Elikkäs..Olen 30 v nainen,minulla on upea aviomies,muutama hyvä ystävä ja omasta mielestäni ainakin suht. lupaava tulevaisuus. Kuitenkin rauhallisin hetkin,esimerkiksi yksinollessa ja nukkumaan mennessä minulle tulee jotenkin outo olo. Kuin havahtuisin siihen,etteivät kaikki asiani näiden "kulissieni" takana olisivatkaan niin hyvin kuin luulen. Olen nyt pohtinut ja tullut itse siihen tulokseen että päiväni ovat kiireistä huolimatta hyvin yksitoikkoisia. Mieheni,jota rakastan ja joka puolestaan ainakin sanoo rakastavansa minua, tekee pitkiä päiviä töissä kun minä taas hiukan lyhyempiä. Heräämme kumpikin aikaisin aamulla ja menemme töihin. Olen yleensä todella aamuvirkku,näin pirteä myös koko päivän,joten kotiin tullessani siivoan,pesen pyykit ja laitan meille ruokaa jne. Mies kun tulee kotiin, hän syö ja nukkuu pitkät päiväunet. Asumme kaksiossa ja mies tarvii "täydellistä" hiljaisuutta nukkuessaan. Kökötän tietokoneella tai menen itsekin pyörimään sänkyyn ja odotan että mies herää. Päiväunista huolimatta on kokoajan hirveän väsynyt, kun taas minä haluaisin tehdä esimerkiksi yhdessä jotain kivaa. Seksiä oli ennen minulle riittävästi,mutta nyt hyvin,hyvin harvoin. Tällöinkin ne ovat sellaisia 3 minuutin juttuja, joista hädin tuskin itse saan minkäänlaista nautintoa..Toinen on miehen työkaverit ja ystävät, joista suurin osa ovat sinkkuja. Käyvät kyläilemässä melkein päivittäin ja viipyvät aina useita tunteja ja kun tulevat, olen omalle miehelleni kuin ilmaa. Ihan kuin koko jo kauan tuntemani ihminen muuttuisi silmänräpäyksessä täysin minulle tuntemattomaksi. Omista ystävistäni vain aniharva käy joskus kylässä,saatika pitää enään edes yhteyttä. Naimisiinmenon jälkeen ovat suurin osa kadonneet kuin pieru Saharaan..Olen myös pohtinut,onko se ihmekään,kun mies lapsellisin tavoin kieltää kaiken hauskan,missä hän ei saa olla mukana. Toisin kuin hän tosin saa painua kapakkaan kaverin kanssa milloin vain viikonloppuisin. Kysyy kyllä ovelasti aina passaako se minulle, mutta jos vastaan kieltävästi, saan naljailua niskaani mieheltä ja ystäviltään. Väittää hän myös että minuun ei voi luottaa,eikä siksi päästä minnekään yksinäni. Tämä johtuu taas sanojensa mukaan siitä kun olin ollut uskoton ihastuessamme,ennen mitään suhdetta,monia vuosia sitten. Ja tästä podenkin syyllisyyttä, vaikka omat ystäväni ovatkin jankuttaneet, kuinka naurettava perustelu tämä mieheltä on. Päissään onkin mies ystävilleen ja veljelleen kerennyt jo kertoa,kuinka minä häntä aikoinani olen pettänyt, joten kai pitävät hekin minua kevytkenkäisenä..Kerran sain jopa tästä asiasta rumat huudot humalaiselta veljeltään, joka käski minun tästälähtien vain pysyä kiltisti nyrkin ja hellan välissä. Olen mieheni kanssa jatkuvasti ja jos en ole,istun yksin kotosallamme..Päivien kiireissä tämä ajatus unohtuu,mutta palaa aina kun pääsen asioita mietiskelemään ja silloin lannistun,kun tajuan ettei minulla näytä olevan omia juttujani tässä elämässä ollenkaan. Ainoa kelle tästä voisin avautua on toki rakas pikkusiskoni, mutta kun hänelläkin on niin paljon niitä ystäviä ja tekemistä, etten kehtaa häntä murheillani vaivata. En varsinkaan kun toinen mieltä painava asia on tämän pikkusiskoni mies..Olemme tunteneet pian yli kymmenen vuotta ja hän on aina ollut minulle melkein yhtä läheinen kuin oma siskoni. Nyt kuitenkin kun he siskoni kanssa ovat saamassa lasta ja menneet kihloihin, ei tämä mies enään edes paljoa minulle puhu.. Tuntuu niin raastavalta kun silmiin katsomisestakin on tullut todella kiusallista, emmekä enään voi keskustella ja nauraa yhdessä kuin ennen. Olen onnessani heidän suhteestaan ja lapsesta, mutta harmissani että tämä on menny tälläiseksi. Ehkä vähän kateellinenkin kun siskoni oman mieheni kanssa niin hyvin toimeen tulee ja päinvastoin se sitten on niin hankalaa ja syytä en vain tiedä,olen miettinyt mutta en todellakaan käsitä. Miksi??...Anteeksi pitkä viestini,ahdistaa vain nämä niin ettei nukutuksi saa... Miltä tämä nyt ulkopuolisten korviin kuullostaa,kuvittelenko ja mietinkö asioita yksinäni liikaa vain??
