Hei!
Olen 26-vuotias mies, kihloissa ja menossa vuoden päästä naimisiin. Minulla on kaikkea: työpaikka, auto, harrastukset, koira nje nje. Se mikä minulta puuttuu, on rohkeus kertoa uskovaiselle isälleni että olen ateisti (koska se nyt valaistuu hänelle viimeistään silloin kun tajuaa etten ole menossa kirkossa naimisiin).
Ehkä kyse ei ole pelkästään ns "uskaltamisesta", vaan siitä etten tahdo pilata tämän hetkistä elämääni. Se että kuuntelen välillä hänen ylistystään jumalasta tai muusta, takaa minulle rauhallisen elon. Olen jopa lukenut pätkän raamattua hänen mielikseen. Nämä aktiviteetit ehkäisevät riidat, pitkät puhelut ja mahdolliset käännyttämiset.
En ole mielestäni henkisesti heikko mutta painostus on kova, alkoihan tämä jo neljä vuotta sitten. Vaikka linjaukseni on selkeä, en ole hyvä väittelemään, varsinkaan ihmisen kanssa joka on aina oikeassa oleva narsisti, itsejulistama älykkö ja räjähdysherkkä kuin nitroglyseriini?
Kannattaako edes tulla kaapista ulos?
33
128
Vastaukset
Koska isäsi on täynnänsä Jumalan Rakkautta, tuskinpa hän sinua tappaa, vaikka paljastaisitkin hänelle ettet usko hänen jumalaansa.
Päinvastaisessa tapauksessa (että nitroglyseriini-isäsi tappaisi sinut) ihmiset saavat hienon todisteen Jumalan Rakkauden todellisesta laadusta.- Mielenveistäjä
Isäni tykkää käyttää enemmän verbaalista "väkivaltaa" jota sain kokea lapsena. En tarkoittanut viestilläni että hän yrittäisi käydä fyysisesti minuun kiinni. Tästä vaan alkaa ennen tai myöhemmin "paskamyrsky" jota en tahtoisi kohdata. Kiitos vastauksestasi :)
ps. Kunnioitan isääni, mutta jos hän yrittäisi käydä päälle, niin en nykyään tarvitse kuin lyödä pari kertaa kaljamahaan. Pieni lapsi oli ehkä helppo ajaa nurkkaan, se ei vaan toimi enään. - Enää
Mielenveistäjä kirjoitti:
Isäni tykkää käyttää enemmän verbaalista "väkivaltaa" jota sain kokea lapsena. En tarkoittanut viestilläni että hän yrittäisi käydä fyysisesti minuun kiinni. Tästä vaan alkaa ennen tai myöhemmin "paskamyrsky" jota en tahtoisi kohdata. Kiitos vastauksestasi :)
ps. Kunnioitan isääni, mutta jos hän yrittäisi käydä päälle, niin en nykyään tarvitse kuin lyödä pari kertaa kaljamahaan. Pieni lapsi oli ehkä helppo ajaa nurkkaan, se ei vaan toimi enään.Enää
Enää kirjoitti:
Enää
On hyvä, että panit merkille viestin tärkeimmän asian, saatanan idiootti.
- nenään
khaosmonaut kirjoitti:
On hyvä, että panit merkille viestin tärkeimmän asian, saatanan idiootti.
Nenää
- tällä kuria
"räjähdysherkkä kuin nitroglyseriini"
Vie hänen nitronsa piiloon ja kerro sitten olevasi ateisti.
Saat katsella hienon värishown hänen naamastaan.
Lopuksi soitat ambulanssin.- Mielenveistäjä
Taas nitrot mainittu, luen näitä nyt tauolla ja olen saanut hyvät hymyt :). Tarkoitin räjähdysherkällä että pienikin argumentti joka eroaa hänen näkemyksestään aloittaa joko väittelyn jota en voi "voittaa" tai pelkän huutamisen. Fyysistä väkivaltaa en itse tahtoisi koskaan käyttää, mitta en ota sitä myöskään vastaan. Kiitos vastauksesta!
- Kalju Pitkätukka
Vaikea kysymys.
