Jumalan valtakunnan hengellinen hallitus
15. Jumalan valtakunta, jonka välityksellä Jumala hallitsee kaikkia uskovia ja heitä uskollisena kuninkaana mm. varjelee, nuhtelee, palkkaa, johtaa ja opastaa, ja jossa he puolestaan häneen joka päivä luottavat, tyytyvinä ottavat vastaan hänen isällisen kurinsa ja rangaistuksensa ja häntä kaikessa kuuliaisina seuraavat, ei ole maallinen eikä ajallinen, vaan hengellinen, se ei ole "syömistä eikä juomista," (Room. 14:17) eikä mitään muutakaan ulkonaista, vaan ainoastaan vanhurskauttamista, inhimillisen sydämen ja omantunnon tyydyttämistä ja lohduttamista. Se siis ei ole mitään muuta kuin syntien anteeksiantamista ja pois ottamista, syntien, joiden kautta omattunnot tulevat saastuneiksi, murheellisiksi ja levottomiksi. Aivan samoin kuin maallinen, ajallinen valtakunta on sitä, että ihmiset elävät rauhassa ja voivat keskinäisesti tyytyväisinä saada elatuksensa, samoin Jumalan valtakunta antaa samanlaisia lahjoja hengellisinä, särkien synnin valtakuntaa, se on siis vain syntien hävittämistä ja anteeksiantamista. Jumala asuu sydämissä, niissä vaikuttamalla rauhaa, lepoa ja lohdutusta, niin kuin synti vaikuttaa päinvastaista: levottomuutta, tuskaa ja hätää. Jumala osoittaa ihmiselle kirkkautensa ja armonsa tässä elämässä, ottamalla pois ja anteeksi antamalla hänen syntinsä. Tämä on armon valtakunta. Kunnian ja täydellisen autuuden valtakunta taas on oleva silloin, kun synti seurueineen, joita ovat perkele, kuolema ja helvetti, ei enää ole ahdistamassa
16. Tästä seuraa ensiksikin: Jumalan valtakuntaa ei saada toimeen eikä sitä hallita minkään lain, ei Jumalankaan lain avulla, vaan yksinomaan evankeliumilla ja sellaisella uskolla Jumalaan, joka sydämet puhdistaa, niitä lohduttaa ja rauhoittaa, (Ap. t. 15:9) kun Pyhä Henki heihin vuodattaa rakkauden ja Jumalan tuntemisen, näin tehden ihmisen sekä yhdeksi että yhdeksi hengeksi Jumalan kanssa: hänelle tulee aivan sama mieli kuin Jumalalla on, ja hän tahtoo ja halajaa, etsii ja rakastaa sitä, mitä Jumala tahtoo. Käypi aivan kuin kahden, erottamattomasti toisiinsa yhtyneen ystävän: toinen tahtoo samaa kuin toinenkin. Tästä johtuu, että Jumalan valtakunnassa oleva ihminen on täydellinen, armahtava, säälivä ja ystävällinen lähimmäistään kohtaan, koska hän Pyhän Hengen ilmoituksesta tietää Jumalankin häntä ja kaikkia muitakin kohtaan tekevän samoin, ja runsaasti vuodattavan hyvyyttänsä. Tätä Jumalan tapaa kukaan ei voi oppia tuntemaan lain, vaan yksinomaan Hengen ja evankeliumin sanan avulla; ei siis kukaan myöskään saavuta lepoa, lohdutusta eikä rauhaa eikä tule Jumalan valtakuntaan minkäänlaisen lain avulla. Ne jotka tekevät paljon lakeja, vetävät ihmiset Jumalan valtakunnasta synnin valtakuntaan, ja siellä on pelkkää levottomuutta, tuskaa, murhetta, vastuksia ja kaikkea omantunnon onnettomuutta, samoin kuin Jumalan valtakunnassa ja hänen tuntemisessaan on pelkkää sydänten rauhaa, iloa ja lohdutusta.
17. Toiseksi. Jumalan valtakunnassa hallitsee rakas Herra Kristus aivan kuin toimitsija köyhäinhuoneessa sairaiden, kurjien ja kivulloisten parissa. Tänne, tähän valtakuntaan, ei näet, kuulu ketään muita kuin pelkkiä syntisiä ja kurjia ihmisiä, joille heidän syntinsä anteeksi annetaan. Sen tähden Kristuskin evankeliumissa sanoo: "Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne." (Luuk 6. 24) Köyhät, kurjat ja hyljätyt sen sijaan saavat lohdutusta ja iloa evankeliumista. Onhan Kristus tullut kutsumaan syntisiä, eikä ensinkään vanhurskaita, (Matt. 9:13) että kunnia kokonaan jäisi Herralle, Jumalalle, sen tähden, että hän sulasta armosta ja pelkästä laupeudesta antaa synnit anteeksi.
15. Jumalan valtakunta, jonka välityksellä Jumala hallitsee kaikkia uskovia ja heitä uskollisena kuninkaana mm. varjelee, nuhtelee, palkkaa, johtaa ja opastaa, ja jossa he puolestaan häneen joka päivä luottavat, tyytyvinä ottavat vastaan hänen isällisen kurinsa ja rangaistuksensa ja häntä kaikessa kuuliaisina seuraavat, ei ole maallinen eikä ajallinen, vaan hengellinen, se ei ole "syömistä eikä juomista," (Room. 14:17) eikä mitään muutakaan ulkonaista, vaan ainoastaan vanhurskauttamista, inhimillisen sydämen ja omantunnon tyydyttämistä ja lohduttamista. Se siis ei ole mitään muuta kuin syntien anteeksiantamista ja pois ottamista, syntien, joiden kautta omattunnot tulevat saastuneiksi, murheellisiksi ja levottomiksi. Aivan samoin kuin maallinen, ajallinen valtakunta on sitä, että ihmiset elävät rauhassa ja voivat keskinäisesti tyytyväisinä saada elatuksensa, samoin Jumalan valtakunta antaa samanlaisia lahjoja hengellisinä, särkien synnin valtakuntaa, se on siis vain syntien hävittämistä ja anteeksiantamista. Jumala asuu sydämissä, niissä vaikuttamalla rauhaa, lepoa ja lohdutusta, niin kuin synti vaikuttaa päinvastaista: levottomuutta, tuskaa ja hätää. Jumala osoittaa ihmiselle kirkkautensa ja armonsa tässä elämässä, ottamalla pois ja anteeksi antamalla hänen syntinsä. Tämä on armon valtakunta. Kunnian ja täydellisen autuuden valtakunta taas on oleva silloin, kun synti seurueineen, joita ovat perkele, kuolema ja helvetti, ei enää ole ahdistamassa
16. Tästä seuraa ensiksikin: Jumalan valtakuntaa ei saada toimeen eikä sitä hallita minkään lain, ei Jumalankaan lain avulla, vaan yksinomaan evankeliumilla ja sellaisella uskolla Jumalaan, joka sydämet puhdistaa, niitä lohduttaa ja rauhoittaa, (Ap. t. 15:9) kun Pyhä Henki heihin vuodattaa rakkauden ja Jumalan tuntemisen, näin tehden ihmisen sekä yhdeksi että yhdeksi hengeksi Jumalan kanssa: hänelle tulee aivan sama mieli kuin Jumalalla on, ja hän tahtoo ja halajaa, etsii ja rakastaa sitä, mitä Jumala tahtoo. Käypi aivan kuin kahden, erottamattomasti toisiinsa yhtyneen ystävän: toinen tahtoo samaa kuin toinenkin. Tästä johtuu, että Jumalan valtakunnassa oleva ihminen on täydellinen, armahtava, säälivä ja ystävällinen lähimmäistään kohtaan, koska hän Pyhän Hengen ilmoituksesta tietää Jumalankin häntä ja kaikkia muitakin kohtaan tekevän samoin, ja runsaasti vuodattavan hyvyyttänsä. Tätä Jumalan tapaa kukaan ei voi oppia tuntemaan lain, vaan yksinomaan Hengen ja evankeliumin sanan avulla; ei siis kukaan myöskään saavuta lepoa, lohdutusta eikä rauhaa eikä tule Jumalan valtakuntaan minkäänlaisen lain avulla. Ne jotka tekevät paljon lakeja, vetävät ihmiset Jumalan valtakunnasta synnin valtakuntaan, ja siellä on pelkkää levottomuutta, tuskaa, murhetta, vastuksia ja kaikkea omantunnon onnettomuutta, samoin kuin Jumalan valtakunnassa ja hänen tuntemisessaan on pelkkää sydänten rauhaa, iloa ja lohdutusta.
17. Toiseksi. Jumalan valtakunnassa hallitsee rakas Herra Kristus aivan kuin toimitsija köyhäinhuoneessa sairaiden, kurjien ja kivulloisten parissa. Tänne, tähän valtakuntaan, ei näet, kuulu ketään muita kuin pelkkiä syntisiä ja kurjia ihmisiä, joille heidän syntinsä anteeksi annetaan. Sen tähden Kristuskin evankeliumissa sanoo: "Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne." (Luuk 6. 24) Köyhät, kurjat ja hyljätyt sen sijaan saavat lohdutusta ja iloa evankeliumista. Onhan Kristus tullut kutsumaan syntisiä, eikä ensinkään vanhurskaita, (Matt. 9:13) että kunnia kokonaan jäisi Herralle, Jumalalle, sen tähden, että hän sulasta armosta ja pelkästä laupeudesta antaa synnit anteeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lekisi.