Ovatko asiani todella niin huonosti vai kuvittelenko vain?...
AnuA
3139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voit henkisesti pahoin suhteessa, se ei ole mitenkään terve merkki sinun tai suhteesi tulevaisuuden kannalta. Oletko varma että haluat pitää suhdetta yllä? En uskalla ottaa sen enempää kantaa siihen, mutta "huorittelu" ja muut ei todellakaan kuulu semmoiseen suhteeseen missä pitäisi pysytellä, vaikka ne ei tule sieltä aviopuolison suusta. Jos hän ei sinua puolusta tilanteessa niin sitten on kyllä asiat tolaltaan ja jäänyt pahasti hampaankoloon. Sekin kannattaa keskustella läpi.
Suosittelen seuraavia toimia, osaa vaikka et jatkaisikaan suhdetta.
Hanki oma harrastus jotta pääset pois kotoa hetkeksi. Niin monta kertaa tulee tekstissä sanat "yksin" ja "kotona". Tarvitset kaveria piiriä tai läheisiä. Olet nyt niin riippuvainen toisesta ja toisen läheisyydestä että sekin rasittaa parempaakin suhdetta.
Järjestäkää yhteisaikaa ja käykää läpi nämä samat asiat keskustelemalla. Varaudu kuitenkin siihen että mies ei todellakaan ymmärrä sinun kannaltasi näitä asioita. Mies ei varmaan koe tekevänsä mitään väärää tai välttämättä näe edes minkään olevan huonosti.Vältä nalkuttamista, nuo sinua vaivanneet asiat esiin neutraalisti ja hyvällä.
Ei muuta kuin onnea ja tee päätöksiä päällä ja sydämellä.
Heips AnuA!
No nyt ei kyllä kuulostanut tuo tilanteesi ollenkaan
hyvältä.
Edellinen vastaaja menikin jo asian ytimeen.
Elikkä tärkeintä olis nyt saada sinulle se 'oma elämä'.
Parisuhde toimii kun kuljetaan erillään yhdessä:)
Sun mieshän pitää sua ihan itsestäänselvyytenä.
Nyt alat vain pitämään huolta siitä että saat omaa aikaa.
Nokka pystyssä vaan kohti uusia tuulia. Pikkuhiljaa alkaa elämäsi kirkastua.
No itse olin samassa tilanteessa vuosi sitten.
Kyllä ne muutokset vaan onnistuu kun alat määrätietoisesti viemään tota
juttua eteenpäin. Ja jos ei sittenkään mies 'herää' niin olkoon!
Meillä on vain 1 elämä!
Ei tuo mihestäkään kullosta hyvältä Anu. Kyllä kai parisuhteessa pitäisi luottaa toiseen, eikä kahlita. Onko sitten hänellä puhtaat jauhot pussissa(miehellä)? Nuori ihminen olet, kannattaa harkita. Vielä helppoa, jos ei ole lapsia. Jaksamisia ja virtuaali lämmin halaus sinne.