Pistin tämän just äskein erään SSRI-lääkkeitä koskevan viestikietjun loppuun ja päätin sitten kopsata tännekin. Meillä monella olisi paljon mielenterveydestä, diagnooseista ja lääkkeistä sanottava sekä hoitavalle taholle, että toisillemme. Kopsattu kommenttini toisesta ketjusta siis:
Hei!
Kiitoksia kaikille kokemuksien jakamisesta, tulee enenevässä määriin ymmärrystä, missä psykiatrisessa hoidossa mennään. Voisin verrata omalla kohdallani ihan kuin mukavasta turvallisesta unesta painajaiseen heräisi. Meillä on siis oireilevia ihmisiä, jotka diagnosoidaan jäykästi ja usein vääriin (ja niitä dg riittää siis joka menoon!), laadukasta psykoterapiaa ei ole tarjolla (tai se on maksukyvyn ulkopuolella), tai se on täysin toimimaton (viikkokuulumisten vaihtaminen ja lapsuustarinoiden kerronta omahoitajan kanssa) ja lääkkeitä kehiin, josta syntyy erittäin usein pahoja haittavaikutuksia, joita lääkärit eivät kykene tunnistamaan ja niitä oireita hoidetaan uusilla lääkkeillä, tai ne johtaa uusiin diagnooseihin johon uudet lääkkeet sysätään. Sitten kun epäilee lääkkeiden tuottavan haittaa, lääkäri sanoo, että ei-ei-ei. Sitten kun lopettaa lääkityksen omin päin ja vieroitusoireet alkaavat, ne arvioidaan relapsiksi ja lääkäri närkästyneenä pitää saarnan siitä, miten masennuksen tai kaksisuuntaisen kysymyksessä ollessa on tärkeintä pitää potilas tasaisella lääkityksellä. Jos siitäkin huolimatta päätät olla jatkamatta lääkkeiden syöntiä ja kun viekkärit jatkuu, et saa enää osakseen muuta kun kylmän katseen, pahimassa tapauksessa sairauslomasi lopetetaan kesken (KeLan kuntoutustukikin on joillakin päätetty lopettaa kesken, kun ihminen kieltäytyi lääkkeistä) ja olet aivan omillasi. Koneisto hoitaa ja sylkäisee ulos tyngän. Suurin osa psykiatrian potilaista, jotka ovat käyneet tämän läpi, tarvitsevat psykiatrista hoitoa psykiatrisen hoidon päätteeksi. Tilanne on paljon paljon pahempi, mitä me haluamme nähdä. Mutta meillä on toisemme ja kokemuksemme ja siinä tilanteessa on hirveän tärkeää saada vertaistukea ja ehkä yhdessä pyrkiä vaikuttamaan tämän jähmeän koneiston toimintaan. Voisiko joku aikaansaapa perustaa vaikka feissiin suljetun ryhmän vaikkapa nimeltä Psyk. uhrit tai elämä psyykelääkkeiden jälkeen tai muuta vastaavaa?
Hei!