Jos ei aio kirkkohäitä viettää, on jo kaapin ovi raollaan.- Mielenveistäjä
Tämä kysymys lähti itseasiassa juuri siitä kun isäni muutama viikko sitten soitti hyvin huolissaan, oli vihainen kun oli kuullut että serkkuni lasta ei kastettaisi. Hän nyt käy omaa sotaansa ja yrittää käännytellä serkkuani toisiin ajatuksiin. Tämän jälkeen aloin miettimään miten pahasti tulen ottamaan paskaa niskaani siitä etten itse mene kirkossa naimisiin. Kiitos vastauksesta :)
Sullahan on ainakin kaksi mahdollisuutta, joista voit itse valita, joten siinä mielessä asiat on hyvin.
Voit valita asian selvittämisen nyt ja ottaa vastaan mitä tulee hyvissä ajoin ennen häitä. Tai voit jättää asian selviämisen viime tinkaan ja viettää hääsi asian selvittelyn keskellä, jos se selviää häiden alla.
En välttämättä osaa eläytyä tilanteeseesi, mutta itse luultavasti selvittäisin asian hyvissä ajoin ennen häitä varmistaakseni niiden sujumisen hallitusti. Kuvittelen, että isäsi tarvitsee aikaa asian nielemiseen ja on parempi, että tosiasiat on nielty kuin kurkussa, jos tahdot kaikkien osallistuvan suunnilleen hyvällä mielellä häihin.- Mielenveistäjä
Olet oikeassa että minun pitäisi kakistaa asia ulos, kynnys on vain ikävän korkealla ja olen tottunut siihen että "eipä tässä vielä kiire". Harmittaa vain että 4 vuotta sitten tällä ei olisi ollut mitään väliä. Isäni oli alkoholisti, muuten siedettävä mutta väkivaltainen humalassa. Meille tuli riitaa siitä että olin lopettanut työni suoramyyntifirmassa. Hän jopa yritti käydä kihlattuni, silloisen tyttöystäväni, päälle jolloin minulta katosi
kaikki estot ja purin patoutuneen vihani nyrkeilläni. Poliisi haki hänet pois, muutin pois kotoa ja emme puhuneet lähes vuoteen.
Välimme paranivat kun hän hakeutui AA-kerhoon, joka törkeästi aivopesi hänet. Viina vaihtui jumalaan. Isäni rauhottui, mutta nyt en kuule mitään muuta kuin sen kuinka jeesus pelasti hänet alkoholismista ja kuinka hän tuomitsee uskottomat ja pakanat. Kunnioitan isääni kaikesta huolimatta vaikka en hänestä pidä, siksi tämä on hankalaa. Kiitos vastauksesta :)!
ps. Onkohan täällä ketjua jo siitä miten törkeästi AA-kerho valehtelee sivuillaan miten auttaa ihmisiä uskonnosta riippumatta? Tiedän kuitenkin että osa näistä kokouksista on yhden ihmisen vetämiä joka sitten voi valita sisällön mihin alkoholismi vaihdetaan. Isäni piti tassutella juuri siihen missä pullo korvattiin jeesuksella. Mielenveistäjä kirjoitti:
Olet oikeassa että minun pitäisi kakistaa asia ulos, kynnys on vain ikävän korkealla ja olen tottunut siihen että "eipä tässä vielä kiire". Harmittaa vain että 4 vuotta sitten tällä ei olisi ollut mitään väliä. Isäni oli alkoholisti, muuten siedettävä mutta väkivaltainen humalassa. Meille tuli riitaa siitä että olin lopettanut työni suoramyyntifirmassa. Hän jopa yritti käydä kihlattuni, silloisen tyttöystäväni, päälle jolloin minulta katosi
kaikki estot ja purin patoutuneen vihani nyrkeilläni. Poliisi haki hänet pois, muutin pois kotoa ja emme puhuneet lähes vuoteen.
Välimme paranivat kun hän hakeutui AA-kerhoon, joka törkeästi aivopesi hänet. Viina vaihtui jumalaan. Isäni rauhottui, mutta nyt en kuule mitään muuta kuin sen kuinka jeesus pelasti hänet alkoholismista ja kuinka hän tuomitsee uskottomat ja pakanat. Kunnioitan isääni kaikesta huolimatta vaikka en hänestä pidä, siksi tämä on hankalaa. Kiitos vastauksesta :)!
ps. Onkohan täällä ketjua jo siitä miten törkeästi AA-kerho valehtelee sivuillaan miten auttaa ihmisiä uskonnosta riippumatta? Tiedän kuitenkin että osa näistä kokouksista on yhden ihmisen vetämiä joka sitten voi valita sisällön mihin alkoholismi vaihdetaan. Isäni piti tassutella juuri siihen missä pullo korvattiin jeesuksella.Sun ja isäsi välit ovat asia, josta ulkopuolisen on paha sanoa mitään jyrkkää.
