En ole mitenkään erityisen lääkevastainen, mutta ihmetyttää silti neuroleptien ylistäminen skitsofreenikkojen pelastajana. Onko niitä sitten ennalleenkin toipuneita, mutta en ole näitä vaan sattunut kohtaamaan? Minusta on selvää, että neuroleptit lamaavat korkeampia aivotoimintoja ja ihmisestä jää pelkkä varjo. Onko se elämisen arvoista elämää?
Lamaamalla voisi "parantaa" varmaan paljon muitakin sairauksia. Pääkään ei taatusti särkisi, kun ihminen vaivutettaisiin lääkkeelliseen koomaan. Särkevän kädenkin voi aina poistaa tai vähintään hermot katkaista.
Luin juuri Marko Hamilon kirjan Luonnollisesti hullu ja pettymyksekseni jouduin toteamaan, että hänkin piti neuroleptejä mullistavana keksintönä. Tuntuu siltä että kun kyse on niinkin hankalasta ja leimaavasta sairaudesta, on tyydytty surkeaan hoitomuotoon.
No, eiköhän se totuus ala pulpahdella ammattilaistenkin suusta viimeistään siinä vaiheessa, kun markkinoille tulee uuden polven psykoosilääke, jolla "ei ole edellisten kammottavia haittavaikutuksia". ;)
Lamaamalla voisi "parantaa" varmaan paljon muitakin sairauksia. Pääkään ei taatusti särkisi, kun ihminen vaivutettaisiin lääkkeelliseen koomaan. Särkevän kädenkin voi aina poistaa tai vähintään hermot katkaista.
Luin juuri Marko Hamilon kirjan Luonnollisesti hullu ja pettymyksekseni jouduin toteamaan, että hänkin piti neuroleptejä mullistavana keksintönä. Tuntuu siltä että kun kyse on niinkin hankalasta ja leimaavasta sairaudesta, on tyydytty surkeaan hoitomuotoon.
No, eiköhän se totuus ala pulpahdella ammattilaistenkin suusta viimeistään siinä vaiheessa, kun markkinoille tulee uuden polven psykoosilääke, jolla "ei ole edellisten kammottavia haittavaikutuksia". ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Marko on natsivaltion kannattaja.
Psykiatri sanoi minulle,että on parempi kestää neuroleptin haittavaikutukset kuin olla ilman sitä,kun sanoin,että haluan vähitellen lopettaa neuroleptin syömisen,koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Psykiatri otti heti jyrkän kannan,että hän ei sitä suostu lopettamaan. Ihmettelen tuollaista asennetta. Eihän minua kukaan voi pakottaa syömään tuollaisia terveyden tuhoavia myrkkyjä. Millä hän luulee sitä vahtivansa?
Sinä päätät haluatko lopettaa jonkun lääkkeen tai aineen, ei psykiatrisi tai lääkärisi. Mene toiselle henkilölle hakemaan apua, jos vaan voit ja jätä moinen puoskari omilleen.
"Skitsofrenia" tai "bipolaarisuus" eivät ole mitään yksittäisiä tunnettuja solutason aivosaurauksia. Näiden diagnoosien alla on paljon erilaisia ja eri tavoilla oireilevia ihmisiä. Martin Harrowin 15 ja 20 vuoden tutkimuksissa seurattiin potilaita hyvin pitkäaikaisesti, ja yllättävän suuri osa esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saaneista potilaista lopulta lopetti neuroleptit. Tämä ryhmä myös lopulta pärjäsi paljon paremmin toiminnallisesti kuin neurolepteja syönyt ryhmä.
http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf
https://www.pubmed.com/pubmed/23512950
http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf
http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/
Jne. Neuroleptit lamaavat "antipsykoottisilla" tasoilla aivojen dopamiinipolkuja ja siten korkeampiin ihmisen ajattelun ja tunteiden säätelyyn liittyviä aivojen alueita, kuten otsalohko ja limbinen järjestelmä. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä lääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi "skitsofrenian", "bipolaarisuuden" ja nuorten ja vanhusten käytöshäiriöiden kontrollointiin. Nämä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna mitään aivoissa olevaa sairautta, vaan ne lamaavat ison osan aivoista. Jotkut potilaat ja varsinkin potilaan läheiset ja muu yhteiskunta voivat kokea "kemiallisen lobotomian" vaikutukset hyödyllisinä, mutta on myös suuri osa "skitsofreniaa" tai "bipolaarista" sairastavia (tarkemmin niillä nimillä diagnosoituja), jotka voivat toiminnallisesti paremmin hyvin pienellä annoksella näitä lääkkeitä tai jopa ilman niitä
Kuten tuossa mainittiin, mm. skitsofreenikot voivat paremmin ilman neuroleptejä. Asia selittyy juuri mainitsemallasi aivojen lamaamisella (oppiminen, muisti, tunteet, motiivit, aistikeskukset, puhekeskus jne.). Jos joku hermorata pitäisi "lopettaa", neurokirurgi tekisi sen kivuttomammin kuin psykiatrian lääkitys.