Kiitoksia kaikille kokemuksien jakamisesta, tulee enenevässä määriin ymmärrystä, missä psykiatrisessa hoidossa mennään. Voisin verrata omalla kohdallani ihan kuin mukavasta turvallisesta unesta painajaiseen heräisi. Meillä on siis oireilevia ihmisiä, jotka diagnosoidaan jäykästi ja usein vääriin (ja niitä dg riittää siis joka menoon!), laadukasta psykoterapiaa ei ole tarjolla (tai se on maksukyvyn ulkopuolella), tai se on täysin toimimaton (viikkokuulumisten vaihtaminen ja lapsuustarinoiden kerronta omahoitajan kanssa) ja lääkkeitä kehiin, josta syntyy erittäin usein pahoja haittavaikutuksia, joita lääkärit eivät kykene tunnistamaan ja niitä oireita hoidetaan uusilla lääkkeillä, tai ne johtaa uusiin diagnooseihin johon uudet lääkkeet sysätään. Sitten kun epäilee lääkkeiden tuottavan haittaa, lääkäri sanoo, että ei-ei-ei. Sitten kun lopettaa lääkityksen omin päin ja vieroitusoireet alkaavat, ne arvioidaan relapsiksi ja lääkäri närkästyneenä pitää saarnan siitä, miten masennuksen tai kaksisuuntaisen kysymyksessä ollessa on tärkeintä pitää potilas tasaisella lääkityksellä. Jos siitäkin huolimatta päätät olla jatkamatta lääkkeiden syöntiä ja kun viekkärit jatkuu, et saa enää osakseen muuta kun kylmän katseen, pahimassa tapauksessa sairauslomasi lopetetaan kesken (KeLan kuntoutustukikin on joillakin päätetty lopettaa kesken, kun ihminen kieltäytyi lääkkeistä) ja olet aivan omillasi. Koneisto hoitaa ja sylkäisee ulos tyngän. Suurin osa psykiatrian potilaista, jotka ovat käyneet tämän läpi, tarvitsevat psykiatrista hoitoa psykiatrisen hoidon päätteeksi. Tilanne on paljon paljon pahempi, mitä me haluamme nähdä. Mutta meillä on toisemme ja kokemuksemme ja siinä tilanteessa on hirveän tärkeää saada vertaistukea ja ehkä yhdessä pyrkiä vaikuttamaan tämän jähmeän koneiston toimintaan. Voisiko joku aikaansaapa perustaa vaikka feissiin suljetun ryhmän vaikkapa nimeltä Psyk. uhrit tai elämä psyykelääkkeiden jälkeen tai muuta vastaavaa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hei,
Olen itsekin hakenut vertaistukea saamastani psyk.hoidosta ja sitä kautta päätynyt tänne Suomi24.
Olen tuonne lääkepuolelle kirjoittanut nimimerkillä Ihmeellinen Mieli.
Vaikka kokemuksistani on jo vuosia, on tuosta kaikesta irtipääsy ollut yksin vaikeaa ja työlästä. Se, että lähti hakemaan apua pahaanoloonsa johtikin tilanteen vielä pahempaan suuntaan.
Lääkkeet saivat kohdallani aikaan paljon vahinkoa mm minulta hävisi tunteet. Olen aikoinaan liikkunut paljon luonnossa ja suuntavaistoni on ollut vuosikymmenet pettämätön (siis olen liikkunut paljon keskellä ei mitään/korpimetsissä) ja nykyisin en pärjää ilman navia.
Nykyinen lääkekeskeinen hoito diagnooseineen on jotain niin uskomattoman julmaa ja ihmisarvoa alentavaa. Eihän tämä voi jatkua näin, eihän?
Mutta elämä jatkuu ja eteenpäin mennään päivä kerrallaan.
Minulla oli lievää masennusta ja voimakkaat paniikkioireet reilu vuosi sitten. Aloitin ssri lääkkeen ja ahdistus vaan paheni, mutta johtui kai siitä että nostin annosta liian nopeesti ylös. Viikko meni aika hillittömän ahdistuksen kanssa mutta sit olo alko helpottaa ja paniikkikohtaukset hiipui ja hiipui eikä niitä ole ollut enää ollenkaan, käytännössä kuukauden jälkeen aloituksesta mieliala oli parempi ja sai taas elämästä kiinni ja pystyin nauttimaan niistä asioista mistä ennenkin.
Puolen vuoden jäleen pudotin annosta puoleen ja nyt pari viikkoa ottanu joka toinen päivä eikä mitään lopetusoireita ole tullut.
Omalla kohdalla tunteet on ollu normaalit ja pystyny tuntemaan muutakin kuin vihaa, ärtymystä ja ahdistusta mitä se oli ennen lääkitystä. Toki ärtymystä ja suuttumusta on ollu mut pinna ei pala helposti.
Lääkärissä en ole tämän asian kanssa käynyt sen kerran kun sain lääkkeet, enkä ole kyllä kaivannutkaan.
Tiedän kyllä tapauksia missä tilanne ei ole mennyt näin hyvin, mut voi se mennä. Eli itse ainakin näkisin, että alussa tulee haittoja ja lopetuksessa myös, mut niissä pitää olla tarkkana.
Aurinkoista kesää.
Jotkut ihmiset psykiatria on hakannut niin maanrakoon/tuhonnut että ei ole itsetuntoa tai uskallusta liittyä minkäänlaisiin ryhmiin.