Minä ajattelen kuitenkin niin, että sinun iässäsi aletaan olla henkisen itsenäistymisen kynnyksellä. Sinulla on ehkä vielä nuoruusiän sidoksia vanhempiisi, mutta niin saattaa olla myös vanhemmillasi sinuun. Ette ehkä ole vielä jakaneet elämiänne eri autonomisiin yksikköihin psyykkisesti, vaikka pinnalle ehkä elätte omia itsenäisiä elämiänne.
Minusta kuulostaa siltä, että tämä asia on edessä joka tapauksessa ja ehkä isäsi "sairauskertomuksen" jatkuminen eri muodossa on osa sitä prosessia, jossa perheen sisäiset riippuvuudet elävät, katoavat tai pitkittyvät.
Kyse voisi olla siis muustakin itsenäistymisestä ja autonomiasta, kuin ateismista yksittäisenä asiana.
Oli pakko sanoa tämä ajatus ääneen, mutta ymmärrän, että saatan olla ihan hakoteillä. Kirjoitin kuitenkin ajatukseni auki, koska itse toit tilanteesi palstalle julkisesti keskusteltavaksi.- Mielenveistäjä
kaarne kirjoitti:
Sun ja isäsi välit ovat asia, josta ulkopuolisen on paha sanoa mitään jyrkkää.
Minä ajattelen kuitenkin niin, että sinun iässäsi aletaan olla henkisen itsenäistymisen kynnyksellä. Sinulla on ehkä vielä nuoruusiän sidoksia vanhempiisi, mutta niin saattaa olla myös vanhemmillasi sinuun. Ette ehkä ole vielä jakaneet elämiänne eri autonomisiin yksikköihin psyykkisesti, vaikka pinnalle ehkä elätte omia itsenäisiä elämiänne.
Minusta kuulostaa siltä, että tämä asia on edessä joka tapauksessa ja ehkä isäsi "sairauskertomuksen" jatkuminen eri muodossa on osa sitä prosessia, jossa perheen sisäiset riippuvuudet elävät, katoavat tai pitkittyvät.
Kyse voisi olla siis muustakin itsenäistymisestä ja autonomiasta, kuin ateismista yksittäisenä asiana.
Oli pakko sanoa tämä ajatus ääneen, mutta ymmärrän, että saatan olla ihan hakoteillä. Kirjoitin kuitenkin ajatukseni auki, koska itse toit tilanteesi palstalle julkisesti keskusteltavaksi.Tämä oli tosi hyvä argumentti, kiitos siitä. Olen tiedostanut että olen riipuvainen, tosin en rahallisesti, vanhemmistani. He antoivat minulle elämän, siitä olen kiitollinen, siksi tietenkään en halua tuottaa heille pettymystä.
Vielä tarkennan että äitini on yksi enkeli, vaikka sellaisia ei ole. Hän hyväksyy jo sen että olen ateisti, ei koskaan edes kyseenalaistanut sitä. Isäni tässä on se ongelma, mutta aika monella on näitä "daddy issues" juttuja. Mielenveistäjä kirjoitti:
Tämä oli tosi hyvä argumentti, kiitos siitä. Olen tiedostanut että olen riipuvainen, tosin en rahallisesti, vanhemmistani. He antoivat minulle elämän, siitä olen kiitollinen, siksi tietenkään en halua tuottaa heille pettymystä.
Vielä tarkennan että äitini on yksi enkeli, vaikka sellaisia ei ole. Hän hyväksyy jo sen että olen ateisti, ei koskaan edes kyseenalaistanut sitä. Isäni tässä on se ongelma, mutta aika monella on näitä "daddy issues" juttuja.Sanoitkin jo toisaalla että olet päättänyt nostaa kissan pöydälle. Se on minusta hyvä.