Ihmettelen myöskin Hamilon jyrkkää kantaa skitsofrenian etiologiaan; hän toteaa, ettei sairaus ole mitenkään selitettävissä psyyken kautta, vaan kyse on fysiologisesta aivojen toiminnan häiriöstä. Kuinka sitten selittyy se, että esimerkiksi länsimaissa ja kehittyvissä maissa sairaus ilmenee eri tavoin? Eikö se jo paljasta psyyken suuren roolin? Ei puhtaasti fysiologisten sairauksien oireet vaihtele kulttuureittain.
En tiedä mikä olisi oikea ratkaisu psykoosien hoitoon - psykoosia läpikäyvän pelkkä seuraaminen osastollakin tuntuu julmalta. Ja historia on tainnut näyttää, että odottelemalla skitsofrenia ei parane. Toivoisin kuitenkin, ettei nyt ainakaan neurolepteihin tuudittauduta lopullisena "hoitokeinona".
Se selittyy sillä, että kuka ikinä tämä Hamilo onkaan puhuu hän täyttä puppua. Joskus lääkityksestä voi olla lyhyessä käytössä apua, mutta se on harvoin ratkaisu pitkässä käytössä. Usein haitallisempi kuin ei mitään pitkällä tähtäimellä.
skitsofrenia on LEIMA joka on virallisessa papereissa ja kulkee henkilötunnuksen mukana.
Erotkaa yhteiskunnasta.
Korostan mainitsemaasi leimaa. Tässä vielä Amerikan asiantuntijoilta samasta aiheesta, jos jotkin epäilevät Jannen kertomaa:
http://www.antipsychiatry.org/stigma.htm
Madinamerica julkaisee sivuillaan paljon asiaa mm. potilas- ja ihmisoikeuksista, mutta EU-Suomi ei edes mieti asian tutkimista.
Älä jankuta. Eivät kaikki täällä ole skitsofreenikkoja ja syö neurolepteja. Keskustelet ikään kuin kaikki olisivat ottamatta huomioon, että on psyykkisesti sairaita, jotka eivät ole eläessään yhtään neuroleptipilleriä syöneet. Eikä meillä kaikilla ole skitsofreniaa.
Kyllä skitsofrenia ihan oikea sairaus. Jonkunlainen keskushermoston häiriö, synty vähän epäselvä. Jos on koskaan kokemusta psykoosista niin syö ilomielin neuroleptejä ja vähät piittaa korkeimmista aivotoiminnoista. On Tää suomi 24 kas sen verran primitiivinen foorumi, että näiden neuroleptivastaisia neuvoja ei kannattaisi kuunnella.
En ole kiistänyt sitä missään vaiheessa etteikö skitsofrenia olisi vakava ja vaikea sairaus. Veljeni on skitsofreenikko. Olen vain eri mieltä siitä, että sairaus (ainakaan aina) olisi puhtaasti fysiologinen. Lueskelin tuossa nykylääketieteen kantaa ja näköjään se kuitenkin tunnustetaan, että psykoosisairaudet voivat olla myös traumaperäisiä. Onko lamaaminen silloinkin oikea tapa lähestyä sairautta? Tietysti voi olla, että se on ainoa vaihtoehto silloin, jos psyyke ei kerta kaikkiaan kestä trauman kohtaamista.
Minä uskon, että veljelläni oli synnynnäinen alttius sairauteen, mutta lopullisena aiheuttajana olivat lapsuuden turvattomat ja epävakaat olot.
Kuten aiemmin sanoin, hoitoon en osaa ottaa kantaa, mutta neuroleptien haitat nähneenä toivon, että niitä ei pidetä lopullisena ratkaisuna.
Just-just. Kannattaa nyt vähän kuunnella ja lukea, mitä muille on tapahtunut. Itselläni neurolepti aiheutti 2 psykoosia, joita ennen eikä jälkeen ole ollut. Antipsykootti aiheutti psykoosin. Lääkärini sanoi, että juu, näin pääsi käymään...