No sitä varten juuri me toisiamme tarvitaan, jotta vaikka haparoiden, vaappuen jo toisiimme nojaten voisimme nousta pikkuhiljaa siitä kyykky- tai totaalisesta kaatuma-asennosta vielä enemmän tai vähemmän jaloillemme.
Kohdallani huomaan sen, että pienen pieneksi kutistuneessa sosiaalisessa piirissäni ei ole ensimmäistäkään ihmistä, jonka kanssa kaikesta kokemastani voisin keskustella. Ihmiset eivät tiedä mielenongelmista muuta kun ”juu, masennus, sitä nyt on vähän kaikilla” ,tai ovat kuullet termeistä masennus, kaksi-suuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, psykoosi, skitsofrenia. Eivät tiedä lääkkeistä, niitten vaikutusmekanismeista, haitoista, käypähoitosuosituksista, lääketehtaiden ylivallasta tai mistään muustakaan.
Minulla itselläni olisi aika hemmetin monta asiaa sanottavana koko hoitokoneistosta. Sainpa tänään vaihteeksi palautetta viimeisestä lääkärintapaamisesta ja olin siinä niinkun hoomoilanen vähän aikaa. KAIKKI mahdollinen oli käännetty ylösalaisin. Soitto KYS:ille tuotti tulosta – asiat korjataan kun ehditään, kunhan saadaan nämä tietokoneet käyntiin :D En jätä niitä enää koskaan, siis en koskaan korjaamatta tai huomauttamatta. Olin lässynlässyn nynny koko aikaisemman elämäni, mielin kielin ja bendover joka ilmasuuntaan, mutta tämä saa luvan loppua. Nyt on kysymys minun elämästä. Ja teidän.
Pitää kuitenkin se feissin ryhmä perustaa. Olen kyllä somessa aikamoinen noviisi vielä. Jos tekisin sen itse, niin tarvitsisin vähän taustatukea ja apua, miten se tehdään, miten sitä hallitaan ja minkälaiset pelisäännöt kehitetään. Kaikki neuvot, ehdotukset, ajatukset ja ideat otetaan vastaan.
Ihan kuin minun kirjoittamaani. Masennus ei ole sairaus vaan oire.
Ehdottakaapa nimiä Facebookryhmälle jos vaikka saisin sellaisen pystytettyä.
Ehkäpä : Mielenterveyden luonnollinen hoito
Elämän vastoinkäymisten järkevä hoito
Ehdotan omaa nimimerkkiä Aamunkoitto - valitsin sen kun ajattelin niitä hemmetin pimeitä ja synkkiä vuosia masennuksen/ahdistuksen/paniikin ja totaalisen lamaantumisen jälkeen - että aamu se niiten jälkeen vielä koittaa :) Ei siis mitenkään itsekäkkäistä syistä :) Ja suljettuna ryhmänä ei nimen perusteella tietäisi, että siellä ne masentuneet keskenään muhii :) Muita ?
Aamunkoitto tuo ryhmänimenä mieleen kreikkalaisen äärioikeistolaisen puolueen kultainen aamunkoitto. Ei ehkä paras ensivaikutelma. :)
Fundeerasin tässä, että ehkä tarvitaankin kaksi ryhmää. Itse edustan siis niitä ihmisiä, jotka ovat siinä koneistossa pyörineet, saaneet vääriä diagnooseja, joitten masennus on kroonistunut ja jotka ovat kärsineet lääkkeiden valtavista haitoista. En omilla hirveillä jutuilla haluaisi saada ketään paniikkiin ja heittämään lääkkeitä tuosta noin vaan mäkeen. Meitä on satoja tuhansia Suomessa psykiatrisessa hoidossa, niin niille kolhituille ja väärin kohdeltuille oma ryhmä.
Mielestäni voi tulla huonosti kohdelluksi ja saada vääriä diagnooseja ilman että lääkkeistä olisi haittavaikutuksia. Tarkoitan tällä sitä, että kun ei saa oikeaa diagnoosia, niin oireet kroonistuvat. Oikean diagnoosin saa sitten vasta vuosikymmenten jälkeen, jolloin ei enää ole mitään tehtävissä. Tällainen vertaistukiryhmä kiinnostaisi, siis ei-niin-lääkekeskeinen.