Me kaikki tehdään nämä asiat oman persoonamme mukaan. Itse sanoisin, että ei kannata hirveästi jäädä taistelemaan oikeasta vakaumuksesta, kun siinä puuhassa tuskin on voittajaa. Jos molemmat pystyvät hyväksymään toisen erilaisen vakaumuksen, siinä on hyvät eväät rakentaa suhdetta tulevaisuudessakin.
Isäpappasi leveilee uskolla ja raivaa perheessä narsismin voimalla henkisen tilan. Yhtä suuri oikeus on sinun vallata oma tila ja puolustaa sitä. Sosiaaliset ja perhesuhteet ovat ihmisten suurin huolenaihe. Pitäähän siinä toki miettiä hyöty-haittasuhdetta. Ikuisesti jatkuvat paasaukset ja yhteiset raamatunlukuhetket tiedossa ainakin niin pitkään, kunnes olet ilmaissut kantasi ja ehkä senkin jälkeen, koska onhan sinut ehdottomasti saatava takaisin ruotuun :D Eiku tule vaan rohkeasti ulos sieltä kaapista ja hyvissä ajoin ennen häitä, koska ennemmin sitä häissä katsoo mököttävää isäänsä kun sydänkohtauksen partaalla olevaa. Ja kannattaa varustautua. Hänellä on raamattu ja tästä voit tulostaa hänelle omat lähtökohtasi:
http://www.argumentti.fi/kristinuskon_kritiikki/raamattu_kristinusko_uskontokritiikki.pdf- Mielenveistäjä
Kiitos vastauksestasi ja linkistä, luen sen kuhan kotio pääsen :). Ymmärsin jo nuorena etten usko jumalaan, joten minulla on omat periaatteet ja argumenttini, mutta näiden avartaminen ja muiden näkökulmien tutkiminen on aina tervetullutta. Sitten asiaan...
Moni täällä on nätisti sanonut "Be a man!" ja arvostan sitä. Olen nyt päättänyt että katson hyvän ajankohdan milloin suoritan paljastukseni. Se että valehtelen toisille, myös itselleni, on huono tapa. Mielenveistäjä kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi ja linkistä, luen sen kuhan kotio pääsen :). Ymmärsin jo nuorena etten usko jumalaan, joten minulla on omat periaatteet ja argumenttini, mutta näiden avartaminen ja muiden näkökulmien tutkiminen on aina tervetullutta. Sitten asiaan...
Moni täällä on nätisti sanonut "Be a man!" ja arvostan sitä. Olen nyt päättänyt että katson hyvän ajankohdan milloin suoritan paljastukseni. Se että valehtelen toisille, myös itselleni, on huono tapa.Onhan siinä sinulla vähäksi aikaa tekemistä, sitähän raamatun ja koko uskon kriittisesti läpikäyvää matskua on peräti 152 sivua, nautiskele pala kerrallaan :D
Olen itse melkein koko ikäni ollut vanhempieni ja muitten tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ihmisten tahtojen ja odotuksien sekä oman minäni välisessä loukussa. Jos mitenkään voisin säästää sinulta omalta kohdaltani menetettyjä vuosia, voisin neuvoa juuri olemaan sinä itsesi. Mieti kuka olet, millainen on sinun maailmankuva, millaiset prinsiipit ja arvot sinulla on ja elä rohkeasti niitten mukaan. Se on aluksi hankalaa tehdä vaikka tässä uskon asiassa vastarintaa, mutta helpottaa sinun omaa oloasi huomattavasti kun asiat on mietitty selväksi ja tuotu julki. Jos uhkaa tulla koko loppuelämän jatkuva sotatilanne, niin fiksumpaa on vetäytyä kun nöyristellä ja tasapainoilla loputtomiin. Arvosta itseäsi, sen pohjalta sinun rakkaus ja välittäminen ovat terveitä ja arvoa antavia. Toivon sinulle oikein ihanaa elämää ja rakkaudentäytteistä avioliittoa!- Mielenveistäjä
metros kirjoitti:
Onhan siinä sinulla vähäksi aikaa tekemistä, sitähän raamatun ja koko uskon kriittisesti läpikäyvää matskua on peräti 152 sivua, nautiskele pala kerrallaan :D
Olen itse melkein koko ikäni ollut vanhempieni ja muitten tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ihmisten tahtojen ja odotuksien sekä oman minäni välisessä loukussa. Jos mitenkään voisin säästää sinulta omalta kohdaltani menetettyjä vuosia, voisin neuvoa juuri olemaan sinä itsesi. Mieti kuka olet, millainen on sinun maailmankuva, millaiset prinsiipit ja arvot sinulla on ja elä rohkeasti niitten mukaan. Se on aluksi hankalaa tehdä vaikka tässä uskon asiassa vastarintaa, mutta helpottaa sinun omaa oloasi huomattavasti kun asiat on mietitty selväksi ja tuotu julki. Jos uhkaa tulla koko loppuelämän jatkuva sotatilanne, niin fiksumpaa on vetäytyä kun nöyristellä ja tasapainoilla loputtomiin. Arvosta itseäsi, sen pohjalta sinun rakkaus ja välittäminen ovat terveitä ja arvoa antavia. Toivon sinulle oikein ihanaa elämää ja rakkaudentäytteistä avioliittoa!Hei kiitos sinulle ja muille mahtavista kommenteista. Myönnän että ensiksi vähän pelotti kirjottaa tänne mitään, mutta kun makasin sängyssä yöllä enkä saanut unta niin sain tämän irti. Rehellisesti odotin yhtä tai kahta "vitun homo" kommenttia, mutta olen positiivisesti yllättynyt miten ihmiset osaavat täällä ajatella.
Minulla kesti vuosia edes rakastaa itseäni, ja kohta olen lähes täydellisessä harmoniassa itseni kanssa. Näkemykseni elämään on että ihmiset on erilaisia ja minun puolesta saavat tehä asioita mistä tykkäävät (kunhan ei tuoteta toisille pahaa).
Toivotan myös sinulle hyvää jatkoa :)
- ateismi =
Minä sanoisin kyllä suoraan vakaumukseni. Jos ovat aidosti uskossa niin aistivat ateismisi sanomattakin. Olet aikuinen mies ja lopeta pelleily ja teatteri ja sitä paitsi onko sinun pakko elää vanhempiesi nurkissa. Hanki oma kämppä ja elämä ja irrottaudu vanhempiesi talutusnuorasta.
Kirjoituksesta käy ilmi, että elät vanhempiesi sanelemaa elämää.
Kyllä aikuinen ihminen päättää mihin uskoo ja miten menee naimisiin ym.
En jäänyt ateismiäidin vangiksi ja naimakaupat eivät osuneet isän mielen mukaan.
Ovat kuolleet, mutta siitä huolimatta kunnioitin ja kunnioitan heitä molempia.
Ole sinäkin mies.- 20:20
Ei taikausko anna taikavoimia.
- Mielenveistäjä
Puhut asiaa, ja näin muutkin puhuvat ja totesin että puhun suuni puhtaaksi kun saan hyvän tilaisuuden. Olen kylläkin about 4 vuotta asunut jo omillani, hankkinut työpaikan ja oman elämän 450km päästä vanhemmistani. Pahoittelen jos tuli siitä väärinkäsitys, mutta en ensimmäisessä viestissä kaikkea voinut kirjoittaa ettei se olisi ollut vielä sekavampi. Vanhemmat erosivat kun olin 6-vuotias, isä nyt kolmatta kertaa aviossa.
Yritän antaa "kaikkien kukkien kukkia", enkä tahdo pahoittaa kenenkään mieltä. Olen kuitenkin tässä toiminut väärin ja ehkä olen tässä hakemassa sitä rohkeutta olla oma itseni. Kiitos vastauksesta!
Räjähdysherkät sukulaiset voivat kyllä olla haasteellisia. Itse olen paljastanut tätä puolta itsestäni vähitellen. Ensin vapaamielisemmille tuttaville ja kun ei ole tullut hirveää vastustusta, sitten vanhakantaisemmille. En ole kenellekään suoraan "töksäyttänyt" olevani ateisti, vaan keskustelujen kääntyessä yliluonnolliseen olen kommentoinut mitä rehellisesti ajattelen (sana ateisti voi sinänsä joillekin olla punainen vaate riippumatta siitä, miten itse sanan ymmärtää). Luulen ainakin lähimpien tuttavieni nyt jo tietävän että olen "uskomaton", varma en kyllä voi olla.
