Olen jo pidemmän aikaan haaveillut pääseväni yliopistoon opiskelemaan jotain mikä oikeasti kiinnostaisi. Suurena haaveena on ollut psykologin, juristin ja jopa lääkärin ammatti, mutta ammattikoulupohjani takia en varmasti pärjäisi edes pääsykokeissa.
Aikuislukuiosta olisi varmasti merkittävästi hyötyä yliopistossa ja sinne haussa? Lukion opiskelut tässä välissä ei haittaisi yhtään päinvastoin, kunhan se ei ole turhaa. Aikuislukio kestääkin huomattavasti vähemmän kuin nuorten lukio Toinen vaihtoehto olisi rankka itsenäinen opiskelu valmennuskurssi?
Se mihin ammattiin tähtään selviää vasta silloin kun tiedän miten lukiossa pärjään.
Aikuislukuiosta olisi varmasti merkittävästi hyötyä yliopistossa ja sinne haussa? Lukion opiskelut tässä välissä ei haittaisi yhtään päinvastoin, kunhan se ei ole turhaa. Aikuislukio kestääkin huomattavasti vähemmän kuin nuorten lukio Toinen vaihtoehto olisi rankka itsenäinen opiskelu valmennuskurssi?
Se mihin ammattiin tähtään selviää vasta silloin kun tiedän miten lukiossa pärjään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki on mahdollista mutta oikeastaan ne jotka noita aloja opiskelemaan ovat päässeet aloittivat työn jo yläasteella. Lukiossa suurin osa ajasta käytettiin kyseiselle alalle pääsyä helpottavien kurssien käymiseen ja ne aineet josta saa pisteitä pääsykokeissa kirjoitettiin huippuarvosanoilla. Tarkoitan nyt siis E-L-arvosanoja. Sitten käytiin nuo mainitsemasi valmennuskurssit ja siihen päälle kaikki itsenäinen opiskelu. Jopa pääsykokeissa piti vielä onnistua kaiken tämän jälkeen... :) Haluan vain sanoa, että sinulla on edessäsi PITKÄ ja VAIKEA tie, mutta saatat ollakin lahjakas sekä ammatillisesti että tietotaidollisesti joten lukio voi sujua ihan yhtä hyvin kuin aiemmat opintosi. Nyt ennen lukiota sinun tulee kuitenkin päättää yksi noista mihin haluat ja panostaa siihen. Kukaan ihminen ei onnistu kerralla lukemaan kaikkia noita aloja varten menestyksekkäästi...
Suosittelen Eiran aikuislukioon menoa. Siellä voit opiskella verkossa ja läsnä. Opetus on laadukasta.
Tee itsellesi ohjelma, mitä haluat ja milloin. Lukio on osaltasi läpi parissa vuodessa. Valitse kursseja, jotka palvelee yokirjoituksien ja jatko-opiskelujen suunnitelmia.
Tuumasta toimeen, oppi on aina iloksi. Into, iloa ja iskua Sinulle.
Ehdottomasti aikuislukioon! Siellä sitten selviää sekin, onko omin alasi psykologia, juridiikka vai lääketiede. Tai kenties sittenkin joku muu.
Itsekin olen aikoinani mennyt ammattikoulusta aikuislukioon ja aikuislukiosta yliopistoon. Ala oli selvä lukiomenestyksen perusteella. Ei ollut mitään mahiksia eikä kiinnostusta lääketieteeseen, lukio-opinnoissani en ollenkaan suuntautunut sillä tavalla. Kielet ja historia kiinnostivat. Oikikseen pääsin ensi yrittämällä. Hyvä niin.
Peruskoulumenestyksellä ei ole paljonkaan tekemistä aikuislukiomenestyksen kanssa, yläasteen oppimäärä esim. matematiikassa ja luonnontieteissä on loppujen lopuksi todella suppea. Motivoituneelle aikuiselle ei pitäisi tuottaa tuota suoriakaan vaikeuksia opiskella koko peruskoulumatikka kuukaudessa töidenkin ohella. Lukion luonnotieteiden ykköskurssit kertaavat kaiken oleellisen peruskoulussa opetetun.
On ihan mahdollista opiskella vuodessa nollapohjalta omatoimisestikin lukion lyhyt matikka ja laaja fysiikka, kemia ja biologia tasolle, jolla lääkiksen pääsykokeissa pärjää. Toisaalta jos lukio on jäänyt väliin, eikä äidinkielen, tai muiden vieraiden kielten taitoja joutunut muualla harjoittamaan, on näistäkin hyötyä tulevissa yliopisto-opinnoissa eli ei se aikuislukio huono idea olo vaikka aikaa tuhrautuukin enemmän,
Aloittajan tapauksessa voisi myös opiskelurutiinin hankkimisen kannalta aikuslukio olla hyvä valinta ainakin aluksi, kunnes selviää mille näistä kolmesta hyvin erilaisesta alasta aloittaja haluaa.
"Se mihin ammattiin tähtään selviää vasta silloin kun tiedän miten lukiossa pärjään."
Minulla oli paljolti samanlainen asenne aikuisiällä lukioon mennessäni. Ajattelin, että niin oikea yliopiston oppiaine, kuin valmistumisen jälkeinen työkin selviävät ajan mittaan.
Nyt, kun olen ollut lähes 15 vuotta työttömänä maisteria, alan uskoa, että ei sitä tulevaisuuttaan voi kohtalon, toivottujen hyvien ideoiden esiin putkahtamisen ja hyväntahtoisten kanssaihmisten varaan rakentaa. Jos ei ole selvää kutsumusta ja tietoisuutta mihin tähtää, ei sitä uutta ammattiuraakaan sitten näytä siunaantuvan.
Juuri näin se useimmiten on. Lukiossa voi vielä pähkäillä sitä ja tätä, riittää, kun tavoittelee yo-tutkintoa. Mutta sitten on tehtävä ratkaisuja ja haluttava jotain täsmällistä, muuten joutuu mihin sattuu tai ei mihinkään.
Se, jolla on selvä päämäärä, yleensä myös pääsee sinne. Jostain kumman syystä onnikin suosii niitä, jotka tietävät, mitä haluavat ja jotka etsivät tilaisuuksia ja käyttävät kaikki tilaisuudet hyväkseen. Muut joutuvat muualle eli jäävät työttömiksi.