Mitä muuta me voidaan tehdä yhdessä kuin perustaa fb:hen vertaistukiryhmiä?
Olen kyllästynyt mielenterveyshoidon tilaan noin ylipäätään, voisin luetella lukemattomia seikkoja, jotka ottavat päästä, mutta ne eivät liity lääkkeisiin. Kysynkin, hoidetaanko meitä oikeasti, halutaanko meidät saada terveiksi? Jos joku sanoo että tietenkin hoidetaan, niin esitän vastakysymyksen: no miksi meillä on sitten niin paljon ihmisiä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä ja psykiatrisessa laitoshoidossa?
Totta kai sitä voi tulla väärin kohdelluksi ilman (ainakaan toistaiseksi) havaittavia lääkehaittoja. En missään mielessä määrittele koko asiaa pelkästään omien kokemuksien perusteella. Ajatusta tarkentaessa siis olen varma, että masennuksesta on mahdollista nousta silloinkin, kun se on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä, kun se on virallisesti kroonistunut ja kun itsestä tuntuu, että peli on menetetty. Koska minulle kävi näin.
Meillä kaikilla on oma tarinamme, epäilyksemme ja kokemuksemme tältä saralta joita jakamalla voisimme viisastua ja vahvistua. Voisimme tarpeen vaatiessa ruotia asioita perin pohjin, linkata toisillemme uutisia psykiatrisen hoidon rintamalla tapahtuvista muutoksista, surkutella kun surettaa ja vinkata keinoja kun pahemman luokan sadepäiväputki osuu ja kaataa, ja olla tukemassa silloin kun joku lopettaa vaikkapa lääkitystä. Sitä kaikkea mitä elämämme pitää sisällä!
Mitä nyt ryhmän nimeen tulee, niin ei minua toi kreikkalainen puolueen nimi hetkahda, se on ehkä ennen kaikkea sitä, minkä merkityksen itse annamme jollekin sanalle. Aamunkoitto on minulle toivon ja uuden alun symboli. Muutkin kivat ideat otetaan vastaan, ehdottomasti. Ja ollessani viime kuukausien aikana miettinyt paljon sitä, minkälaisen viitekehyksen diagnoosimme antaa koko elämälle ja minuudelle, en haluasi enää itseäni enkä kenenkään muunkaan määrittelevän itsensä sitä kautta. Vuosia minun toinen nimeni oli masennus ja kolmas ahdistus. Se luki jokaisessa minun sairaskertomuksessa ekana ja suurin piirtein vikanakin, se oli kun mun toinen sotu, se mikä määritti minut muitten joukossa. Kaikki minun tavalliset tunteet ja ajatuksetkin näin vain siinä valossa, että olen sairas. Näin sairauttani joka puolella sisälläni, ympärilläni, menneisyydessä, missä sitä ei ollut ja tulevaisuudessa hamaan loppuun asti. Suurin osa minuuttani oli sairauteni ja kaikki vääristyi. Vuosiin kukaan ei sanonut minulle, että olet itse asiassa terve normaali ihminen.
Ja vaikka minä voin tänään hyvin (mitä nyt vieroitusoireita edelleen pukkaa), niin tarvitsen teitä kaikkia kohtalotovereita silti, koska sairauteni on kirjoitettu henkilökohtaiseen historiaani, vaikkei se koskaan enää palasikaan, siitä ei ole varmuutta koskaan. Tiedän, että vuosi sitten olisin tarvinnut paljon tukea, mutten kyennyt silloin edes etsimään sitä. Ihmiskunnan suurin voima on empatiassa ja yhteistyössä silloinkin kun ollaan siellä omien koneiden takana omassa surkeudessa. Jokainen tarvitsee kädet jotka ottavat kiinni kun jalat eivät kanna, vaikka ne kädet olisivatkin läppäriruudulla luettavaa tekstiä.
Lisää ajatuksia vaan!
Aamunkoitto-nimi on mielestäni ihan hyvä.
En halua enää keskustella, tai edes vaihtaa millään tavalla mielipiteitä
tämän ihmiseliölajin toisten edustajien kanssa, joista en tiedä mitään.
Widdunaamakirjaakin tuolla taas kaupusteltiin, hyi hel.vetti sentään mitä
paskhaa, niin kuin tämä netti näillä paskhalaitteilla tänä päivänä on
muutoinkin. Puolet täysin mieleltään sairaita nettipaskhaläjä sittisontiaisia,
nettipaskhaläjä maailmoineen ja feikkihahmoineen.
Siihen on taustalla tämä joka paikkaan lonkeronsa ulottava NSA urkinta ja
vakoilu. Kerran kunnolla senkin paskhapuljun toimien kohteeksi pidemmäksi
aikaa joutuneena, ei voi todellakaan muuta sanoa kuin että hyi hel.vetti
mitä paskhaa. Enkä tiedä, haluanko todella olla missään tekemisissä
kenenkään kanssa, joka on vähäisemmässäkään määrin sotkeutuneena
tähän nykypaskha nettisontaläjä hörvelöiden feikkipaskhasontiais maailmaan.
Jos sää olet edes vähäisemmässäkään määrin sotkeutunut mun elämän
paskhomisiin vaikkapa näillä nettipaskhasittisontiaisten käyttämillä mätäläjä
keinoilla, en halua sulle mitään muuta kuin oikein pitkään jatkuvan ja erittäin
tuskaisen lopun, että joutuisit kärsimään erittäin paljon ja kauan aikaa.
Tämä muuten pätee myös jokaiseen kostoretkilepakkolaiseen.
En mä halua olla enää teidän elämää millään tavalla edistämässä, sitä
päinvastaista touhua kylläkin voisin harkita alkavani suorittamaan.
Siis mitä vittua sä sekoilet?
Tämä "paha paavali" heittää näitä NSA-juttuja aina silloin tällöin mihin tahansa ketjuun.Joskus jutuissa on jokin järki,tällä kertaa menee ainakin minulta täysin ohi.
tyypillinen esimerkki lääkkeiden tuomista haittaoireista joita lääkärit saavat aikaan ihmisissä?
SSRI ja neuroleptit aiheuttavat mm. ajatusmaailman hajaanusta tai paikallaan pyörimistä, hahmotushäiriöitä, jolloin ei hahmota asioiden todellisuutta ja puheet muuttuvat kummallisiksi.
Mahtaako jotain NSA:ta kiinnostaa suomalaisen leikkisästi sanottuna -hullun -tekemiset. Jos kiinnostaisi niin sittenhän ne olisi mun takapihalla parkissa ;)
Ok, askel eteenpäin? Olisiko suljettu ryhmä vai salainen ryhmä parempi? Julkista ei tehdä, koska asioillamme ei revitellä. Sähköpostia saa laittaa [email protected] Mietteitä, ideoita, kaikkea.
Heippa. Olisin hyvin kiinnostunut ryhmästä. Mitäköhän asialle kuuluu? Olen psykiatrisen järjestelmän uhri, vakavista SSRI-lääkkeiden haittavaikutuksista kärsivä. Kaikenlainen tuki olisi itselleni tarpeen!
SSRI-haitoista kärsiviä on pelkästään Suomessa tuhansittain. Osa ei tosin tiedä kärsivänsä nimen omaan aikaisemmasta SSRI-käytöstään, koska heille lääkärit toitottavat, että syy on henkilössä itsessään, esim. "sairaudessa".
Omia ryhmiä psykiatrian uhreille ympäri Suomea olisi varmasti valtava kysyntä. Valtio tai psykiatrian ala ei sellaista halua järjestää, koska se on luonnollisesti heidän intressiensä ja PR:n vastaista.
Olisi todella iso kysyntä. FB-ryhmä voisi olla alkusysäys koko toiminnalle. Tarvitsemme jatkuvasti lisää tietoa psyykenlääkkeiden vaaroista ja ennenkaikkea siitä, miten haitoista, fyysisistä ja henkisistä, voi toipua. Itselläni olisi paljon kerrottavaa ja jaettavaa. Olen käynyt läpi helvetin, edelleen vakavasti vammautunut. Tarinaani ei moni uskoisi, että Suomessakin.