Mutta jos aikaa on vain vähän, ei kai auta muu kuin kertoa isällesi. Hän kuulostaa vahvasti manipuloivalta ihmiseltä (ainakin uskonnon suhteen). Kyllä hänen olisi kuitenkin jo aika huomata, että sinä teet itse omat uskonpäätöksesi. Mahdollista tulevaa "paskamyrskyä" vastaan ei oikein voi taistella, ei auta kuin pitää pää kylmänä ja pyrkiä mahdollisimman ymmärrettävästi perustelemaan päätöstäsi. Ja voihan olla, että kunnon perustelut saavatkin hänet ajattelemaan uudella tavalla, eikä kauheaa taistelua tulekaan. Itse ei ainakaan kannata taistelua aktiivisesti odottaa, vaan ottaa vastaan mitä tulee. Onnea matkaan!- Mielenveistäjä
Onneksi näitä sukulaisia ei minulla ole paljon :). Olen ystävilleni, veljilleni ja äidilleni jo kertonut ja he ovat sen jo hyväksyneet. Sen tunnustan etten sano isovanhemmilleni siitä, he ovat vanhoillisia ja en halua heitä härnätä vanhoilla päivillä. Vain isäni on tässä ongelma.
Kiitos viestistäsi, olen tässäkin jo muutamaan vastaillu ja todennut että pitää pitää se pää kylmänä (kuten sanoit :)) ja kertoa asia kuinka se on. Mielenveistäjä kirjoitti:
Onneksi näitä sukulaisia ei minulla ole paljon :). Olen ystävilleni, veljilleni ja äidilleni jo kertonut ja he ovat sen jo hyväksyneet. Sen tunnustan etten sano isovanhemmilleni siitä, he ovat vanhoillisia ja en halua heitä härnätä vanhoilla päivillä. Vain isäni on tässä ongelma.
Kiitos viestistäsi, olen tässäkin jo muutamaan vastaillu ja todennut että pitää pitää se pää kylmänä (kuten sanoit :)) ja kertoa asia kuinka se on.Asuin välillä sellaisella alueella, että kun siellä sanoi, etten usko Jumalaan, niin aina kavahdettiin. Mutta kaikki sopeutuivat ajatukseen ihan hyvin.
Uskon, että ateismi ei ole erottava tekijä; paitsi jos kumppani olisi kova uskova.- Mielenveistäjä
helsinkijokkeri kirjoitti:
Asuin välillä sellaisella alueella, että kun siellä sanoi, etten usko Jumalaan, niin aina kavahdettiin. Mutta kaikki sopeutuivat ajatukseen ihan hyvin.
Uskon, että ateismi ei ole erottava tekijä; paitsi jos kumppani olisi kova uskova.He varmaankin miettivät että kuinka kehtaat ajatella omilla aivoillasi! Itse en ole tätä hirveästi kohdannut, osittain siksi kun en levittele uskomustani vaikka pitäisi olla avoin. Tuosta tuli mieleen yksi nuoruuteni ihastus, kova uskovainen joka lopuksi torjui minut. Hyvä näin sanoisin. Kiitos kommentista,:)
helsinkijokkeri kirjoitti:
Asuin välillä sellaisella alueella, että kun siellä sanoi, etten usko Jumalaan, niin aina kavahdettiin. Mutta kaikki sopeutuivat ajatukseen ihan hyvin.
Uskon, että ateismi ei ole erottava tekijä; paitsi jos kumppani olisi kova uskova."Uskon, että ateismi ei ole erottava tekijä; paitsi jos kumppani olisi kova uskova."
Ikiateisti olisi varmaan eri mieltä ;)
"Mutta kaikki sopeutuivat ajatukseen ihan hyvin."
Ensimmäinen kohtaa aina suurimman vastustuksen, oli muutos mikä tahansa.Mielenveistäjä kirjoitti:
Onneksi näitä sukulaisia ei minulla ole paljon :). Olen ystävilleni, veljilleni ja äidilleni jo kertonut ja he ovat sen jo hyväksyneet. Sen tunnustan etten sano isovanhemmilleni siitä, he ovat vanhoillisia ja en halua heitä härnätä vanhoilla päivillä. Vain isäni on tässä ongelma.
