Hei,
Olen tunne-elämältään epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastava nainen. Tai tämän mahdollisen diagnoosin sain. Vuosia olen hakenut apua turhaan. Vasta itsemurha ajatusten jälkeen, valonpilkahduksia alkoi näkyä. Siitä että en olekaan ollut vain paha, vaan sairas. Tavallaan tiesinkin sen aina, mutta lääkäri ei sitä silti meinannut ymmärtää. Ehdin menettää kuitenkin Rakkaani. Viime viikon lauantaina hän kertoi, ettei jaksa enempää. Kunpa olisin osannut vaatia itselleni apua aiemmin vaikka itsemurhan uhalla, kaikki voisi olla nyt toisin. Toivon, että joku ymmärtää elämäni pienestä kertomuksesta sen, että apua voi olla vaikea saada, täytyy vaan osata valita oikea paikka ja korostaa avun tarvetta huomattavasti. Muuten jäät huomaamatta. Niin kävi minulle. Tässä teksti rakkaalleni;
Hei vaan,
En tiedä saatko tekstiviestini koska olet varmaan estänyt minut. Mutta haluan sanoa muutaman sanasen, koska et minua muuten kuuntele. Eihän minun auta tässä muuta kuin alkaa hyväksyä että minun ja Haukun täytyy lähteä, jatkamaan matkaa kohti tulevaa. Etsin asuntoa ja järjestelen asioita, yritän järjestää kaiken hyvin pikaisesti. Toivon että parin viikon päästä tavarani, minä ja Haukku ollaan uudessa kodissa. Sinä voit sitten jäädä tänne ja joskus muuttaa pois jos siltä tuntuu. Kyllä minä olisin vielä jäänyt, mutta sinä haluat jatkaa yksin. Annettakoon sinulle siis se mahdollisuus. Ei se minun rakkauttani sinuun muuta, tietenkään. Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. No, Haukkua rakastan yhtä paljon. Minä en sen takia lähtenyt nyt minnekkään sairaalaan, koska haluan muuttaa täältä ensin pois ja alkaa sitten käymään psykoterapiassa, jonne minut ohjattiin. Se on ensisijainen hoitokeino oireisiin joita minulla on. Ei siis rauhoittavat tai muutkaan lääkkeet. Lääkärit ovat olleet jopa sitä mieltä, että lääke voi olla kokonaan turha, sillä ihmisen täytyy opetella itse hallitsemaan tunnetilansa psykoterapian avulla. No, sillä keinolla lähden tästä eteenpäin hoidattamaan itseäni. Minulle Haukku on niin tärkeä, etten halua tosiaan olla yötä muuallakuin kotona. Missä lie uusi kotini sitten onkaan. Mutta toivon tosiaan, että annat minulle anteeksi ja ymmärrät etten pahuuttani ole sinulle tuskaa tuottanut. Toivon mukaan erotat sairauden minun omasta persoonastani, vaikka se voi olla vaikeaa. Toivon myös että voidaan sovussa tämä pieni hetki vielä olla tässä, että jaksan lähteä uuteen elämääni. Minuun sattuu todella paljon. En tiedä onko mikään koskaan tuntunut näin pahalta. Olen itkenyt niin paljon, että se on muuttunut oksettavaksi oloksi ja tälläiseksi koomamaiseksi oloksi, jossa muistot sinusta laukkaavat oksettavasti niinkuin mikäkin huvipuiston laite. Todella raskasta. Ja sitten vielä yrittää käsitellä tätä omaa tilannetta, josta on kovat omantunnontuskat -> mitä sinulle olen aiheuttanut. Tahattomasti. Ja eniten harmittaa se, että näin myöhään tajuaa että olisi voinut viime syksynä jo mennä vaikkapa sinne Auroraan. Mutta usko tai älä, minä kyllä luotin omien lääkäreideni sanoihin Diacorissa. Hmm, noh. Ei kai Sinun näitä enää tarvitse miettiä kunhan ymmärrät nämä asiat:
