60-luvun kt-läävistä pyydetään samoja neliöhintoja kuin 30 vuotta uudemmista samalla alueella olevista kämpistä. Perusteluna alueen hintataso. Väärin alueen hintataso on vain suuntaa antava. Kunkin asunnon hintaan pitää vaikuttaa rakennusvuosi, kunto ja erittäin tärkeänon myös pohjaratkaisu. Läpitalon asunto on aina arvokkaampi kuin asunto jossa ikkunat vain yhteen suuntaan (koirankoppi).
60 luvun kt-läävistä törkeitä hintoja
dfer
12116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
60-luvulla tehtiin parhaat asunnot, ne kun rempataan, niin kestävät pidempään, kuin 2000-luvun viron- ja puolanpojalla teetetyt kerrostalohökkelit.
50-luvullapas.
Sijoitusasunnossa on graniittia kivijalka, seinät kylläkin jotain betonia mutta putkiremppa tehty ja Jartsa tykkää asua.
Aikamoisen aarteen löysinkin, en taida myydäkään sitä.
Jos vuoden 1960 talo ja asunto on täysin rempattu ihan viime vuosina, niin kyllä minä siitä enemmän maksaisin kuin remppaamattomasta vuoden 1990 talosta, jossa putketkin jo puolivälissä elinikäänsä.
60 luvun luukku jossain landella on aina sen nollan arvoinen oli se rempattu tai ei.
oikeasti niiden maalaiskämppien arvo on miinusmerkkinen koska ne ovat riesa omistajalleen.
Joo näin se varmasti Helsinkiläisen näkökulmasta on.
Tosiasiassa se ei mene ihan noin, mutta sanoitpahan nyt mielipiteesi ilmoille..
Eipä se helsinkiläisläävä sen arvokkaampi ole, mutta maa sen alla on. Maan arvoa taas voi vertailla esimerkiksi uusien asuntojen tontinlunastushinnoista. Isomman keskusta-asunnon kohdalla ne ovat jopa yli 100 000e, varmaan joissain 200 000e:kin menee puhki. Pienemmissä laitakaupungin asunnoissa varmaan alkaen 20 000e.
Sitä en ihan ymmärrä, että miksi vuokratontilla nököttävä murju olisi sen arvokkaampi stadissa kuin Utsjoellakaan?
On se arvokkaampi se vuokratontilla olevakin jos sijainti on parempi. Pääkaupunkiseudulla on asunnolle niin paljon enemmän kysyntää ja se nostaa hintaa. Jossain takamailla voi olla niin että ihan hyvällekkään asunnolle ei ole minkäänlaista kysyntää eikä silloin markkinoilla mitään arvoakaan vaikka arvoa hyvinkin asumiskäytön kannalta olisi.
Tämä pääkaupunkiseutu ulottuu kyllä reippaasti kehä 3 ylitse, ja Espoossa ja Vantaallakin on asunnoille kysyntää ihan hyvin, ja Tuusulassa, Nurmijärvellä Keravalla, Järvenpäässä ja Sipossakin j.n.e. Varsinkin pientalot ovat kehyskunnissa arvossaan.
On niillä hintaa joo, mutta sijainnistahan maksetaan erikseen tonttivuokrassa. Näin siis ainakin markkinoilla olisi, kaupungin pilkkahintaiset tonttivuokrat voivat tietenkin olla rahanarvoisia ja siten nostaa niillä seisovien talojen arvoa.
Eli jälkiperuste maksaa sijainnista vuokratontillisen asunnon ostohinnassa on aika ohut. Mutta toki sitä tehdään, todennäköisesti, koska ihmiset eivät ymmärrä kuviota.
No tietenkin periaatteessa se vuokratontin kanssa on niin, että tontin omistajalle kuuluu maksaa kaikki se mitä siitä asunnon menekille markkinoilla tulee. Mutta käytännössä ei sentään läheskään kaikkea tätä tontin omistajat rokota, joskin toki kaupungitkin loputtomaan rahantarpeeseensa ovat alkaneet tonttiensa vuokria nostella paljonkin. Jossain takamailla se taasen voi äärimmillään olla niinkin, että ihan kelpo asunnolle ei ole lainkaan minkäänlaista kysyntää, ei ostokysyntää sen paremmin kuin vuokrauskysyntääkään.
Saahan sitä pyytää mitä haluaa, tyhmä on se joka maksaa. Ja kyllä aivan samanlaisia tolkuttomia hintapyyntöjä on vanhoista omakotitaloistakin.
On selvää, että vanha maksaa jopa enemmän kuin uusi. Niissä laatu on kohdallaan, hyvä äänieristys eivätkä ne homehdu.
Sijainti on totta kai parempi kuin uusissa.
Voi kylppäristä puhua naapurin kylppäriin ja keittössä. Hormissa vain oksa. Muutenkin pohjat perseestä ja elkut tippuu seiniltä. Sähköt? Ilmastointi?