Kiitos viestistäsi, olen tässäkin jo muutamaan vastaillu ja todennut että pitää pitää se pää kylmänä (kuten sanoit :)) ja kertoa asia kuinka se on.Samaa mieltä kanssasi tuosta, ettei vanhoja ihmisiä kannata järkyttää, jos on olemassa vaara että he liittävät uskonnottomuuteen paljon stereotypioita. Hyvä jos sinulla on jo tukijoita takanasi. Eihän isäsikään tarvitse muuttaa omaa katsomustaan, vain hyväksyä että sinulla on omasi.
- Nasse.
Kerettityttö
Naitko riparilla, kureliivihutsu?
- avautuminen
Kuulen sinussa hieman omaa itseäni. Inhoan tilanteita, joissa minun pitää olla se joka nostaa kissan pöydälle ja mahdollisesti muuttaa tuolla asian puheeksi ottamisella mukava ja rauhanomainen tilanne riidaksi. Itselläni kyse ei ollut vain yhdestä ihmisestä, vaan varoin tasapuolisesti pahoittamasta kenenkään mieltä. Veikkaisin että tilanne on todennäköisesti ainakin osittain sama sinunkin kohdallasi? Siksi mielestäni on ehdottoman tärkeää, että tulet kaapista ulos ihan itsesi takia. Muuten päädyt kävelemään varpaisiltesi koko lopun elämääsi. Muutoksen tekeminen ei ole helppoa tai nopeaa mutta kyllä se on mahdollista ja sen arvoista. Olen huomannut, että ihmiset kyllä kunnioittavat sitä että pidät puoliasi.
Itse harjoittelin itsetunnon vahvistamista tekemällä pieniä ns. merkityksettömiä päätöksiä kuten mennäänkö klo 16:30 vai 17:00 alkavaan leffanäytökseen tai mennäänkö pizzalle vai kiinalaiseen syömään. Sovimme etten saa kysyä mieheni mielipidettä vaan ihan itse piti päättää. Milestäni oli tärkeää asennoitua niin että kyseessä on nyt oppimistilanne ja nyt minulla on mahdollisuus näyttää uskaltavani eikä missään nimessä ajatella, että ei taas tätä ikävää päättämistä, jossa olen niin huono. Minusta kuulostaa siltä, että sinulla asennoituminen on nimenomaan juuri tuota ikävää pakkoa, joka olisi hyvä saada muutettua, jos vain suinkin mahdollista.
Nykyään tätä ongelmaa minula ei oikeastaan enää ole ainakan näkyvästi havaittavissa ja suuri osa ystävistäni taitaa itseasiassa jopa luottaa siihen, että minä olen se joka viimeistelee ja lyö lukkoon ne ideat sekä tapaamiset joita he aloittivat jahkaamaan. Tulin itse kaapista ulos ateismini suhteen järjestämällä perheelleni kakkukahvit, kun kerta rippillepääsyn kunniaksikin voi sellaiset järjestää niin miksen minäkin. Aika perinteiset paatoksettomat kahvithan ne oli. Vähän niikuin tapakristittyjen rippijuhlien se kotona järjestetty osuus. Häissämme kukaan ei kuulemma ollut oikein edes tajunnut, että se juhlapaikalle kutsuttu vihkiä ei ollut pappi. Mummokin muisteli siinä kakkua syödessään, että aviopariksi oli julistettu ja suudelma oli sen jälkeen vaihdettu. Lapsen kastamatta jättäminen oli minusta suvun painostuksen osalta se haastavin osa. Isäni on uskossa ja hän yritti viimeiseen asti saada minut muuttamaan mieleni "ihan vain varmuuden vuoksi" "koska se on vaan niin kaunis perinne" "kaikki muutkin tekee niin eikä se ole oikeastan edes niinkään uskonnollinen tapahtuma" ja tietenkin "mummohan voisi pahastua kun sen aikana kastamatta jättäminen oli sama kuin ei olisi ihmisarvoa ollenkaan". En henkilökohtaisesti tiedä mitään sen uskonnollisempaa toimitusta kuin toisen liittämistä uskontokuntaan. Isäni taipui viimein, kun sanoin että lapsi saa itse liittyä rippikouluiässä kirkkoon oasta vapaasta tahdostaan, jos siltä tuntuu. Niin ja tietenkin kukaan ei tuntunut nimiäisissä edes huomaavan, ettei kyseessä olleet ristiäiset...
Tiedän että minulla oli aikaa vahvistaa itseäni henkisesti kaapista ulostuloon huomattavasti enemmän kuin sinulla mutta uskon, että oman pään pitäminen tulee olemaan vielä hakalampaa tulevaisuudessa, jos et tee sitä nyt. Ja mitä todennäköisimmin lähtötilanteesi ei ole aivan yhtä paha kuin mitä minulla oli! :D Anna mennä vaan. Asian kertominen kirpaisee vain hetken, vähän kuin laastarin repäiseminen käsivarresta (vaikkakin lyhyehkön valmistautumisaikasi johdosta sinun käsivartesi taitaa olla hieman karvaisempi kuin minun oli..). Hei.
Lyhyesti, en voi sanoa sinulle mitä tehdä - se päätös on puhtaasti sinun.
Oletan tekstistäsi että sinulla on myös oma asunto, eli et asu vanhempiesi luona. Sinulla on myös työpaikka, harrastuksia, tuleva vaimo jne. Täten vaikuttaa että olet hyvin irtautunut vanhemmistasi etkä ole heistä riippuvainen. Isäsi ei voi potkaista sinua ulos kodistasi eikä pitää sinua rahallisessa hirressä. Tästä huolimatta ymmärrän että perhesuhteiden mahdollinen katkeaminen ei ole helppoa tai edes aina haluttavaa.
Sinun asemassasi en ehkä suoraan sanoisi mitään, mutta yrittäisin hieman tiputella vihjeitä siitä etten jaa hänen uskoaan. Keskustelu ateismistasi on kumminkin silta, jonka joskus ylitätte. Vihjeillä voi hieman helpottaa ylittämistä.
Väittelystä haluan todeta, ettei kenelläkään ole velvollisuutta väitellä kenenkään kanssa. Jos hän haluaa käännyttää, saarnata tai väitellä, niin sano miltä sinusta tuntuu. Jos sinusta tuntuu ettet halua keskustella hänen kanssaan uskonasioista tai olla käännytyksen kohteena, niin sano se hänelle. Ehkä hän tiedostomattomasti olettaa sinun alistuvan tai luovuttavan kun tarpeeksi painostaa, mutta tuollaiselle käytökselle ei ole oikeutusta - varsinkaan vanhemmalta. Jos puhelut pitkittyvät eikä hän kuuntele sinua, niin katkaise puhelu. Töykeää, mutta tehokasta.
Mutta kuten sanoin, ratkaisu on sinun.- ateismusmaximus
Sano isälle näin ennen kuin kerrot asian puhelimessa: "Isä, minulla on sinulle jotakin kerrottavaa ja sanon jo nyt ettei sinun mäkätys vaikuta asiaan ja minä suljen heti luurin jos teet vastoin pyyntöä." Sitten möläytät asian ulos hitaasti. Toisin sanoen, tee puhelun pelisäännöt selväksi ennen puhelua.
"Hei! Olen 26-vuotias mies, kihloissa ja menossa vuoden päästä naimisiin. Minulla on kaikkea: työpaikka, auto, harrastukset, koira nje nje."
Hello, my name is Kent Hovind...
Nimeni on Anna-Kaisa ja olen...- Kuudes pykälä
On tärkeää, että julkinen instituutio, esim. kunnallinen päiväkoti, koulu tai armeija, ei pakota lasta, nuorta tai huoltajia tuomaan yhteisön edessä vasten tahtoaan ilmi suhtautyumistaan luterilaisiin uskononharjoitustilaisuuksiin. Kyse on joillekin arkaluontoisesta tiedosta, vaikka toiset taas haluavatkin avautua asissa.
Uskonnonharjoitus ei kuulu varhaiskasvatuksen tai peruskoulun lakisääteisiin tehtäviin, joten ei rehtorien ja johtajien pidä uskonnonharjoitustilaisuuksia ympätä viralliseen ohjlemaan. Uskonnonharjoitus olkoon yksilöllinen ja seurakuntayhteisöllinen asia, ei kunnan tai valtion instituutioiden virallisen toiminnan asia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1215737- 292090
- 1771922
Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.661094Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101083Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä24977- 73967
Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,24892Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty42887Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla
Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I12755