1. Rakastan sinua - KYLLÄ VIITSIN SANOA NÄIN! Se on 110% totta.
2. Olen vain ihminen, en lääkäri.
3. En voi muuttua edessäsi kaveriksi hetkessä. Siihen asti kun lähden tästä kodistamme, olet minun rakkaani. Lähdettyämme Haukun kanssa sinä et ole enää rakkaani, vaan kaunis muisto loppu elämän, pikku hiljaa haihtuen pois mielestä ja muistoista. Pieniä palasia toki muistaa loppun elämäänsä. Toivoisin kyllä, että kaiken voisi unohtaa...
4. Tarvitsen 1-4 viikkoa aikaa, että saan uuden paikan jossa voin nukkua. TEEN KAIKKENI ETTÄ OLISIN JO ENSI VIIKOLLA POISSA.
5. Minua harmittaa ja kaduttaa.
6. En ole tavoitellut vain omia unelmiani. Olen halunnut elää yhdessä MOLEMPIEN unelmaa. Varmaankin niin kovaa, että SAIRAUTENI johdosta aloin pelätä MEIDÄN eroa ja muuta kaikkea kauan sitten.
7. Minä en ole paha, mutta sairauteni johtaa pahoihin sanoihin ja tekoihin hoitamattomana.
8. Sinä annoit minulle mahdollisuuden, mutta en koskaan saanut oikeaa mahdollisuutta. Mahdollisuus olisi ollut Se, että olisin saanut oikeanlaista apua. Nyt parantumisprosessi alkaa, sairaudesta ja erosta.
9. Minä kaipaan sinua. Paljon. Tulen kaipaamaan ja itkemään itseni uneen pitkän aikaa. Oikein pelkään kuinka minä sinua ikävöin.
10. Jos voisin. Palaisin siihen hetkeen kun laitoin sinulle sen nallekarhu kiitos viesti kuvan. Tekisin kaiken toisin.
Ikävöiden ja kaivaten omaa rakastani,
Xxxxx
Olen tunne-elämältään epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastava nainen. Tai tämän mahdollisen diagnoosin sain. Vuosia olen hakenut apua turhaan. Vasta itsemurha ajatusten jälkeen, valonpilkahduksia alkoi näkyä. Siitä että en olekaan ollut vain paha, vaan sairas. Tavallaan tiesinkin sen aina, mutta lääkäri ei sitä silti meinannut ymmärtää. Ehdin menettää kuitenkin Rakkaani. Viime viikon lauantaina hän kertoi, ettei jaksa enempää. Kunpa olisin osannut vaatia itselleni apua aiemmin vaikka itsemurhan uhalla, kaikki voisi olla nyt toisin. Toivon, että joku ymmärtää elämäni pienestä kertomuksesta sen, että apua voi olla vaikea saada, täytyy vaan osata valita oikea paikka ja korostaa avun tarvetta huomattavasti. Muuten jäät huomaamatta. Niin kävi minulle. Tässä teksti rakkaalleni;
Hei vaan,
En tiedä saatko tekstiviestini koska olet varmaan estänyt minut. Mutta haluan sanoa muutaman sanasen, koska et minua muuten kuuntele. Eihän minun auta tässä muuta kuin alkaa hyväksyä että minun ja Haukun täytyy lähteä, jatkamaan matkaa kohti tulevaa. Etsin asuntoa ja järjestelen asioita, yritän järjestää kaiken hyvin pikaisesti. Toivon että parin viikon päästä tavarani, minä ja Haukku ollaan uudessa kodissa. Sinä voit sitten jäädä tänne ja joskus muuttaa pois jos siltä tuntuu. Kyllä minä olisin vielä jäänyt, mutta sinä haluat jatkaa yksin. Annettakoon sinulle siis se mahdollisuus. Ei se minun rakkauttani sinuun muuta, tietenkään. Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. No, Haukkua rakastan yhtä paljon. Minä en sen takia lähtenyt nyt minnekkään sairaalaan, koska haluan muuttaa täältä ensin pois ja alkaa sitten käymään psykoterapiassa, jonne minut ohjattiin. Se on ensisijainen hoitokeino oireisiin joita minulla on. Ei siis rauhoittavat tai muutkaan lääkkeet. Lääkärit ovat olleet jopa sitä mieltä, että lääke voi olla kokonaan turha, sillä ihmisen täytyy opetella itse hallitsemaan tunnetilansa psykoterapian avulla. No, sillä keinolla lähden tästä eteenpäin hoidattamaan itseäni. Minulle Haukku on niin tärkeä, etten halua tosiaan olla yötä muuallakuin kotona. Missä lie uusi kotini sitten onkaan. Mutta toivon tosiaan, että annat minulle anteeksi ja ymmärrät etten pahuuttani ole sinulle tuskaa tuottanut. Toivon mukaan erotat sairauden minun omasta persoonastani, vaikka se voi olla vaikeaa. Toivon myös että voidaan sovussa tämä pieni hetki vielä olla tässä, että jaksan lähteä uuteen elämääni. Minuun sattuu todella paljon. En tiedä onko mikään koskaan tuntunut näin pahalta. Olen itkenyt niin paljon, että se on muuttunut oksettavaksi oloksi ja tälläiseksi koomamaiseksi oloksi, jossa muistot sinusta laukkaavat oksettavasti niinkuin mikäkin huvipuiston laite. Todella raskasta. Ja sitten vielä yrittää käsitellä tätä omaa tilannetta, josta on kovat omantunnontuskat -> mitä sinulle olen aiheuttanut. Tahattomasti. Ja eniten harmittaa se, että näin myöhään tajuaa että olisi voinut viime syksynä jo mennä vaikkapa sinne Auroraan. Mutta usko tai älä, minä kyllä luotin omien lääkäreideni sanoihin Diacorissa. Hmm, noh. Ei kai Sinun näitä enää tarvitse miettiä kunhan ymmärrät nämä asiat:
1. Rakastan sinua - KYLLÄ VIITSIN SANOA NÄIN! Se on 110% totta.
2. Olen vain ihminen, en lääkäri.
3. En voi muuttua edessäsi kaveriksi hetkessä. Siihen asti kun lähden tästä kodistamme, olet minun rakkaani. Lähdettyämme Haukun kanssa sinä et ole enää rakkaani, vaan kaunis muisto loppu elämän, pikku hiljaa haihtuen pois mielestä ja muistoista. Pieniä palasia toki muistaa loppun elämäänsä. Toivoisin kyllä, että kaiken voisi unohtaa...
4. Tarvitsen 1-4 viikkoa aikaa, että saan uuden paikan jossa voin nukkua. TEEN KAIKKENI ETTÄ OLISIN JO ENSI VIIKOLLA POISSA.
5. Minua harmittaa ja kaduttaa.
6. En ole tavoitellut vain omia unelmiani. Olen halunnut elää yhdessä MOLEMPIEN unelmaa. Varmaankin niin kovaa, että SAIRAUTENI johdosta aloin pelätä MEIDÄN eroa ja muuta kaikkea kauan sitten.
7. Minä en ole paha, mutta sairauteni johtaa pahoihin sanoihin ja tekoihin hoitamattomana.
8. Sinä annoit minulle mahdollisuuden, mutta en koskaan saanut oikeaa mahdollisuutta. Mahdollisuus olisi ollut Se, että olisin saanut oikeanlaista apua. Nyt parantumisprosessi alkaa, sairaudesta ja erosta.
9. Minä kaipaan sinua. Paljon. Tulen kaipaamaan ja itkemään itseni uneen pitkän aikaa. Oikein pelkään kuinka minä sinua ikävöin.
10. Jos voisin. Palaisin siihen hetkeen kun laitoin sinulle sen nallekarhu kiitos viesti kuvan. Tekisin kaiken toisin.
Ikävöiden ja kaivaten omaa rakastani,
Xxxxx
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.