En oo vielä valmis lähtee taivaaseen

Mä ostan menolipun Thaimaaseen. Tai ainakin se vaikuttais kaikkein houkuttelevimmalta ratkaisulta. Mie oon kyllästynyt tähän elämään, ympäröivään maailmaan. Mitä järkee tässä on?

Mulla on kaikki ihan jees mutta silti mikään ei tunnu miltään. Mulla on ensimmäinen vuosi takana yliopistossa alalla, joka ei kiinnosta mua yhtään. Ovet ei auenneet sinne, minne olisin halunnut, mutta tällä alalla työpaikka ja ok palkka on melko taattu loppuelämäksi, Oon tällä hetkellä parisuhteessa ja meillä kaikki näennäisesti ihan hyvin. (Ironista, että mun puoliso opiskelee just sillä alalla, johon mie hain kolme vuotta), Mun puolisolla ei ole kiire perustaa perhettä eikä kyllä ole mullakaan. En enään edes halua perhettä.

Tää kaikki johtuu pääosin siitä, että kasvoin aikuiseksi. Mulla on ikää 23 vuotta ja tajusin, että tuossa tuo elämä tulee olemaan. Jatkuvaa taistelua elämänhalua vastaan. Mun ongelma ei ole siinä, että mun elämä olisi surkeeta. Moni olis varmaan kateellinen mulle. Mut mie en voi olla ajattelematta asioita isommin. Mie kestä ajatusta, että elän tällaisessa maailmassa. Maailmassa, jossa ahneus, rahanhimo, oman navan tuijuttaminen on vallitsevat voimat. Ja mie en voi asialle yhtään mitään. Missä on lähimmäisen rakkaus? Miksi kaikkien ei vain voisi olla hyvä olla? Missä on ihmisten moraali?

Tiedän, että en ole itsekään puhdas pulmunen. Mut jos ihminen on viisas eläin niin miksi emme voi luoda jotain parempaa? Miksi olemme luoneet näin surken järjestelmän elää? Oikeesti olisin valmis lähteen tuonne taivaaseen. Mie en näe, että mikään täällä muuttuu mun eliniän aikana. Mutta mie en pysty lähtemään. Satuttaisin lähimpiäni aivan liikaa jos lähtisin. Mut ei kukaan tuu mua hakemaankaan täältä pitkään aikaan. En ole niin onnekas. Miksi he lähtevät täältä liian nuorina, jotka haluavat elää, mutta minunlaiseni joutuvat sinnittelemään täällä?

Ps. Olen puhunut näistä tuntemuksista puolisoni kanssa mutta hän on sitä mieltä, että se on vain lutusta, että haluaisin muuttaa maailmaan. Hänen mielestään minun pitäisi vain unohtaa tälläiset ajatukset, koska haavemaailmassa ei voi elää. Hän siis opiskelee lääkäriksi...
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Elämäonpeli kirjoitti:

Mä ostan menolipun Thaimaaseen. Tai ainakin se vaikuttais kaikkein houkuttelevimmalta ratkaisulta. Mie oon kyllästynyt tähän elämään, ympäröivään maailmaan. Mitä järkee tässä on?

Mulla on kaikki ihan jees mutta silti mikään ei tunnu miltään. Mulla on ensimmäinen vuosi takana yliopistossa alalla, joka ei kiinnosta mua yhtään. Ovet ei auenneet sinne, minne olisin halunnut, mutta tällä alalla työpaikka ja ok palkka on melko taattu loppuelämäksi, Oon tällä hetkellä parisuhteessa ja meillä kaikki näennäisesti ihan hyvin. (Ironista, että mun puoliso opiskelee just sillä alalla, johon mie hain kolme vuotta), Mun puolisolla ei ole kiire perustaa perhettä eikä kyllä ole mullakaan. En enään edes halua perhettä.

Tää kaikki johtuu pääosin siitä, että kasvoin aikuiseksi. Mulla on ikää 23 vuotta ja tajusin, että tuossa tuo elämä tulee olemaan. Jatkuvaa taistelua elämänhalua vastaan. Mun ongelma ei ole siinä, että mun elämä olisi surkeeta. Moni olis varmaan kateellinen mulle. Mut mie en voi olla ajattelematta asioita isommin. Mie kestä ajatusta, että elän tällaisessa maailmassa. Maailmassa, jossa ahneus, rahanhimo, oman navan tuijuttaminen on vallitsevat voimat. Ja mie en voi asialle yhtään mitään. Missä on lähimmäisen rakkaus? Miksi kaikkien ei vain voisi olla hyvä olla? Missä on ihmisten moraali?

Tiedän, että en ole itsekään puhdas pulmunen. Mut jos ihminen on viisas eläin niin miksi emme voi luoda jotain parempaa? Miksi olemme luoneet näin surken järjestelmän elää? Oikeesti olisin valmis lähteen tuonne taivaaseen. Mie en näe, että mikään täällä muuttuu mun eliniän aikana. Mutta mie en pysty lähtemään. Satuttaisin lähimpiäni aivan liikaa jos lähtisin. Mut ei kukaan tuu mua hakemaankaan täältä pitkään aikaan. En ole niin onnekas. Miksi he lähtevät täältä liian nuorina, jotka haluavat elää, mutta minunlaiseni joutuvat sinnittelemään täällä?

Ps. Olen puhunut näistä tuntemuksista puolisoni kanssa mutta hän on sitä mieltä, että se on vain lutusta, että haluaisin muuttaa maailmaan. Hänen mielestään minun pitäisi vain unohtaa tälläiset ajatukset, koska haavemaailmassa ei voi elää. Hän siis opiskelee lääkäriksi...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu