Vuoden isä: nykyään tuetaan uskonnottomuutta

Onpa typerä isä, ja ilmeisen vaaraliinen lapsilleen.

Uskonnonvapauteen kuuluu kaksi puolta, oikeus uskonnollisuuteen ja oikeus uskonnottomaan elämään ilman painostusta ja indoktrinaatiota uskontoon. Jälkimmäiunen on olut niin heikoilla, että kun tilannetta on saatu hieman tasapainotettua edes alkuun, joillekin muutos näyttäytyy outona, vaikka kyse on "vain" yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömästä kohtelusta.

Kirkon jumalan olemattomuus ei ole ideologia, vaan tosiasia. Riippumatta siitä, miten haluaisit asian olevan.

"Kirkon pitäisi puolustaa itse itseään", ai sitä rakennustako tarkoitat?

Jotkut jäsenet tosin luulevat omistavansa kirkon.

"uskonnottomuuden tukeminen"

Ja pöh! Tällä palstalla on ketju, jossa on listattu kirkon etuoikeuksia. Niitä oli puolen tuhatta muistaakseni.

"Kolmen alle kouluikäisen lapsen isänä hän sanoo antavansa arvoa kristilliselle kotikasvatukselle, josta hän myös itse omassa lapsuudessaan pääsi nauttimaan."

- Sanahelinää. Mitä edes tarkoittaa kristillinen kasvatus? Lukeeko tuo pappi lapsilleen raamatusta aivan kaiken ihan alusta loppuun?

Huonosti sanottu -ei kannata vakaumusten tasa-arvoa, vaan uskonnollisten vakaumusten suosituimmuusasemaa ja-.kohtelua.

Vuoden isä - ja pappi, se kertoo kaiken.

Pappi puolustaa kirkkonsa etuoikeuksia jopa on uutinen, nitä toi vuoden isyys siihen liittyy?

"Erilaisuus on rikkaus ei uhka." Paitsi ateismi

"Lapsi imee arvoja ympäröivästä maailmasta syntymästään lähtien." Ja heti perään tuo pappi sanoo että se pitäisi estää tuputtamalla lapselle kirstinusko, kyllästämällä henen aionsa sillä, että ei vai pääsisi lapsi itse maailmanktsomustaa kokoamaan.

Kauheeta, Tollanen pitkätukkapappi joka vielä ylpeilee isyyslomalaan, kyllä tollaisten KRISTILLISTEN perhearvojen pilkkaajat pitäisi savustaa ulos kirkon viroista.

Uskovainen sos terv.ministeri Risikkoko tuosta palkinnosta päätti?

"...kristilliset perhearvot antaisivat lapselle jo varhain turvallisen ilmapiirin..."

Voisikohan joku määritellä, mitä ne nimenomaiset kristilliset perhearvot oikein ovat? Tuota hoetaan siellä täällä, mutta osaako näiden arvojen kaipaajatkaan kertoa, mitä ne oikein ovat, ja miksi ne ovat nimenomaan kristillisiä arvoja?

ideologian puute (uskonnottomuus) on siis ideologiaa. jeps. näin.

Itse en vanhempana halunnut liittää vastasyntynyttä lastani sellaiseen instituuttiin, josta hän ei itse pääse halutessaan irti ennen 18 vuoden ikää mutta on silti velvollinen maksamaan kirkollisveroa myös ennen täysi-ikäisyyttään ansaitsemistaan tuloista. Päätin että hän saa liittyä esimerkiksi rippikouluiässä kirkkoon, jos se hänestä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.

Pohdin myös kovasti noita kristillisiä arvoja. Raamatussa on muutamia ihan kelpo elämänohjeita mutta mielestäni ne eivät ole mitenkään kristinuskon keksimiä tai uskovaisten yksinoikeuksia. Se mikä häiritsi minua eniten oli että hyviä asioita toiselle tehdään vain ja ainoastaan siksi, että itse päästäisiin taivaaseen elämään ikuista elämää palkintona hyvästä käytöksestä ja pahojen tekojen kitkemiseksi ihmisiä pelotellaan kaiken näkevällä ja ajatuksia lukevalla jumalhahmolla.

Päädyin siksi tähän ratkaisuun: meillä on perheessä ollut kissa jo kauan ennen lapsen syntymää. Tämä kissa aistii ihmisen surullisuuden ja tulee lohduttamaan: se haistelee nenällään kyynelisiä kasvoja ja istuu sylissä kehräten. Kissamme tietää milloin ihminen on kipeä ja istuu tyynynvieressä hievahtamatta pois hetkeksikään. Kissa on paikalla kun lapsi leikkii ja osallistuu, kissa on paikalla kun laitat ruokaa, peset pyykkiä, käyt vessassa tai suihkussa, istuu sylissä kun katsot tv:tä jne. koska sitä kiinnostaa mitä ihminen tekee vaikka kyseessä olisi maailman arkisin rutiini. Meillä on toinenkin kissa jonka tämä vanhempi kissa kasvatti pennusta ja rakasti kuin omaansa vaikka on kastraatti kolli itse. Hän ei hyökännyt kimppuun tai yrittänyt tappaa eikä ole koskaan ollut ihmisiäkään kohtaan väkivaltainen. Kissa ei ole lukenut Raamattua. Kukaan ei ole hänelle opettanut, että hyvästä käytöksestä pääsee taivaaseen ja huonosta käytöksestä joutuu ikuiseen kadotukseen. Kissamme kuten moni muukin lemmikki on siis hyvä vain siksi että on oikeasti sydämmestään hyvä persoona. Ei siis millään keppi ja porkkana maanittelulla tekemällä tehty hyväksi, jonka kaltaista "hyvyyttä" itselleni ainakin termi "kristilliset arvot" edustavat. Voihan tuollainen kaikkitietävä Jumala valvoo pelottelu toimia haastavan lapsen kuriin saamisessa mutta itse ainakin altistin omani mieluummin kissan seuralle ja ihan tasapainoiselta tulevalta veronmaksajalta tuo näyttäisi...