Eelikkäs, pitkä aikainen koulukaverini, josnka kanssa luulin olevani tosi hyvillä "kaveri-termeillä" kertoi tässä äskettäin, että on ollut jo kiinnostunut minusta jo pitkään.
Koin tarvetta aloittaa uuden palstan tässä, koska en löytänyt mitään vastaavaa ongelmaa tarpeeksi nopeasti.
annan tässä pikaisen version,
-joka yllättäen osoittautuu luultavasti kuitenkin muistuttamaan useamman sivun esseetä
(hieman historiaaaaaaaaah)
Olen 21 vuotias nainen. Ainoa suhde joka minulla on elämäni aikana ollut, on ollut naisen kanssa ja sujui hyvin, olimme yhdessä n. 3 vuotta, mutta itselleni ei mitään syvempää kiintymystä syntynyt. näin on yleensäkkin, minun on vaikea luottaa ja (epäilen, että mahdoton rakastua.)
Elikkäs nyt tämä samainen ystäväni, jonka olen tuntenut jo parisen vuotta, tunnusti pitkä-aikaisen ihastumisesnsa minuuun, ja taisipa käyttää sanaa "rakastaa" jossain merkityksessä. Hän nyt siis vuorostaan on mies, ja minua pelottaa. Tiedän että en ole hetero, ja pelkään että oma kiintymykseni häntä kohtaa ei olisikaan niin "aitoa" ja lopulta päädyn pilaamaan kaiken.
Tämä tunnustus tuli ilmi tuossa juhannus-iltojen päättekksi, ihan mukasti juoneena (mutta ei mitenkään päissään kumpainenkaan) kun tämä asian pahainen tuli puheeksi, niin siinä hän oli sitten fyysinen, silitti kättäni, suuteli hartioitani ja lopuksi muiskauttelimme muutaman suudelman.
-tämmöinen fyysisyys ei normaalia meidän kanssakäymisessä.
Reaktioni tälle kaverille oli mitä huonoin. se tässä nyt kaduttaa. tavallaan hetken toivoin, että tämä voisi toimia, mutta en edes tiedä mitä tunnen tätä henkilöä kohtaan, koska kun olimme intiimimmin, se tuntui enemmältä, kuin aikaisemmissa puuhissani, ja hän siis kyllä välittää minusta aidosti.
Mutta sanoin hänelle suoraa seuraavana kiusallisena aamuna, että en olisi kiinnostunut kaukosuhteesata, tavallaan pidän hänestä, mutta en tiedä mitä tunnen.
-minun ei tehnyt mieli suudella häntä, eikä suudella hänen niskaansa, ei olla aktiivinen siinä mielessä, mutta pidin siitä miten hän osoitti kiintymystä minuun, melkein halusin hänen vain jatkavasn (ei mennä pidemmälle, mutta ehkä olla kanssani siinä hetkessä pidempään. (kuullostaa jotenkin kauhealta, mutta ei vaan ollut sellasita fiilistä.)
Tiedän että melkein itkin, kun vein hänet juna-asemalle, ja olen nyt kaksi päivää tuosta ajatellut vain häntä, mutta en edeleenkään tiedä mitä ajatella, en tiedä teinkö virheen, kun en suoraa vain sanonut että "anteeksi, mutta ei."
En haluaisi olla hänen kansaan suhteessa vain ns. "Kokeillakseni" ei tunnu reilulta tuo, jotenkin tulee sellainen hyväksikäyttävä olo, koska hän on kiinnostunut, niin tuntuu pahalta mennä siihen tosi kevyellä asenteella.
-minä vain en tiedä mitä tunnen/ajattelen häntä kohtaan.
Taikka siiiiiish.. olisi luultavammin suht helppo juttu vain antaa asian olla, jos itselläni ei olisi mitään kiinnostusta samaiseen mieheen.
Ehkäpä tuo isommista esteistä on minulle se, että tämä henkilö, tuntee paljon vahvemmin minua kohtaan kuin minä häntä, se jotenkin vain pelottaa. En halua toimia tyhmästi, ja rikkoa tilannetta omalla reaktiollani.
En tiedä mitä tehdä, minua pelottaa/jännitää, ja olen vain tosi epätietoinen kaikesta. vaikea ajatella mitään muuta.
En vain tiedä, pelkäänkö sitä miten hän reagosi, jos meille tulisikin jotain, tai miten itse reagosin häntä kohtaan.
Vai pelkäänkö vain suhdetta jossa minun pitäisi ehkä jopa olla emotionaalisesti läsnä?
Jos jollain jotain vinkkejä/ajatuksia tai ihan mitä tahansa, niin ottaa näppäimistön kauniiseen käteen ja kirjoittaa sen tänne. itselläni sellainen kriisi päällä, että ihan kaikki mielipiteet olisi tosi arvostettuja täällä.
Koin tarvetta aloittaa uuden palstan tässä, koska en löytänyt mitään vastaavaa ongelmaa tarpeeksi nopeasti.
annan tässä pikaisen version,
-joka yllättäen osoittautuu luultavasti kuitenkin muistuttamaan useamman sivun esseetä
(hieman historiaaaaaaaaah)
Olen 21 vuotias nainen. Ainoa suhde joka minulla on elämäni aikana ollut, on ollut naisen kanssa ja sujui hyvin, olimme yhdessä n. 3 vuotta, mutta itselleni ei mitään syvempää kiintymystä syntynyt. näin on yleensäkkin, minun on vaikea luottaa ja (epäilen, että mahdoton rakastua.)
