Olen 1,5 vuotiaan tyttölapsen nuori äiti. Jäin yksin lapsen kanssa kun sain tietää raskaudesta. Lapsen isä kuitenkin palasi elämäämme lapsen ollessa puolivuotias. Nykyään seurustelemme ja suhde toimii hyvin ylä että alamäkineen.
Kuitenkin tuossa puolivuotta sitten aloin katsoa itseäni eritavalla peilistä. Aloin huomata kaikki virheet joita minulla on. Laihdutun 4 kk n. 10kg ja painan nyt 58-59kg ja pituudeltani 159, ja tiedostan että en ole lihava, mutta raskaus muutti vartaloani lantion levenemisellä, ja raskausarvilla..
Lopulta kun pääsin 60 kilon kieppeille painon pudotuksessa, ei paino enää pudonnut- aloin oksentamaan epäsäännöllisesti ruokaa pois. Nyt olen pyrkinyt lopettamaan oksentelun, ja sekin on vaikeaa.. Kaikki sanovat ettei minun tarvitse laihtua, että olen hyvä juuri näin, kaunis ja kaunis vartalo, mutta oma peilikuva ahdistaa. Itseluottamus on niin maassa, en jaksa enää tehdä mitään. Äksyilen ja itken. Mitä tässä enää voi tehdä?
Kuitenkin tuossa puolivuotta sitten aloin katsoa itseäni eritavalla peilistä. Aloin huomata kaikki virheet joita minulla on. Laihdutun 4 kk n. 10kg ja painan nyt 58-59kg ja pituudeltani 159, ja tiedostan että en ole lihava, mutta raskaus muutti vartaloani lantion levenemisellä, ja raskausarvilla..
Lopulta kun pääsin 60 kilon kieppeille painon pudotuksessa, ei paino enää pudonnut- aloin oksentamaan epäsäännöllisesti ruokaa pois. Nyt olen pyrkinyt lopettamaan oksentelun, ja sekin on vaikeaa.. Kaikki sanovat ettei minun tarvitse laihtua, että olen hyvä juuri näin, kaunis ja kaunis vartalo, mutta oma peilikuva ahdistaa. Itseluottamus on niin maassa, en jaksa enää tehdä mitään. Äksyilen ja itken. Mitä tässä enää voi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on sisäisesti paha olla ja näet sen ulkoisena tyytymättömyytenä kehoosi. Oletko väsynyt lapsen kanssa. Koetko että et kelpaa jollakin tavoin?
Käytekö miten usein ulkosalla lapsen kanssa kahdestaan? Rauhaisa kävely puiston helmassa usein rauhoittaa ja mielikin lepää kun katselee sekä kuuntelee luonnon ääniä. Anna itkun tulla ja purista tyynyyn paha olo (tiedän ei poista ongelmaa tosin mutta kiukku kanavoituu). Saatko ketään sukulaista tai kaveria välillä käymään jonka kanssa voisit vaihtaa ajatuksia toisinaan?
Itelläkin ilmenee ahdistus kiukkuna ja itkuna joten yritän aina sen kanavoida johonkin. Äläkä niin vakavasti ota itseäsi, jokaisessa meissä on kuprumme ja vikamme ei sillä kannata päiväänsä pilata :)