Eli olen haikaillut jo yli puoli vuotta erään miehen perään, enkä ole vieläkään tätä unohtanut, vaikka mies häipyi inhottavalla tavalla. Tiedän, että tämän miehen kanssa suhde ei olisi pidemmän päälle muutenkaan toiminut, mutta silti en vieläkään jostain syystä saa häntä mielestäni.
Auttaisi, jos tapaisi muita, mutta enpä tiedä miten. Töissäni olen asiakaspalvelussa, mutta asiakkaina harvoin on ikäisiäni (itse olen 20v, nuori siis vielä!) miehiä. Syksyllä opiskelukavereista suurimman osan tunnenkin jo, ja bileitä ym. järejstetään ensimmäisen vuoden jälkeen erittäin harvoin.
Baariin? Ystävistäni kaikki seurustelevat, eikä heitä saa kirveelläkään kanssani baareihin, viettävät mieluummin aikaa kotona puolisoidensa kanssa, minkä tietysti ymmärrän. Päivät olen töissä ja iltaisin sitten tapaan kavereitani tai lenkkeilen, käyn kahvilla, olen yksin kotona tms.
Ja olen siis normaali, nätti, hoikka ja juttelen kyllä helposti tuntemattomienkin kanssa. Minkään pleijereiden ja itsetietoisten idioottien perään en haikaile, yhden yön jutut tai toivottomat säätämiset eivät kiinnosta. Eli mitään paljon puhuttuja liian korkeita "kriteerejä" minulla ei ole, kyllä sen tietää ilmankin, kenen kanssa synkkaa ja kenen ei.
Jos jollain sinkkunaisella olisi vinkkejä? :D Pelkään, että tätä menoa minusta tulee katkera uranainen, joka viettää loppuelämänsä yksin :P
Miten päästä yli miehestä ja tavata uusia?
11
158
Vastaukset
- Itsetietoinen idioot
Vai että oikein puoli vuotta?
Täällä joku kertoi haikailun loppuneen noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Haikailu jää päälle aika usein silloin, kun suhde loppuu jotenkin yllättäen, eikä hitaamman eroprosessin kautta.
Ehdotan että annat itsellesi aikaa vielä puolisen vuotta ja puit asiaa vielä sen ajan. Sitten uutta äijää pyydystämään. Parhaaksi paikaksi veikkaan edelleenkin opiskeluympyrät. Tai sitten kavereiden sukulaisia tai tuttuja.
Terveisin itsetietoinen idiootti.- epätoivoinen?
Tiedän, että puoli vuotta ei todellakaan ole paljon, mutta mies oli ensimmäinen, jonka olen koskaan edes tavannut siinä mielessä. Emme virallisesti edes seurustelleet, mutta silti se puoli vuotta on ollut yhtä helvettiä, romahdin täysin, ihan liikaa tilanteeseen nähden. Tuhosin itseni ihmisen, jota ei edes kiinnosta, vuoksi. Lähes jokainen on joskus itkenyt jonkun takia ja ymmärrän kyllä, että haikailee toisen perään, mutta se ei saisi vaikuttaa koko elämään ja ainakin siitä olisi joskus päästävä yli :)
Ja tiedän, kuulostaa naurettavalta, että vasta 20-vuotias ajattelee näin. Kuitenkin, olen "jo" 20v, mutten ole koskaan seurustellut, käynyt treffeillä tai tapaillut ketään ennen tätä miestä. Vaikka olen ihan normaali nuori nainen, ja pelkään että todella vaivun epätoivoon ja rakennan elämäni opiskelun ja uran ympärille. Ongelma on, etten edes tapaa miehiä oikeastaan missään. Keskityn omaan elämääni, opiskeluaikana olen aamusta iltaan yliopistolla, ei ole oikein edes mahdollisuutta tavata muuta kuin tuttuja opiskelukavereita ja muutamaa muuta ystävää pari kertaa kuussa. Ei vain ole tilanteita, joissa uusia ihmisiä tapaisin, ei ole nuorempanakaan ollut. Koulu, työt ja ne muutama ystävä :) - Itsetietoinen idioot
epätoivoinen? kirjoitti:
Tiedän, että puoli vuotta ei todellakaan ole paljon, mutta mies oli ensimmäinen, jonka olen koskaan edes tavannut siinä mielessä. Emme virallisesti edes seurustelleet, mutta silti se puoli vuotta on ollut yhtä helvettiä, romahdin täysin, ihan liikaa tilanteeseen nähden. Tuhosin itseni ihmisen, jota ei edes kiinnosta, vuoksi. Lähes jokainen on joskus itkenyt jonkun takia ja ymmärrän kyllä, että haikailee toisen perään, mutta se ei saisi vaikuttaa koko elämään ja ainakin siitä olisi joskus päästävä yli :)
Ja tiedän, kuulostaa naurettavalta, että vasta 20-vuotias ajattelee näin. Kuitenkin, olen "jo" 20v, mutten ole koskaan seurustellut, käynyt treffeillä tai tapaillut ketään ennen tätä miestä. Vaikka olen ihan normaali nuori nainen, ja pelkään että todella vaivun epätoivoon ja rakennan elämäni opiskelun ja uran ympärille. Ongelma on, etten edes tapaa miehiä oikeastaan missään. Keskityn omaan elämääni, opiskeluaikana olen aamusta iltaan yliopistolla, ei ole oikein edes mahdollisuutta tavata muuta kuin tuttuja opiskelukavereita ja muutamaa muuta ystävää pari kertaa kuussa. Ei vain ole tilanteita, joissa uusia ihmisiä tapaisin, ei ole nuorempanakaan ollut. Koulu, työt ja ne muutama ystävä :)Yliopistoilla on muistaakseni kohtuullisen aktiivista harrastustoimintaa ja kiltojen, osakuntien tms. tapahtumia melkoisen paljon. Sinne vain sekaan, se tekee sinulle hyvää joka tapauksessa.