Minä olen kokenut rajun psykoosin, jossa luulin mm. olleeni kuollut. Selvisin siitä enkä ole syönyt antispykoottista lääkitystä kuukautta pidempään. Olen ollut kuukausia syvässä psykoosissa enkä todellakaan pidä sitä minään keskushermoston häiriönä, vaan reaktiona nuoruuden kehityskriisiin. Psykatrit pelottlevat ihmisiä syömään lääkettä argumenteilla, että seuraava psykoosi "tuhoaa" aivosi, jos et syö dopamiinitasoja säätelevää lääkitystä. Tämä on minusta törkeää valehtelua, koska dopamiiniteorialta ensinnäkin puuttuu tieteellinen näyttö. Ei ole todistettu ensinkään, että dopamiinin liikatuotanto liittyisi johdonmukaisesti skitsofreniaan. Toisekseen ei olle johdonmukaisesti löydetty mitään viitteitä yhtään mistään keskushermoston häiriöstä tai muustakaan aivotason muutoksesta, joka olisi skitsofreenikoille yhteinen.. Oli tämä foorumi sitten miten primitiivinen tahansa, niin tuollainen tökerön huoleton suhtautuminen voimakkaiden, aivoja surkastuttavien lääkeaineiden pakkosyttöön puolustuskyvyttömille, sekaisin menneille nuorille ihmisille on todella irvokasta ja loukkaavaa. Olen ollut mielisairaalassa ja nähnyt, miltä kroonikkoskitsofreenikot näyttävät. Tiedätkö miltä ne näyttävät? Ne näyttävät vammaisilta. Heillä on pakkoliikkeitä, he kävelevät kankeasti, ymmärtävät hitaasti. Jos haluat oikeasti tietää miltä näyttää keskushermostoltaan vammautunut ihminen, niin mene puhumaan heidän kanssaan, joita on syötetty vuosikymmeniä nota lääkkeillä. Tai syö itse niitä vuosikymmeniä, tiedät mitä on oikeasti keskushermoston häiriö. Psykoosi ei ole sitä, vaan ohimenevä tila josta on mahdollista selvitä ihan ilman mitään lääkitystä.
Juuri näin. Psykoosi myös opettaa ja niiden läpikäyminen parantaa kykyä kestää elämänkriiseja myös jatkossa. Jos tunteet lamataan pois joka kerta jää kokemus ja sitä kautta oppi saamatta. Ei psykoottinen olotila kivaa ole, mutta täysin normaalia kaikille ihmisille. Valitettavasti sellaista elämä on joillekin. Ne jotka eivät käy läpi psykoottista kokemusta voi olla vaikea ymmärtää sitä, sillä se voi näyttää ulkopuoliselle jotenkin "sairaalta" reaktiolta. Psykoosi on kuitenkin, kaikesta psykiatrian propagandasta huolimatta, täysin normaali ihmisen psyykkinen puolustautumiskeino.
"Psykiatri sanoi minulle,että on parempi kestää neuroleptin haittavaikutukset kuin olla ilman sitä,kun sanoin,että haluan vähitellen lopettaa neuroleptin syömisen,koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Psykiatri otti heti jyrkän kannan,että hän ei sitä suostu lopettamaan. Ihmettelen tuollaista asennetta. Eihän minua kukaan voi pakottaa syömään tuollaisia terveyden tuhoavia myrkkyjä. Millä hän luulee sitä vahtivansa? "
Ei sillä elukalla ole oikeuta, sinä päätät itsestäsi!
tee valitus tai toimi oman käden oikeudella!
"Veljeni on skitsofreenikko."
Tuskin on sen enempää kuin nimi yhteiskunnan rekisterissä.
Minulla on kokemusta, että jotkut neuroleptit pystyy lopettamaan, eikä tule vieroituspsykoosia. Mutta jotkut toiset ovat sellaisia, että heti kun jätät yhdenkin annoksen väliin, tulee psykoottisia oireita, niin että on kertakaikkiaan pakko jatkaa. Toivon todella, ettei tämä nykyinen tuhoaisi aivojani... jos niissä nyt enää on mitään tuhottavaa:/
Minulla on tullut aika paljon nimien ja muiden asioiden unohtelua ja olen syönyt neurolepteja 20 vuotta. Mutta totuus on, että kykenen tuntemaan rakkautta, tosin vaihtelevassa määrin. Silloin, kun pääsin pois sairaalasta eräs nuori hoitaja uhkasi "toimenpiteillä" jos en syö lääkettä. Käsittääkseni vain psykoottinen voidaan laittaa pakkohoitoon. Tarkoittiko tämä nuori mies sitä, että vaikka en olisi psykoottinen minut laitettaisiin pakkohoitoon "toimenpiteenä", koska en söisi lääkettä. Tai sitten väärennettäisiin psyykkistä tilaani koskevia tietoja.
Nykyään - jo vanhana miehenä - odotan aika usein kuolemaa, koska mitään sellaista ei tapahdu, joka saisi minut pitämään ihmiselämästä. Aion tulevaisuudessa meditoida, mikä on materialististen psykiatrien kiroamaa puuhaa ja kai "epäsoveliasta" kuin on hullun rakkauskin.
ihmisen suunta on mentävä eteenpäin - jos ei tykkää on mentävä pois tilanteesta.