähtemme, että kiinnittäisimme siihen tarkan huomion. Perustakaamme uskon oppi sillä, että pyhätkin näin opettivat ja elivät, ja kiittäkäämme Jumalaa hänen suuresta hyvyydestään, hän kun niin suuresti armoitti heidät, ja lohdutukseksemme asetti heidät esikuvaksi, voidaksemme entistä turvallisemmin antautua hänen laupeutensa huomaan!
Kääntäkää siis nyt te jälteen tämä uudelleen ylösalaisin! Kohdistakaa hyvä tekonne eläviin pyhiin, niin kuin teitä on käsketty! Noista toisista ei ole mitään käskyä. Ellei taas ole mitään käskyä, ei voida olla varmoja siitä, onko se Jumalalle otollisia vaiko ei. Pyhien vainajien kunnioittamisesta ei kuitenkaan ole mitään käskyä olemassa; siis ei voida olla varmoja siitä, onko se, mikä heihin kohdistetaan, Jumalalle otollista. Jätettäköön siis se sikseen ja tehtäköön se niille toisille, sillä sen varmasti tiedämme Jumalalle kelpaavaksi. Onhan meillä Jumalan nimessä aivan tarpeeksi tekemistä siinä kaikessa, mihin meitä on käsketty; miksi paljon rasittaisimme itseämme kaikella muulla?
Mutta he sanovat: "Mitä! Hyvässä tarkoituksessahan minä sen teen!» Kyllä vain, onneksi sitten olkoon! Menettelet kuin juutalaiset hyvässä tarkoituksessa menettelivät; löivät kuoliaaksi Kristuksen, Jumalan Pojan! Hekin sanoivat sillä hyvää tarkoittavansa. Ei Jumala välitä sinun hyvistä tarkoituksistasi, eikä hän niihin huomiota kiinnitä. Ojentaudu sinä hänen sanojensa ja käskyjensä mukaan, äläkä tee sellaista, mikä sinusta itsestäsi hyvältä näyttää. Joka tapauksessa olkoon, niin kuin usein olen sanonut, pyhien vainajien kunnioittamisen tapa ja muoto lyhyesti sanoen seuraava: Mikäli ehdottomasti tahdotaan heitä kunnioittaa, ei mitään muuta kuin kunnioittaa, niin me sanomme: He itse tahtovat, että heidät esitetään esikuviksi, joita seurataan, ja että oppi osoitetaan oikeaksi heidän teoistaan.
Näin pyhä Paavali tekee roomalaisille (Room. 4: 3 ja s. 23, ja ss.) esittäessään Aabrahamin esikuvan. Hän todistaa, että usko yksin autuuttaa ja vanhurskauttaa. Hän sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaan, se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Ja hän päättää seuraavin sanoin: "Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin. Vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden." Kas, siinä on oikea perustus, joka kaiken vaikuttaa! Tämä pyhä Paavali kirjoitti ainoastaan meidän tähtemme, että kiinnittäisimme siihen tarkan huomion. Perustakaamme uskon oppi sillä, että pyhätkin näin opettivat ja elivät, ja kiittäkäämme Jumalaa hänen suuresta hyvyydestään, hän kun niin suuresti armoitti heidät, ja lohdutukseksemme asetti heidät esikuvaksi, voidaksemme entistä turvallisemmin antautua hänen laupeutensa huomaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarviiko tekopyhiä puhujia kunnioitttaa jotka ovat raiskanneet piilossa lapsia ja olleet samalla puhujina pittä pyhinä.
Entä näitten rikollisten suojelijoita, jotka salaripin suojissa ovat pitäneet ettei maallinen valta tuomion eteen ?
Ei tarvitse, vaikka nämä entiset lestadiolaiset ovatkin siirtyneet mielusairaiden liberaalilestoiksi, eikä niitä pidä ylentää helluntaipastoriksikaan kuten helluntailaiset toimivat, Jumalan anteeksi annon "varjolla"
Meillä oli Pohjanmaalla niin pyhä puhujaveli, että oli tavattaessa aina otettava lakki päästä pois.