Minulla on 15 mg opamoxeja. Viimeksi eilen otin neljä kerralla vaikka niitä sais ottaa vain kaks päivässä. Otan yliannostuksia koska lääke väsyttää eikä tarvitse kohdata arjen todellisuutta. Eilen olin niin tokkurassa etten pystynyt puhumaan miehelle vaikka kuinka yritin. Tuli vaan mongerrusta suusta. Tyttö säikähti kun näki mut kerran aiemmin psykoottisena. Luuli kai että taas äidillä heittää päässä. Haluaisin vain nukkua ikiuneen mutta itsari ei tule kysymykseen lasten takia. Tähän on tultu kun erosin vuosia sitten vanhoillislestadiolaisuudesta. En pystynyt olemaan yhteisössä jatkuvan paniikin ja jännittämisen takia. Nyt he pitävät suviseuroja ja tunnen itseni niin yksinäiseksi. Haluaisin mennä mukaan mutta jokin jarru mielessä estää. Ihmispaljous ahdistaa. Tämä viikonloppu on kestettävä. Jos hakis sitten vahvoja unilääkkeitä ja kokeilis niillä onneaan. Olen harkinnut myös kiipeämistä korkraan mastoon ja hyppäämistä alas. Järjen ääni on vaan liian vahva. Mirs on käytännössä omaishoitajani ja huolehtii kaupassa käynnit ja muut. En näe perheen ulkopuolisia ihmisiä kuin harvoin. Poltan tupakkaa ahdistukseen, en juo pahemmin.
Onko järkeviä neuvoja? Käyn mt-toimistossa säännöllisesti ja syön masislääkkeitä sekä psykoosi lääkkeitä. Olen lihonut 15 kiloa vuoden aikana eikä mikään liikunta kiinnosta.
Onko järkeviä neuvoja? Käyn mt-toimistossa säännöllisesti ja syön masislääkkeitä sekä psykoosi lääkkeitä. Olen lihonut 15 kiloa vuoden aikana eikä mikään liikunta kiinnosta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä toinen joka on eronnu vanhoilislestaadiolaisuudesta ja käytän myös lääkkeitä väärin ja kärsin muistakin mielenterveysongelmista.
En osaa sulle paljo auttavia sanoja sanoa , kuin voimiaa ja jaksamista!!!
Mulla kans oli ongelmana , kun yhteisöön kuuluin jännittäminen ja kaikenmaailman pelot.
Kuulutko sinäkin hyväksikäytettyihin kuten minä ja moni muu?
Onko meitä muitakin? Mukava kuulla. Kuuntelin suviseuraradiota ja joku saarnasi että kaikki ei pääse paikalle ja jotankin voi ahdistaa suuri väenpaljous. Osui niin oikeaan. Olen ollut pari kertaa suljetulla psykoosien takia. En elä kuin lasten kautta. Edes aiemmin kiinnostanut juominen ei enää nappaa. Käytätkö sinäkin lääkkeitä jotta nukkuisit? Alkon kanssa voisi saada enemmän päänupin sekaisin. En voi tehdä sitä lasten nähden. Pärjäävät jos nukun päikkäreitä, mutta sekavana en halua näyttäytyä.
Kyllä vain, melkein vois sanoa että mitenpä muutenkaa, kun on siihen lahkoon on kuulunu.
Kyllä viimeaikoina, kun on ollut vaikiampi jakso jälleen kerran, tuntuu ettei ikinä parannu.
Kyllä käytän lääkkeitä, että pääsis tokkuraan ja uneen, ei tarvis elää tätä elämää.
Mun haave ois ,että pääsis"lomalle tästä elämästä-elikkä sais nukkua vaan....
Oletko käynyt psykoterapiassa?
Olen hakenut kaksi kertaa kelan tukemaa terapiaa. Sitä ei myönnetty minulle. En ole tarpeeksi hyvässä kunnossa kelan mukaan.
Palatkaa Jumalan tykö. Ei todellakaan lahkojen seuraan vaan itse Herran luo. Rukoilkaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Herra haluaa auttaa teitä ja johdattaa parempaan, joten luottakaa KAIKESSA Häneen. Hän ei anna kellekään suurempaa kuormaa mitä tämä ihminen voi kestää.
2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Ps 42
Olette rakkaita, siunausta!