Pelkkä puurtamis-puurtaminen yliopistossa ja mahdollisimman nopea valmistuminen ei ole välttämättä optimaalinen suoritus tulevaisuutta ajatellen. Merkittävämmäksi on osoittautunut sosiaalisten ja ammatillisten verkostojen melkoisen spontaani syntyminen opiskeluaikana.
Joka tapauksessa, anna itsellesi aikaa käydä asia lävitse. Ehkäpä se siitä.
- 32vOnnellista littoa
Voi sua.Olet elämänpolun alkupäässä,kyllä löydät sopivan elämänkumppanin takuuvarmasti.Iske kii mukavaan,vähän ujoon n.ikäiseesi nuoreenmieheen ja katso,ettei ole liian hallitseva.luonne.Vanhemmat ns.pelimiehet ja varatut kierrä kaukaa,niin mahdollisuus ihanaan suhteeseen,vaikkakin aina epäonnistumisriski on otettava huomioon.Onnea etsintään.
- Kіs-kіsu
Baariin voi mennä yksinkin. Ei siellä kauaa tarvitse yksin olla, juttuseuraa löytyy varmasti. Ihmisillä on paljon itse tehtyjä ja ylläpidettyjä esteitä jonka vuoksi ei voi elää niinkuin oikeasti huvittaisi.
Italian tai espanjan kursseilla voi muuten tavata tyylikkäitä jalkapallosta kiinnostuneita miehiä, jotka etsii matkaseuraa Barcelonaan tai Milanoon jne. Vain oma mielikuvitus on rajana, jos seuraa etsit.- eräs mahdollisuus
on alkaa prostituoiduksi, siinä tapaa paljon miehiä ja työ on omaehtoista ja vapaata. Tai sitten alkaa normaalin suominaisen tavoin baariruusuksi, sekin on palkitsevaa.
- Kіs-kіsu
eräs mahdollisuus kirjoitti:
on alkaa prostituoiduksi, siinä tapaa paljon miehiä ja työ on omaehtoista ja vapaata. Tai sitten alkaa normaalin suominaisen tavoin baariruusuksi, sekin on palkitsevaa.
Nyt jäi levy päälle. Miehet aina innostuu jostain yksinkertaisesta ajatuksesta eikä malta jättää sitä sillensä.
- naisen ajatus
Kіs-kіsu kirjoitti:
Nyt jäi levy päälle. Miehet aina innostuu jostain yksinkertaisesta ajatuksesta eikä malta jättää sitä sillensä.
Senkun levittää haarat ja katsoo mitä sinne väliin tuli, ja suhde on valmis.
- atm.
Mies häipyi inhottavalla tavalla. Eli oli jännämies joka pani sua muutaman kerran ja häipyi. Sinä jäit itkemään perään koska mies oli komea ja kuten naiset jää jännämiehen perään itkemään usein
- aina sama
Näissä naisten tarinoissa on aina sama juoni..
- Feklwfweklmkfemklefw
Haikailet "jännittävää" miestä joka dumppasi sut, nyt sitten "kriteerit on vähäiset"?
Musta tää haiskahtaa vain siltä että haluat laastariksi jonkun yltiökivan harmittoman miehen jonka harmittomuus pistää kyllästyttämään ~90 päivän sisällä.
Sitten : "Tämä ei johdu sinusta, tämä johtuu minusta" ja nainen lähtee etsimään sitä miestä joka on SEKÄ hyvä ETTÄ hänestä löytyy sitä ihanaa jännitettä, elikkäs sitä...
... OIKEAA KEMIAA !!!!!!
Ja sen kunnon miehen rooliksi jäi olla vain todiste universumilta että nainen mätkähtää aina tarpeen tullen pehmeälle patjalle tippuessaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 713105
- 922875
- 512115
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201575- 151349
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51338Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131301Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131273- 181270
Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241232