Elikkäs nyt tämä samainen ystäväni, jonka olen tuntenut jo parisen vuotta, tunnusti pitkä-aikaisen ihastumisesnsa minuuun, ja taisipa käyttää sanaa "rakastaa" jossain merkityksessä. Hän nyt siis vuorostaan on mies, ja minua pelottaa. Tiedän että en ole hetero, ja pelkään että oma kiintymykseni häntä kohtaa ei olisikaan niin "aitoa" ja lopulta päädyn pilaamaan kaiken.
Tämä tunnustus tuli ilmi tuossa juhannus-iltojen päättekksi, ihan mukasti juoneena (mutta ei mitenkään päissään kumpainenkaan) kun tämä asian pahainen tuli puheeksi, niin siinä hän oli sitten fyysinen, silitti kättäni, suuteli hartioitani ja lopuksi muiskauttelimme muutaman suudelman.
-tämmöinen fyysisyys ei normaalia meidän kanssakäymisessä.
Reaktioni tälle kaverille oli mitä huonoin. se tässä nyt kaduttaa. tavallaan hetken toivoin, että tämä voisi toimia, mutta en edes tiedä mitä tunnen tätä henkilöä kohtaan, koska kun olimme intiimimmin, se tuntui enemmältä, kuin aikaisemmissa puuhissani, ja hän siis kyllä välittää minusta aidosti.
Mutta sanoin hänelle suoraa seuraavana kiusallisena aamuna, että en olisi kiinnostunut kaukosuhteesata, tavallaan pidän hänestä, mutta en tiedä mitä tunnen.
-minun ei tehnyt mieli suudella häntä, eikä suudella hänen niskaansa, ei olla aktiivinen siinä mielessä, mutta pidin siitä miten hän osoitti kiintymystä minuun, melkein halusin hänen vain jatkavasn (ei mennä pidemmälle, mutta ehkä olla kanssani siinä hetkessä pidempään. (kuullostaa jotenkin kauhealta, mutta ei vaan ollut sellasita fiilistä.)
Tiedän että melkein itkin, kun vein hänet juna-asemalle, ja olen nyt kaksi päivää tuosta ajatellut vain häntä, mutta en edeleenkään tiedä mitä ajatella, en tiedä teinkö virheen, kun en suoraa vain sanonut että "anteeksi, mutta ei."
En haluaisi olla hänen kansaan suhteessa vain ns. "Kokeillakseni" ei tunnu reilulta tuo, jotenkin tulee sellainen hyväksikäyttävä olo, koska hän on kiinnostunut, niin tuntuu pahalta mennä siihen tosi kevyellä asenteella.
-minä vain en tiedä mitä tunnen/ajattelen häntä kohtaan.
Taikka siiiiiish.. olisi luultavammin suht helppo juttu vain antaa asian olla, jos itselläni ei olisi mitään kiinnostusta samaiseen mieheen.
Ehkäpä tuo isommista esteistä on minulle se, että tämä henkilö, tuntee paljon vahvemmin minua kohtaan kuin minä häntä, se jotenkin vain pelottaa. En halua toimia tyhmästi, ja rikkoa tilannetta omalla reaktiollani.
En tiedä mitä tehdä, minua pelottaa/jännitää, ja olen vain tosi epätietoinen kaikesta. vaikea ajatella mitään muuta.
En vain tiedä, pelkäänkö sitä miten hän reagosi, jos meille tulisikin jotain, tai miten itse reagosin häntä kohtaan.
Vai pelkäänkö vain suhdetta jossa minun pitäisi ehkä jopa olla emotionaalisesti läsnä?
Jos jollain jotain vinkkejä/ajatuksia tai ihan mitä tahansa, niin ottaa näppäimistön kauniiseen käteen ja kirjoittaa sen tänne. itselläni sellainen kriisi päällä, että ihan kaikki mielipiteet olisi tosi arvostettuja täällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et voi luvata toiselle mitään koska et itsekään tiedä. Minusta jos kerrot nämä ajatuksesi rehellisesti niin toinen voi sitten punnita omat ajatuksensa paremmin. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Sinä et ole hänen eikä hän sinun tunteistasi vastuussa. Mutta rehellisyys on kaiken a ja o koska sellainen turha vedättäminen ja toivon ylläpitäminen on sietämätöntä jos se olisi tahallista ja tietoista mutta toisaalta voisi ajatella hidasta etenemistä....Ei aina tartte heti sänkyyn hypätä löytääkseen vastauksia?
noh, joo siis hitaasti tässä menisikin, tuo kyllä kaduttaa tuo pikku-intiimisyys, jotenkin ehkä vaikutti päätökseen liikaa. Aargh, en tiedä, pelkään että hän loukkaantuu, vaikka sanoikin että odotti jo pelkää ja suoraa "ei kiitos" vastausta, ehkä se olisi ollut vain helpompi antaa.
mutta totta, varmaan pian soittelen sinne, ja koitan nyt taas jotenkin ilmasita asiat niin kuin koen niiden olevan. En vain halua että menetän hänet ystävä. Koska näin muutaman päivän pohdinnan jälkeen, tajuan että minun on vaikea nähdä hänet romanttisessa mielessä, en luultavasti ole myöskään valmis suhteeseen. se olisi vain liian vakavaa minulle.
tuo ehkä kuitenkin fiksuin päätös.
Tuntuu vain pahalta, mutta se taitaakkin kuulua asiaan.
Aaaaaargh, taas kun tätä kirjoittelin, niin tulin jo melken toisiin ajatuksiin... mutta en halua vastata hänelle, ennen kuin olen varma mistään, tuntuu kuitenkin pahalta pitää asiat keskeneräisinä.