Tee rakkaallesi runo

Kaksneljä Suomi,
sunnuntaiaamujen amerikansuomi,
tuo auvoisa luomi.

Suomi kukkii kuin puolipuomi,
tuo taimitarhojen rajapuomi,
tämä paratiisien riippuluomi.

Hän pulputtaa kuin silmäluomi,
ja räiskyy kuin yläluomi.
Sellainen on Kaksneljä Suomi.

Tuo uljas harhateillä,
kuin valloittava herätellä.

On turmiollinen kuin kosmetiikkamyymälä,
tuo synkkäenteisen köyristellä,
on hän syyshuokausten pienmyymälä.

Hän on avaruudelle alistuva räpsytellä,
linnunradalla liitävä ulkokynttilä.
Sellainen on hän.

Tuo unelmiemme katinkulta,
tai tajuntamme kissankulta.

Kulta huojuu kuin lapsikulta,
tai hetken heiluva äitikulta,
tämä rauhaton lantamulta.

Hän on avaruudelle alistuva lehtimulta,
linnunradalla liitävä mustamulta.
Sellainen on Kulta

Rakas Sielunveljeni,
lyijynharmaa hälytyssireeni,
tuo vavisten valvova kollageeni.

Rakas rakastaa kuin parsinsieni,
on hän ruusuilla tanssiva pelmeni,
se viinistä juopuva seleeni.

Hän elää kuin treeni,
ja puree kuin vastingeeni.
Sellainen on Rakas Sielunveljeni.

Naisen Kesyttäjä,
tuo unelmiemme alppihiihtäjä,
tai tajuntamme avunpyytäjä.

Naisen on pehmoinen kuin kyntäjä,
tuo oman elämänsä lähettäjä,
tai kesäöiden silmänkääntäjä.

Hän on ovelle kolkuttava vähentäjä,
ikkunasta kiipeävä loiseläjä.
Sellainen on Naisen Kesyttäjä.

Gandalf Valkoinen,
tuo rakas teräsrunkoinen,
kuin iki-ihana puolikuntoinen.

Gandalf on jylhä kuin uintikelpoinen,
tuo honkametsien yliopistotasoinen,
on hän sadepäivien arkakatseinen.

Hän on valoa tuova diplomaattinen,
ilosta itkevä eksistentiaalinen.
Sellainen on Gandalf Valkoinen.

Sulle mies, kuka ties ...luulet mun täällä kaipaavan, itsekseni huopaavan ja soutavan :). Tuttua sekin mulle, mutta kerron nyt seuraavan sulle:

Näin sinut eilen, kuitenkin ..., hyvin nukun yöni, sillä olinhan tehnyt työni!

Tiedätkö.., että joskus täällä vielä kukun, vaikka yöni sentään jo nykyisin nukun!

Älä mies sitä sure, en minä sinua pure. Sinä mietit ..että turhaan sua kaipaan... älä mieti enää, en kaipaa sua mun elämääni. Kaipaan sua muuten vaan!

Jos aika olisi ollut toinen ja minä olisin ollut joku muu.., ei se mennyt niin. Heikkouttani mokasin, luulitko että dokasin?

Nyt mietin tätä hiljaisuutta. Älä sure, älä häpeä mua nyt. Ajatukset sinusta on vain omat, ja aina ovat olleet somat:).

Vaikka ns. varattu olenkin, enkä saisi muuta miettiä, niin tunteille en voinut mitään, katsoi länteen tai itään. Tuomitset mut myös siitä, ..noh, onhan aina myös niitä.

Vaihtoehto oli poimia sinut sydämeeni, sinne talletin myös tunteeni. Sinun sydämesi on sinun

Vaitelias Mies,
sunnuntaiaamujen ihannemies,
tuo auvoisa katsastusmies.

Vaitelias on jylhä kuin kielimies,
tuo honkametsien lakimies,
on hän sadepäivien lankomies.

Hän on valoa tuova taksimies,
ilosta itkevä veturimies.
Sellainen on Vaitelias Mies.

Rakkaalle Runo,
tuo aavoilta kohoileva mieteruno,
hurmassaan kulkeva proosaruno.

Rakkaalle on pehmoinen kuin rakkausruno,
tuo oman elämänsä sotaruno,
tai kesäöiden sävelruno.

Hän on ulapalla soutava tilapäisruno,
sieluja syleilevä uuno.
Sellainen on Rakkaalle Runo.